Metrossa on tunnelmaa

Helsingin sanomat uutisoi:

Metrovaunuja ehostetaan Lontoon ja New Yorkin tyyliin.
Helsinkiläiset voivat ajaa kahdessa metrovaunussa, jotka muistuttavat Lontoon ja New Yorkin maanalaisen vaunuja. Vuoden ajan metron käyttäjät pääsevät maailman metropolien tunnelmaan.

Kommentti uutiseen HS:n verkkokeskustelussa vastaa aika hyvin kokemuksiani New Yorkin ja Lontoon metroista.

Jotta pääsee todella suuren maailman tunnelmaan ja että mobiilipeliin tulee metropolimainen ote, niin tulee kännykkätukiasemat poistaa metrotunneleista välittömästi. Vaunujen siivoaminen tulee toimittaa tästedes vain kerran viikossa ja silloinkin pintapuolisesti. Ehdottomasti pitää myös palkata nuoria taiteilijoita kerjäämään vaunuissa ja asemilla.

Lisäksi, jotta päästään oikein kansainväliseen tunnelmaan, tulee joka neljäs asema sulkea määräämättömäksi ajaksi siitä etukäteen ilmoittamatta. Oman säväyksensä kampanjaan toisi ihmisten pudottaminen metrojen alle silloin tällöin, tästä koituu vähintään tunnin lisäodotus. Lisämausteeksi voisi ruuhka-aikoina palkata esimerkiksi Bangladeshista vähintään 600 000 ihmistä tungeksimaan vaunuihin.

Ja tietenkin kun Lontoon metroa matkitaan niin täytyy laittaa lämpöpatterit täysille jotta normaali +45 asteen lämpötila saavutetaan. Amerikkalaisia apinoidessa voidaan käyttää ilmastointia, mutta tällöin asemien lämpötila täytyy nostaa vähintään tuohon +45 asteeseen, ja järjestää muutama puukotus viikossa.

Ihan turvallinen olo Nykin metrossa oli, muuten kommentti on osuva.

New York, New York

New York on nyt sitten nähty. Perjantaina iltapäivällä lähdettiin ja sunnuntaina yhdentoista maissa illalla oltiin takaisin hotelilla Cambridgessä. Aika paljon nähtiin lyhyessä aikaa. Hieno reissu.

Paikalliset neuvoivat käyttämään matkustamiseen jotain useista Bostonista New Yorkin Chinatowniin menevistä bussiyhtiöistä. Vihje oli hyvä. Matkustimme Lucky Starilla ja hintaa oli vain 15 dollaria suuntaansa. Kyyti oli ok. Puolimatkassa pysähdyttiin lyhyellä tauolla ostoskeskuksessa, jonka kiinalaisravintolasta olisi saanut edullisesti evästä mukaan. Itse ostin vain limsaa, mutta hieman kateellisena katselin kun muut bussin matkustajat naukkailivat annoksiaan.



Hotellimme oli 79th streetillä, Upper West Sidella. Käytännössä melkein hotellin vieressä oli Natural History Museum. Kollega hieman ihmetteli kun museon ohi kävellessämme sanoin vieressä olevan Rossin työpaikan. Frendit viittauksen tajuamiseen kollegalla meni pieni hetki. Perjantai-ilta meni kävellessä ympäriinsä ja ihmetellessä kaupungin kokoa.



Empire State Building aukeaa aamuisin kahdeksalta. Lauantai-aamuna meillä meni aamiaiseen hieman kauemmin kuin ajateltiin. Niinpä olimme paikalla vasta vähän yhdeksän jälkeen. Jono rakennuksen edessä taittui jo kulman taakse. Päätimme lykätä vierailun myöhempään. Empire State Buildingin sijaan päätimme mennä Staten Islandiin lautalla.



