Kaupoilla

Olin eilen kävelemässä töistä kotiin keskellä tuiskua kun muistin, että pitää ostaa kissanhiekkaa. Kaksi kissaa kuluttaa hiekkaa valtavat määrät. Onneksi auton avaimet olivat valmiiksi taskussa. Niinpä kävelin suoraan autolle. Auton putsaamiseen kaikesta kertyneestä lumesta meni aika lailla aikaa, sillä viimeisenä parina päivänä on tuota lunta tullut kiitettävät määrät.

Kävin hakemassa eläinkaupasta 15kg hyvää kissanhiekkaa (siis sellaista joka ei haise edes kerätessä paakkuja roskiin). Päästyäni autoon ajattelin, että samalla kun olen kerrankin autolla liikkeellä voisin käydä kaupassa.

Ajelin Hervannan Duo -kauppakeskuksen parkkihalliin. Kuten monessa muussakin parkkihallissa on täälläkin otettava automaatista lippu, ennen kuin pääsee portista halliin sisään. Automaatin vierässä huomasin, että sivuikkuna on vielä niin jäässä, ettei se aukea. Paketin vähän taakseppäin, jotta sain oven aukeamaan niin, että sain lipun automaatista. Puomi aukeni ja kerkesin juuri päästä puomin alle autoineni kun puomin edessä oleva autohallin liukuovi laskeutui eteeni. En sentään törmännyt siihen. Vähän aikaa odotin, mutta ovi ei auennut. En keksinyt muuta ratkaisua kuin peruttaa ja yrittää uudelleen. Peruutin automaatin kohdalle ja otin uuden pysäköintilipun ja puomi aukesi. Ajoin sen alle, mutta liukuovi ei vieläkään auennut. Peruutin taas automaatin kohdalle ja ihmettelin vähän aikaa, että mitä tässä voi tehdä. Tietenkin takanani alkoi jo olla jonoa. Onneksi joku oli tulossa ulos hallista ja sen takia liukuovi aukesi. Salaman nopeasti nappasin uuden lipun automaatista ja kaahasin halliin sisään.

Päätin sitten ostaa kokonaisen korin olutta. Eihän sitä tiedä koska sitä uudestaan pääsee autolla olutta ostamaan.

Unirytmi

Kun talossa on kolme vahvaa persoonaa kaikki ei aina mene putkeen.

Minun unirytmini on aika perinteinen. Menen arkisin nukkumaan yleensä puoli yhdentoista maissa ja herään puoli kahdeksalta. Kissat taas nukkuvat aina, paitsi silloin kun on aika syödä tai päivystää.

Viime yönä unirytmimme meni hieman ristiin. Vanhempi kissa heräsi kolmelta yöllä ja oli sitä mieltä, että on aika päivystää. Tiesin tämän siitä, että kissa sanoi “mauu” ja tönäisi tassulla nenääni. Koska ruokakupissa oli raksuja ja vesikään ei ollut loppu, tarkoitti “mauu” ilmeisesti päivystysvuoron alkamista. Kissan mielestä minun, asunnon omistajana, pitäisi kanssa osallistua päivystämiseen, sillä joka kerta kun olin juuri nukahtanut, kissa tuli viereen ja herätti minut puskemalla tai antamalla kevyesti tassua. Kissan päiviystysvuoro päättyi viideltä ja kissa nukahti viereeni.

Vähän aikaa nukahtamiseni jälkeen keksi nuorempi kissa, että olisi tosi kiva juosta täyttä vauhtia ympäri taloa. Noin kuuden aikaan kissa oli saanut tyhjennettyä patterinsa ja palasi takaisin nukkumaan.

Olin unohtanut laittaa herätyskellon päälle, joten heräsin normaalia myöhemmin. Kissat olisivat olleet valmiit nukkumaan pidempäänkin.

