Urakehitys

Vuonna 2000 olin tutkimusapulaisena samassa yliopistossa kuin nyt, mutta eri laitoksella. Opiskelukaverini sai houkuteltua minut vaihtamaan paremman palkan perässä paikalliseen pikkufirmaan töihin.

Koska olin kertonut olevani valmis matkustamaan, pääsin (tai jouduin) toimitusprojekteihin. Toimitusprojekteihin suostuessani en tajunnut kuinka stressaavaa on tehdä kiireessä läjä koodia, lentää vieraaseen maahan viemään ja testaamaan ratkaisua asiakkaan valvoessa olan yli. Tuotteemme eivät yleensä ollet mitään varsinaisia ylpeydenaiheita ja laajennokset, joilla ne yhdistimme muihin järjestelmiin olivat välillä aikamoisia purkkavirityksiä. Välillä olin onneksi sentään mukavemmissa tuotekehitysprojekteissa. Ennen IT-alan lamaa, yrityksen kasvaessa voimakkaasti, olin muiden hommieni ohessa tiiminvetäjänäkin. Käytännössä vain huolehtidin, että kaikki tiimiläiset olivat laskutettavissa projektissa. Sitä kesti vain vähän aikaa, koska IT-alan lama iski ja väkeä talossa vähennettiin. Meidän tiimistä ei sentään ketään irtisanottu, vaikka aika paljon väkeä lähti. Pienentyneessä organisaatiossa ei sitten tiimejä enää tarvittu.

Kun vuonna 2003 iso amerikkalainen konsulttitalo osti firman, olin ollut muutamassa pienessä projektissa jopa projektipäälikkönä, mutta pääosin ihan tavallisena asiantuntijana. Diplomityön tekemisen tuli ajankohtaiseksi vajaa vuosi myöhemmin. Arvelin, että haastavaa aihetta ei kyseisestä talosta helpolla löydy. Kun kuulin, itseäni kiinnostavasta paikasta enemmän tutkimukseen ja tuotekehitykseen panostavasta firmasta vaihdoin epäilemättä työpaikkaa. Taakse jäi mukava työporukka ja luullakseni ihan hyvän työntekijän maine. Palkka pieneni aika lailla, koska jouduin asiantuntijapalkan sijaan tyytymään dippatyöntekijän palkkaan.

Uuteen taloon tottuminen kesti aikansa, mutta olin silti vaihtoon hyvin tyytyväinen. Tein töitä sellaisten teknologioiden kanssa, joista olin aidosti kiinnostunut ja seurasin tekniikan kehitystä ihan eturivistä. D-työn valmistumisen jälkeen palkkakin parani tuntuvasti ja bonuksineen palkka oli selvästi parempi, kuin aikaisemmassa firmassa. Työskentelin lähinnä tutkimuksen ja tuotekehityksen rajamaastossa. Parin vuoden työskentelyn jälkeen työni alkoi valua enempi kohti tuotekehitystä kuin tutkimusta, enkä rehellisesti sanoen ollut saanut niin paljoa aikaan kuin olisin halunnut. Halusin tehdä enempi tutkimusta ja panostaa jatko-opintoihini. Niiden tekemiseen koin yliopiston olevan parempi ja niinpä sitten vaihdoin tänne. Palkka tietenkin taas tipahti.

Yliopistolla olen nyt viihtynyt puolitoista vuotta. Jatkoa on toistaiseksi kesään saakka luvattu. Laskeskelin tuossa juuri, että tuntipalkkani on nyt suurinpiirtein saman verran kuin vuonna 2001, kun ensimmäistä kertaa sain palkankorotuksen pienessä Tamperelaisessa ohjemistoalan yrityksessä. Kuuden vuoden urakehitys on siis johtanut siihen että palkka on edelleen sama ja olen edelleen asiantuntijatehtävissä "suorittavaa porrasta". Inflaation huomioiden palkka on siis tipahtanut vuodesta 2001 aika lailla. Ehkä minun ei kannata antaa muille neuvoja uran luonnissa.

Kokemusta sentään on kertynyt. Olen nyt nähnyt kaikki tuotekehityksen vaiheet alkaen akateemisesta tutkimuksesta päättyen tuotteen toimitukseen asiakkaalle.

Olen kuullut muutamasta mielenkiintoisesta tilaisuudesta. Keski-Euroopassa olisi käynnistymässä mielenkiintoinen projekti, mutta lyhyt ja siellä luultavasti pitäisi aloittaa ennenkuin olen päässyt irti nykyisistä sitoumuksistani. Sitäpaitsi en tiedä haluaisinko lähteä Keski-Eurooppaan. Juuri äsken taas tuli sähköpostia kohtuu ison pampun assistentilta samasta firmasta, jolle tein D-työn. Haluaisivat ilmeisesti palkata minut firman tuotekehitysyksikköön samantyylisiin projekteihin, kuin se jota tein Bostonin reissulla. Soittelevat sieltä myöhemmin ja kertovat lisää. Mielenkiintoista roolia ja todella kovaa palkkaa heidän olisi tarjottava, perusinsinööriksi isoon taloon en aio lähteä.

Vaikka epävarma tutkijan ura välillä onkin hajottava, haluan kuitenkin jatkaa nykyisissä hommissa. On tässä kuitenkin ihan eritavalla vapaa fiilis, kuin yritysmaailmassa. Toisaalta ylläoleva todistusaineisto vihjaa, että ehkäpä teen näissä urakehitysjutuissa hieman vääriä valintoja, kun palkka, valta ja vastuu eivät kehity. Pääsisinköhän parempaan tulokseen, jos tekisin tuntojeni mukaan valinnan ja tekisin sitten täysin päinvastoin?