Kaupungin profiili lautalta katsoen oli todella vakuuttavan näköinen. Pilvenpiirtäjiä riittää, kuitenkin WTC:n tornien jättämän aukon huomaa. Lauttamatka Staten Islandille kesti 20 minuuttia ja oli täysin ilmainen. Itse Staten Islandilla emme kauaa kierrelleet vaan palasimme lyhyen kierroksen jälkeen takaisin.



Vapaudenpatsas näytti pienemmältä kuin kuvittelin, riippumatta siitä katsoiko sitä kaupungista tai lautalta. Palattuamme kaupunkiin söimme lounaan mukavassa thai-ravintolassa Chinatownissa. Lounaan jälkeen päätimme mennä hotellille lepäilemään. Matkalla kävimme kurkkaamassa kuinka pitkä jono Empire State Buildingiin on. Jonoa ei ollut talon ulkopuolella, joten päätimme mennä sisään ja jonottaa sisään.



Tunnin jonottamisen jälkeen pääsimme ylös. Näköalat New Yorkin korkeimmasta talosta ovat mahtavat. Käynti oli pakollinen juttu ja jonottamisen arvoinen. Huomasimme savun Etelä-Manhattanilla, mutta luulimme savun olevan ihan normaalia. Kuulimme vasta jälkikäteen, että savun aiheutti tulipalo.



Monta kymmentä kerrosta korkeat pilvenpiirtäjätkin vaikuttivat pieniltä Empire State Buildingista katsoen. Ja niitä pilvenpiirtäjiä Manhattanilla riittää. Trumpillakin on monta tornia. Nähtiin ainakin kolme Trumpin tornia. Noudattivat kaikki aika lailla samanlaista tyyliä. Kultaa, valoja ja kimallusta. Kimallus lähenteli mautonta.

Alas palattuamme alkoivat jalat olla loppu. Koko päivä oli kävelty ja seisoskeltu jonoissa. Lepuutimme väsyneitä jalkoja istumalla leppoisassa irkkubaarissa parin oluen verran. Baarimikko oli mukava ja olut kohtuuhintaista. Paikassa oli samaa tunnelmaa kuin NYPD Blue -poliisisarjassa olevassa poliisien kantapaikassa. Baarimikko neuvoi etsimään ruokapaikkaa teatterialueelta Broadwayn tuntumasta. Noudatimme neuvoa ja löysimme mukavan meksikolaispaikan. Tarjoilija suositteli Pacificoa kun kysyin maukasta meksikolaisolutta. Oli hyvää.



Ruuan jälkeen kävelimme Times Squaren ohi. Times Square on ehdottomasti nähtävä pimeällä. Näky on upea. Neonvalojen ja mainostaulujen loiste on uskomaton. Päivälläkin alue on hieno, mutta ei samalla lailla uskomaton kuin pimeällä.



Sunnuntaina nappasimme aamiaisen mukaan hotellin lähellä olevasta delistä ja menimme Central Parkkiin syömään. Aamiaisen jälkeen kävimme Metropolitan Art Museumin luona, mutta emme kuitenkaan menneet sisään kierrokselle. Täytyy joskus paremmalla ajalla kiertää koko museo läpi. YK:n päämaja oli vuorossa seuraavana. YK:n rakennus vaikutti hieman rähjäiseltä.

Lounaspaikkaa päätettiin etsiä Little Italystä. Sopivan paikan löytäminen oli yllättävän vaikeaa. Lopulta päädyimme Rocky's nimiseen italialaispaikkaan syömään. Rocky's oli ensimmäinen italialaisravintola jonka näimme Little Italyssä, mutta emme menneet sinne heti, vaan vasta sen jälkeen kun olimme ensin tunnin harhailleet etsimässä hyvää paikkaa. Paikassa oli ihan italialainen tunnelma ja ruoka oli hyvää.