En myöhästynyt projektipalaverista kuin tunnin.

iPhoto 08

Asensin tänään uuden iPhoton koneelle. Arvelin, että uusi on vähän parempi kuin vanha ja velipoika oli kehunut uuden iPhoton tapaa organisoida kuvat. Täytyy myöntää, että olisi pitänyt hommata uusi iPhoto jo aikaisemmin, sen verta hyödyllisiä parannuksia ohjelma sisältää.

Kuvankäsittelyyn oli tullut muutama erittäin tarpeellinen parannus. Värisävyn säätöön eli oikean valkotasapainon löytämiseksi, on tullut työkalu. Eli ideana on että kuvasta pitää klikata neutraalia harmaata tai valkoista ja ohjelma säätää sen mukaan värit. Toimii ja helpottaa värikorjailua todella paljon! Kirkkaiden ja varjoisien kohtien kirkkauden säätöön on nyt omat säätimensä. Kohinan poistoon on liukusäädin, joka toimii kohtuullisen hyvin. Ja mikä parasta kun tekee yhdelle kuvalle säädöt voi asetukset kopioida ja ajaa toisille kuville. Helpottaa aika paljon kun on monta samoissa olosuhteissa otettua kuvaa, jotka pitää korjata.

Toiminnot ei sinänsä ole mitään erikoisia, kunnollisissa kuvankäsittelyohjelmissa nämä toiminnot ovat tietty olleet kauan. Nyt iPhoto parantui kuitenkin sen verran, että tarve käyttää sen kaverina erillistä kuvankäsittelyohjelmaa, kuten Photoshoppia, väheni huomattavasti.

iPhoto on nyt sen verta toimiva, että suurin into päivittää Lightroomiin tai Apertureen kyllä toistaiseksi minulta hiipui. Ainoa huono asia uudessa iPhotossa on se, että PowerBookista tahtoo loppua teho joissain toiminnoissa.

Väärin sammutettu

Viimeaikoina on laki internetin sensuroinnista ja lakialoite naskalipakosta jäillä herättäneet keskustelua. Kummatkin ovat tarkoitettu korjaamaan ihan oikeita ongelmia, mutta tekevät sen mielestäni väärin. Kummassakin on isoja periaatteellisia ongelmia ja pieniä käytännöllisiä ongelmia.

Käytännöllinen ongelma naskalipakossa on esimerkiksi se, että sitä ei pystytä valvomaan, Toinen esimerkki se, että jos laki tulee voimaan saattaa käydä jopa niin, että ihmiset menevät useammin ajattelematta heikoille jäille juuri sen takia kun heillä on ne naskalit mukana. Eikä ne naskalit kuitenkaan aina riitä pelastautumiseen.

Isoin käytännön ongelma internetin sensuroinnissa on se, että nyt keskitytään siihen, että miten suomalaisten pääsy laittomille sivuille estetään sensijaan, että keskityttäisiin parantamaan kansainvälistä viranomaisyhteistyötä näiden sivujen sulkemiseksi. Jälkimmäinen tie olisi pysyvämpi , toimivampi ratkaisu ja sen avulla oikeasti syylliset saisivat rangaistuksen. Täytyy kuitenkin muistaa, että nyt kielletty materiaali on kaikkialla mailmassa kiellettyä.

Suuri periaattellinen ongelma naskalipakossa on tietenkin yksilönvapaudet. Ja vaikka kaltevan pinnan argumenttia yleensä pidetäänkin väittelyvirheenä, niin silti pyöräilykypäräpakon jälkeen naskalipakko kieltämättä epäilyttävästi muistuttaa trendiä kohti pumpuliyhteiskuntaa, jossa ulkoilla ei saa ilman kypärää, liukuesteitä kengissä ja kokovartalopanssaria. Eräs kollega muuten kaatui viime viikonloppuna kaksi kertaa, vieläpä kummallakin kertaa valoisaan aikaan, aivan selvinpäin ja liukuesteet kengissä.

