Herätys!

No eipä ole tullut pitkään aikaan kirjoitettua. Niinpä tulikin sitten aloitettua kliseisimmällä mahdollisella tavalla tämä teksti. No ajattelin antaa vain lyhyen päivityksen kun nyt satuin istumaan koneen ääreen ja kirjauduin bloggeriin sisään.

Olen siis edelleen Scrum Master samassa työpaikassa kuin aikaisemmin ja tekemässä samaa tuotetta. Todella kiinnostavaa ja kivaa hommaa on ollut, vaikka välillä stressitaso ja hektisyys on kyllä painanut päälle. Juuri ennen lomia eli noin kaksi kuukautta sitten oli kyllä rankkaa. Taisi olla monta 10-12h päivää peräkkäinkin, mutta periaatteessa kaikki mitä luvattiin saatiin tehtyä ja pomot oli sekä minun että tiimin tekemiseen tosi tyytyväisiä ja kohtuulliset bonukset on tulossa.

Kesäloma meni aika lailla lekotellessa Tampereella. Kävin kyllä kotikaupungissa lyhyellä reissulla ja tein nopean reissun Tallinnaan mutta aika pitkälti chillaillessa meni koko loma. Neljä viikkoa sain lomaa, kun vaihdoin lomarahaa lomapäiviksi ja pidin liukumia pois.

Viime viikonloppuna kävin Tsekeissä. Hauska reissu, mutta rankka. Viikonlopun aikana tuli istuttua noin 15h julkisissa kulkuvälineissä. Ei kuvia valitettavasti, kun kamerasta oli akku loppu. Veljen appiukko siis järjesti kekkerit pienessä kylässä noin 70 km Prahasta etelään. Ohjelmana oli 30 kiloisen possun grillaus ja syöminen. Olutta meni luonnollisesti aivan riittävä määrä. Plus pari. Paluu täpötaydessä paikallisbussissa, pieniä pomppuisia teitä pitkin ei ollut hauskin mahdollinen ajanviete krapulassa, mutta muutoin reissu oli aivan täydellinen. Kannatti ehdottomasti lähteä vaikka iso osa aikaa meni tosiaan matkustamiseen.

Olin takaisin omassa sängyssäni sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kahden maissa. Aamulla olikin sitten parin tunnin palaveri pomon kanssa vaikka silmät oli aivan ristissä. Lounaan jälkeen piti sitten vielä istua pomon ja tämän pomon kanssa pikku palaverissa. Pomon pomo kertoi tarjouksen josta ei saanut kieltäytyä. Organisaatiomuutos on luvassa ja sen myötä minusta tulee asiantuntija teknologia-alueelle, jolla tiimimme nyt työskentelee. Tiimi jatkaa projektiamme, mutta minä en tiimissä, mutta jatkan tiimin tekemisen seuraamista, mutta hyvin eri tavalla, ehkä enempi pitkän tähtäimen asiat mielessä. En edes tiedä tarkkaan vielä tehtävänkuvaani. Näen muutoksen ylennyksenä, en pelkkänä roolin muutoksena. Palkankorotus pitäisi olla luvassa.

Uusi homma ei ole vielä varma ja nykyinen jatkuu kuitenkin vielä. Jos muutos toteutuu on tavallaan tuntemattomia haasteita edessä ja hektinen tuotantokoodin toimittamisen stressi takanapäin. Lisäksi on mahdollisuus ehkä vieläkin enempi vaikuttaa siihen mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Jos taas muutosta ei tule niin jatkan hommssa josta pidän ja jonka mielestäni osaan. Lisäksi siitä, että tekee oikeata tuotantokoodia ja saa sen tuotteeseen sisään saa kyllä aika kivasti kicksejä. Kyllä tämä on win-win tilalle omalta kannaltani.

Paluumatka

Istun junassa, palaamassa Pohjois-Suomesta takaisin Tampereelle. Kirjottelenpa vähän aikani kuluksi.

Viikonlopun olin majoittunut perustason Scandic-hotellissa. Saavuin hotelliin perjantaina yöllä, hotellin ravintolan ollessa jo kiinni. Päätin kuitenkin palkita itseäni uuvuttavan kuuden tunnin matkan jälkeen minibaarin antimilla. Söin mars-patukan ja join keskioluen.

Vuosikausia minibaarin uumenissa piileskellyt mars-patukka maksoi kolme euroa. Kyseessä on laillistettu ryöstö. Neljä ja puoli euroa keskiolutpullosta on paljon, mutta jotenkin olin sen valmiimpi hyväksymään. Taidan olla vähän lorppasuu.

Perjantaina yritin ostaa junalippuni VR:n sivustolta. Vaikka sivusto väitti tukevansa Visaa maksutapana, alkoi sivusto kysellä online-pankkitunnuksiani, sen jälkeen kun olin syöttänyt Visa-tietoni. Lämpenin oikein kunnolla ja sadattelin asiaa parhaan kykyni mukaan, sillä tapanani ei ole pankkitunnuksiani kannella mukana. Juuri siksi olisin halunnut maksaa Visalla. Olisin kirjoittanut VR:lle tulikivenkatkuista palautetta, mutta oli jo kiire lähteä. Onneksi nyt junassa on aikaa avautua asiasta. Pistän varmaan jotain tämän kappaleen tyylistä palautteena, mutta aion olla säästelemättä alatyylin ilmauksia.

En muuten oikeasti usko siihen, että ”höyryjen päästely” on järkevää, sillä ymmärtääkseni on itse asiassa niin päin, että aggressioita purkavat ihmiset itse asiassa muuttuvat vieläkin aggressiivisemmiksi, sillä heidän sisäiset estonsa heikkenevät.

Kyllä minäkin silti välillä päästän temperamenttini valloilleen, monesti tosin puolileikilläni. Näin kävi esimerkiksi perjantaina töissä. Valitin tekniselle tuotepäällikölle, että saamamme kelvottoman speksin tekijä on yhdistelmä täydellistä kyvyttömyyttä ja näkemyksen puutetta. Tuotepäällikkö huonetovereineen olivat pudota naurusta lattialle kuunnellessaan estotonta höyryämistäni.

Sen verran tuotepäällikkö otti toteamistani asioista korvan taakse, että kirjoitti pitkän sähköpostin spekseistä vastaavalle komitealle, aiheena ”prosessissa parannettavaa”. Jälkeenpäin hän ohjasi kopion sähköpostista minunkin sähköpostilaatikkoon ja hymiön kera kertoi, että oli hyvä, että hän kirjoitti palautteen enkä minä.

Hmm.. Tuli kirjoitettua käänteisessä kronologisessa järjestyksessä. Aivoni taitavat olla pino.