Kiertelimme lounaan jälkeen vielä hetken Sohossa, etsien sopivaa kahvipaikkaa. Kaikki paikat olivat kuitenkin aivan täynnä ja päätimme lähteä kohti Bostonia. Vaikka viikonloppureissu olikin hieno, niin paluu Bostoniin tuntui lähes samalta kuin paluu kotiin. Täällä kaikki on tutumpaa ja jotenkin kotoisampaa kuin Nykissä.

Deutche Bank

 

Satuimme lauantaina juuri samaan aikaan Empire State Buildingiin katsomaan näköaloja, kun Manhattanin eteläosassa oleva Deutche Bankin rakennus paloi. Tilanne piti tietenkin kuvata.

Viikonlopun New York reissulla kuvia tuli räiskittyä normaaliin paparazzi-tyylin. Kuvia kertyi 260 kappaletta. Aika paljon kerettiin nähdä: Times Square, Empire State Building, Central Park, Staten Island, Vapaudenpatsas lautalta käsin, YK:n päämaja, Chinatown, Little Italy, Soho ja Metropolitan Art Museon aula. Kirjoitelen reissusta piakkoin lisää.

Niin ja tietenkin Fifth Avenuen AppleStoressa vierailimme.

Viikonlopuksi Nykiin

Jo pitkään olen halunnut käydä New Yorkissa. Kaupunki on television ja elokuvien välityksellä kuitenkin kaikille tuttu. Pilvenpiirtäjiä, paljon ihmisiä, metro, nähtävyyksiä, keskuspuisto, kahviloita, kauppoja ja ravintoloita. Tavallaan suurkaupunkien prototyyppi. Kulttuurien sulatusuuni.

Talvella selvittelin mahdollisuuksia ja totesin, että reissu olisi ollut liian kallis. Tosi kiva, että tuli tämä reissu, nyt käynti New Yorkissa on helppoa ja halpaa. Tai no, hotelliin meni 200 dollaria ja busseihin menee 30 dollaria. Bussimatka on suuntaansa neljä tuntia.

Aikaa on rajoitetusti ja suosituimpiin kohteisiin on ilmeisesti pitkät jonot. Täytyy vähän suunnitella etukäteen. Pakollisia kohteita lienee ainakin Empire State Building, Keskuspuisto, Times Square ja YK:n päämaja. Maccikäyttäjänä minun on varmaan pakko käydä kattomassa lippulaiva AppleStorea, joka on aika näyttävä ainakin kuvissa.

Jos tulee mielenkiintoista nähtävää mieleen niin kommentoikaa toki.

Kierros Bostonissa

Bostonin toiseksi korkeimmassa rakennuksessa, Prudential Towerissa, on näköalapaikka 200m korkeudella. Näköala Bostonin keskustaan on mahtava. Etualalla oleva lasitorni on on Bostonin korkein rakennus, John Hanckock building. Valitettavasti sinne ei päässyt katselemaan näköaloja.

Maisemia katsellessamme bongasimme Fenway-stadionin ja huomasimme, että sielllä on peli käynnissä ja katsomossa on vähän tilaakin. Päätimme kävellä stadionille ja katsoa saammeko liput päivän peliin.



Bostonin suosituin urheilujoukkue on Baseball joukkue Red Sox. Stadionilla käynnissä ollut peli ei ollut Red Sox -peli, vaan ns. minor league -peli. Päätimme silti mennä katsomaan peliä. Lippu kun oli vain kymmenen dollaria. Kun pääsimme sisään peliä oli jäljellä vielä kolme vuoroparia ja se oli meille kyllä ihan riittävästi. Baseball on vähän tylsähkö ja hidastempoinen laji, joten kokemus oli ihan riittävä, vaikka ihan hauskaa oli. Stadionilla oli ihan mukava tunnelma ja hauskoja väliohjelmia kuten frisbeetä koppaileva ja noutava koira.



Pelin jälkeen menimme keskustaan. Heymarket:n alueen ympärillä oli pubeja, pikkukauppoja, paljon ihmisiä ja jopa kävelykatu.