Ensin ne hakivat juutalaiset
en sanonut siihen mitään,
sillä enhän ollut juutalainen.

Sitten ne hakivat kommunistit
enkä sanonut mitään,
koska en ollut kommunisti.

Sitten ne hakivat ammattiliittoon kuuluvat
enkä sanonut siihenkään mitään,
koska en kuulunut ammattiliittoon.

Sitten ne hakivat minut.
Eikä ollut jäljellä enää ketään,
joka olisi puhunut puolestani.

- Pastori Martin Niemöller, keskitysleirivanki

Periaattellinen ongelma internetin sensuroinnissa on se, että se on virkamiesten harjoittamaa ennakkosensuuria eli sananvapautta rajoitetaan sokkona, oikeusturva on siis kyseenalainen. Periaattelisesti ongelmallisia asioita sensuurissa on monia. Sensuurilistat on salaiset, kohteille ei ilmoiteta, päätöksentekijää ei ilmoiteta ja päätös on virkamiespäätös (ei siis oikeuden). Iso käytännön ongelma taas on se, että sensuurilistalla on myös sivuja jotka eivät sisällä laitonta materiaalia. Kaltevalla pinnalla taas liikutaan, mutta jos porttiteoria pätee huumeille, miksi se ei pätisi sensuuriinkin? Nyt kun on jotain saatu sensuroitua on helpompi sensuroida muutakin epäilyttävää (uhkapelit, terroristisivustot, piraattisivustot, natsit, anarkistit, kommunistit, yms.).

Eivät nämä lait sinänsä minua käytännössä tällä hetkellä mitenkään kosketa ja olen toki sitä mieltä että ongelmat on oikeita. En vain nyt ole ratkaisutavoista ollenkaan samaa mieltä. Nämä lait siis harmittavat vain periaatteen vuoksi. Vuosi vuodelta vaan tuntuu yhä enemmän, että vapaudet tässä vapaassa maassamme vain vähenevät. Kannattaa ajatella lainausta:

The only thing necessary for the triumph of evil, is for good men to do nothing

- Edmund Burke

Näissä hyvää tarkoittavissa asioissa isot periaattelliset ongelmat ovat tärkeitä, sillä tarkoitus ei saa pyhittää keinoja!

Vielä Ylestä

Iltalehden tämänpäiväisestä pääkirjoituksesta:

Liikenneministeriö on saanut myös asiantuntijaselvityksen tv-markkinoiden suomalaisuuden turvaamisesta. Se onkin yksi julkisen tv-palvelun tavoitteista. Pitääkö verovaroin silti rahoittaa esimerkiksi Mannerheimia rienaavaa jälkitaistolaista propagandaa, jonka tavoitteet tekijä on itse myöntänyt?

Kakkoskanavan teemailta vahvisti, että kysymys Ylen rahoituksesta ja roolista on levällään. Moni kansanedustaja on enemmän Ison Pajan edustaja Arkadianmäellä kuin päinvastoin. Budjettirahoitusta torjutaan jo kulunein perusteluin. Se jäänee silti ainoaksi realistiseksi vaihtoehdoksi. Maksukanavien yleistyminen on taas yhtä luonnollista kuin lehtien tilaaminen, kun näppärä teknologia maksamiseen on viimein olemassa.

Olen aika pitkälti kirjoituksen kanssa samaa mieltä. Itsekin yritin kakkosen teemailtaa katsoa, mutta se oli sen verta karmeata katsottavaa, että ei sitä kauaa jaksanut katsoa. Ihan ymmärrettävää toisaalta. Kun Yle järjestää teemaillan omasta rahoituksestaan on aivan selvää, että kovin kriittinen ei illan sisältö voi olla.

