1.3.2009

Paluumatka

Istun junassa, palaamassa Pohjois-Suomesta takaisin Tampereelle. Kirjottelenpa vähän aikani kuluksi.

Viikonlopun olin majoittunut perustason Scandic-hotellissa. Saavuin hotelliin perjantaina yöllä, hotellin ravintolan ollessa jo kiinni. Päätin kuitenkin palkita itseäni uuvuttavan kuuden tunnin matkan jälkeen minibaarin antimilla. Söin mars-patukan ja join keskioluen.

Vuosikausia minibaarin uumenissa piileskellyt mars-patukka maksoi kolme euroa. Kyseessä on laillistettu ryöstö. Neljä ja puoli euroa keskiolutpullosta on paljon, mutta jotenkin olin sen valmiimpi hyväksymään. Taidan olla vähän lorppasuu.

Perjantaina yritin ostaa junalippuni VR:n sivustolta. Vaikka sivusto väitti tukevansa Visaa maksutapana, alkoi sivusto kysellä online-pankkitunnuksiani, sen jälkeen kun olin syöttänyt Visa-tietoni. Lämpenin oikein kunnolla ja sadattelin asiaa parhaan kykyni mukaan, sillä tapanani ei ole pankkitunnuksiani kannella mukana. Juuri siksi olisin halunnut maksaa Visalla. Olisin kirjoittanut VR:lle tulikivenkatkuista palautetta, mutta oli jo kiire lähteä. Onneksi nyt junassa on aikaa avautua asiasta. Pistän varmaan jotain tämän kappaleen tyylistä palautteena, mutta aion olla säästelemättä alatyylin ilmauksia.

En muuten oikeasti usko siihen, että ”höyryjen päästely” on järkevää, sillä ymmärtääkseni on itse asiassa niin päin, että aggressioita purkavat ihmiset itse asiassa muuttuvat vieläkin aggressiivisemmiksi, sillä heidän sisäiset estonsa heikkenevät.

Kyllä minäkin silti välillä päästän temperamenttini valloilleen, monesti tosin puolileikilläni. Näin kävi esimerkiksi perjantaina töissä. Valitin tekniselle tuotepäällikölle, että saamamme kelvottoman speksin tekijä on yhdistelmä täydellistä kyvyttömyyttä ja näkemyksen puutetta. Tuotepäällikkö huonetovereineen olivat pudota naurusta lattialle kuunnellessaan estotonta höyryämistäni.

Sen verran tuotepäällikkö otti toteamistani asioista korvan taakse, että kirjoitti pitkän sähköpostin spekseistä vastaavalle komitealle, aiheena ”prosessissa parannettavaa”. Jälkeenpäin hän ohjasi kopion sähköpostista minunkin sähköpostilaatikkoon ja hymiön kera kertoi, että oli hyvä, että hän kirjoitti palautteen enkä minä.

Hmm.. Tuli kirjoitettua käänteisessä kronologisessa järjestyksessä. Aivoni taitavat olla pino.

2 kommenttia:

Mikko kirjoitti...

Olisikohan tuo pankkitunnuksia kyselevä Verified by Visa -palvelu kuitenkin enemmän Visan, Luottokunnan ja pankkien käyttöön puskema kuin VR:n välttämättä haluama maksutapa?

Rivitutkija kirjoitti...

Näin se taitaa olla. Ehkäpä on sitten hyvä, että jäi se tulikivenkatkuinen palautekin lähettämättä.

Omalta kohdaltani taitaa Verified by Visa ehkä pikemminkin vähentää visan käyttöä, kuin lisätä. Aikaisemmin tuli monesti maksettua online palveluissa Visalla ihan just siksi, ettei tarvinnut online-tunnuksia kaivaa esiin. (Ja Visan numerothan nyt muistaa korttia esiin kaivamattakin)

Jatkossa taidan pitää tunnukset aina mukana ja maksaa aina pankin online-palvelulla suoraan.