Rannassa oli monia veneitä ja laivoja, jotka tekevät erilaisia risteilyjä merellä. Valaanbongaus risteily voisi harkitakkin, varsinkin kun siihenkin ilmeisesti saisi opiskelija-alennuksen.



Päivän päätteeksi palasimme hotellille.

Päivä joella

 

Viikonloppu meni todella nopeasti. Aurinko paistoi ja elämä hymyili. Eilispäivä meni Bostonin nähtävyyksiä kierrellessä ja tämä päivä meni purjehduskurssilla. Kurssin järjesti paikallisen yliopiston pursiseura Charles-joessa, joka on Bostonin ja Cambridgen välissä. Kurssi oli kyseisen yliopiston opiskelijoille ilmainen ja koska me olemme kirjoilla vierailevina jatko-opiskelijoina, kurssi oli myös meille ilmainen. Tämä on varmaan ensimmäinen vastaantullut juttu, jossa on oikeasti iloa siitä, että kävimme läpi yliopiston turhalta tuntuvan byrokratian (viisumit, lomakkeet, yms) läpi, jotta pääsemme yliopistoon kirjoille.

Kurssi kävi purjehduksen alkeet läpi ja pursiseuran pursien käytön. Purjehdimme pienille pursilla joella hieman yli tunnin. Tuuli vaihteli olemattomasta keveyeen. Kovempi tuuli olisi ollut hauskempi. Nautimme kuitenkin purjehduksesta ja me molemmat, minä ja kollega, innostuimme purjehtimisesta. Kurssin jälkeen saamme liittyä seuraan jäseniksi ja pääsemme lainaamaan pikkupursia joella purjehtimista varten. Mikäli aikaa on ja kelit suosii, menemme varmasti jo piakkoin uudestaan purjehtimaan. Purjehdusta voisi alkaa harrastaa Suomessakin.

Pursiseura tekee hienoa työtä. Kaikki on opiskelijoille ja henkilökunnalle ilmaista ja seuraa pyöritetään pääosin vapaaehtoistyöllä. Saisi kotiyliopistollakin olla jotain vastaavaa. Täytyy muistaa kiittää paikallista jatko-opiskelijaa, joka kertoi meille kurssista.

Ruokaa

Vierailun isäntäntä toimiva professori tarjosi ylimääräisiä keittovälineitään lainaan, kun kerroin, että huoneessani on keittiö, mutta ei astioita eikä ruanlaittovälineitä. Professorin vaimo toi tänään kaksi iso laatikollista välineitä, joiden joukossa mm. kahvinkeitin ja leivänpaahdin. Lisäksi minä ja kollegani saimme myös kutsun tulla professorin kotiin syömään. Välineiden avulla voimme kokata ihan oikeaa ruokaa. Todella ystävällistä heiltä. Muutenkin professori on vaikuttanut hyvin avuliaalta ja ystävälliseltä. Oikeastaan kaikkien paikallisten kanssa on tultu hyvin toimeen ja asiat ovat hoituneet aika lailla kitkatta.

Tänään teimme ruokaa ensimmäistä kertaa täällä. Ruokana oli ihan perussetti, pihvit, perunaa, salaattia ja salsakastiketta. Onnistui ihan mainiosti ja oli hyvää. Kunnia sille, jolle kunnia kuuluu, eli kollega oli päävastuussa ruuanlaitosta. Muutaman päivän jälkeen oli jo ihan mukava syödä muuallakin kuin ravintolaympäristössä.

Eilinen illallinen läheisessä ravintolassa oli varsin hauska kokemus. Ravintola oli nimeltään Rosebud ja tyyliltään klassinen amerikkalainen ravintola. Tiedätte kai tyylin. Ulkoapäin ravintola näyttää vähän vanhalta raitiovaunulta. Ravintolassa sisällä istutaan looseissa tai baaritiskillä. Paikassa on luonnollisesti pöytiin tarjoilu, henkilökunta on yliystävällistä ja persoonallista. Ruokalista sisältää pääasiassa erilaisia pihvejä, burgereita ja sandwitchejä.