Ei aivan Air, mutta melkein

Pari viikkoa sitten ostamani pikku-PowerBook ei ole yhtä pieni kuin MacBook Air, mutta aika pieni kuitenkin. Laite on toiminut oikein hyvin ja olen varsin tyytyväinen hankintaani. PowerBook on kohtuu kevyt ja kulkee mukavasti repussa kun sitä suojaa Tucanon Second Skin -pussi Paljon mukavampi ratkaisu kuin läppärilaukun käyttö. (Sivuhuomautusena on selvennettävä, että kuvassa ylhäällä ei siis ole tuo Second Skin pussi, vaan ihan normi toimistokirjekuori, kun piti kokeilla saako tämän masiinan mahtumaan normaaliin toimistokuoreen kuten tuon alussa mainitun Airin). Voisihan kone tietty olla vielä pienempi, kevyempi ja tehokkaampi, mutta aika mukavasti tällaisella parivuotiaalla läppärillä pärjää. Toki vähän tekisi mieli hankkia tuo Air, mutta toistaiseksi aion tällä pärjätä.

Lenovo muuten onnistui mielestäni paremmin kuin Apple oman ultrakevyen läppärinsä suunnittelussa. Lenovon uusi X300 on aavistuksen isompi kuin MacBook Air, mutta aivan täysiverinen tietokone, joka sisältää DVD-aseman, vaihdettavan akun ja paremmat liitännät. X300:sessa on oikeastaan vain yksi ongelma. Se on kallis koska sitä ei saa tavallisella kovalevyllä varustettuna vaan aina on otettava kallis flash-pohjainen SSD asema.

Miehiä vai hiiriä?

Nyt kun pääsin vauhtiin liikunnasta, niin täytyy myöntää, että minua askarruttaa urheilijoiden ihmisoikeudet ja ennenkaikkea urheilujärjestöjen ja näiden toimihenkilöiden otteet.

Harri Olli on nuori mäkihyppääjä, joka kävi viettämässä iltaa Obersdorfin kaupungilla. Ilta meni pitkään ja saapuminen hotellille taisi mennä seuraavaan päivään, mutta hommat mäessä tuli kuitenkin kunnialla hoidettua. Tämähän ei tietenkään lajiliitolle käynyt vaan nyt on puhuttu kilpailukiellosta. Kun hyppääjä kuuli lehdistöltä uhkaavasta kilpailukiellosta pääsi syystäkin nuorukaiselta pari ärräpäätä ja kirousta näitä esittäneitä lajiliiton miehiä kohtaan. Tästä sitten sponsoritkin riemastuivat vaativamaan rangaistusta kilpailijalle. Taitamattomalla toiminnallaan hiihtoliiton miehet ovat onnistuneet tekemään kärpäsestä härkäsen. Kummallista. Kultaisella 80-luvulla samaisen liiton miehet sentään pärjäsivät Nykäsen tempaustenkin kanssa varsin hyvin.

Ateenassa Olympialaisissa KOK kielsi urheilijoita bloggaamasta kisakylästä ja nyt Kiinan olympialaisissa urheilijat saavat sentää blogata omista kokemuksistaan, mutta eivät kritisoida yhteiskuntaa.

Jere Karalahti sai kenkää Oulun Kärpistä rikosepäilyn vuoksi ennen asian menoa oikeuteen.

Jos minä käyn työmatkalla ja vietän iltaa jossain ei työnantajaani voisi vähempää kiinnostaa kunhan teen hommani. On se hienoa, että on työaika ja vapaa-aika erikseen. Vaikka kritisoisin työmatkani kohdemaan yhteiskuntaa blogissani ei työnantajaani voisi edelleenkään vähempää kiinnostaa. Sananvapaus on mukava juttu. Tätä en tiedä, mutta olettaisin, että jos töpeksisin vapaa-ajallani en saisi kenkää ennen oikeudessa tapahtuvaa tuomion julistamista. Luullakseni Suomessa on valtion tehtävä rankaista rikoksista, ei työnantajan.

Onneksi en ole urheilija, ja työnantajani ymmärtää olevansa työnantaja eikä holhoojani.