Rosebud näytti hauskalta paikalta ja olimme marssimassa sisään ovesta kun joku huusi takaa jotain pöydistä. Kun katsoin takaakse, olin kuulevani jotain tyyliin: "Oh, okay" ja menimme sisään. Istuimme ensimmäiseen vapaaseen pöytään. Nainen joka oli huudellut perässämme tuli sisään ja toi ruokalistat. Se mitä nainen huomautti pöydistä jäi epäselväksi. Meille suositeltiin jotain uutta olutmerkkiä ja tilasimme sitä pullot. Pieni hetki sen jälkeen kun olimme olutpullot saaneet tarjoilija tuli kysymään haluammeko tuopit. Tarjoilija oli varmaan tajunnut, että olemme eurooppalaisia ja epäili varmaankin että euroopassa aina juodaan tuopista. Totesimme, että ihan hyvä näinkin. Tarjoilija varmisti asian vielä kerran ja pidimme päämme.

Kollega tilasi sandwitchin ja minä kananrintaa. Tarjoilija kysyi haluaako kollega majoneesia, jota kollega ei halunnut. Tarjoilijan mielestä yleensä sandwitchin kanssa kannattaa ottaa majoneesia. Ttarjoilija ehdotti, että voi tuoda majoneesin erikseen ja kolleaga suostui.

Sivuruokien ja kastikkeen tilaaminen oli yllättävän vaikeaa. Kumpaankin oli useita vaihtoehtoja ja jostain kumman syystä lyhytmuistini tuntui oikuttelevan. Tarjoilijan lueteltua litanian vaihtoehtoja en muistanut enää yhtäkään kun piti sanoa mitä haluan. Loppuviimeksi tilasin parin yritysksen jälkeen ilmeisesti salaattia ranch-kastikkeen kera alkupalaksi ja valkoista riisiä pääruan kanssa. Tai salaatti tuli siis yllätyksenä. Luulin tilanneeni kastikkeen ja riisin. Tarjoilija tuli pöytään salaattilautasen ja kastikkeen kera ja käski maistaa kastiketta dippaamalla salaattia. Dippasin tietenkin haarukkaa käyttäen ja pieni pala salaattia jäi kastikkeeseen. Tarjoilija ilmoitti, että poimi toki sormilla, samaa perhettä ollaan. Noh, mikäs siinä. Näin tein ja totesin että kastike on mahtavaa.

Ruoka oli ihan hyvää ja paikalliseen tapaan sitä oli riittävästi. Syötyämme tarjoilija tuli kyselemään kelpaisiko jälkiruoka. Tilasimme jääkahvit. Tarjoilija ei tahtonut uskoa korviaan, vaan kysyi vielä varmistuksen, että haluammeko varmasti jääkahvit jälkiruuaksi. Varmistimme tilauksen. Tarjoilija lähti päätään pyöritellen pöydästä ja toi kahvit vähän ajan kuluttua. Ilmeisesti jääkahvia ei ole tapana juoda illallisen jälkeen. Jääkahvi on näemmä puolen litran tuoppi täynnä jäitä, joiden joukkoon kaadetaan viileätä kahvia kupillinen. Yllättäen jääkahvi oli melkein juomakelpoista.

Laskun maksu saatiin sentään hoidettua kommelluksitta. Olipa kummallinen ravintolareissu. Kaikki meni ihan hyvin, mutta melkein joka ikinen interaktio tarjoilijan kanssa meni jotenkin omituisesti. Me emme jostain syystä osanneet toimia protokollan mukaan! Noh, pääasia on, että ihan hauskaa oli, nälkä lähti ja ruoka oli hyvää.