Byrokratia

Yksi suosikkikirjoittajistani netissä, Paul Graham, on taas kirjoittanut loistavan tekstin otsikolla "The other half of Artists ship". Tekstissä Paul käsittelee startuppien ja isojen yrityksen eroa erityisesti ohjelmien tekoon liittyvän byrokratian osalta. Yksi tärkeimpiä huomioita on, että siinä kun yritykset kasvavat, erilaisia sääntöjä, tarkastuksia ja hyväksyntöjä tulee lisää ja aina näiden aiheuttamia kustannuksia ei huomioida. Tämän vuoksi pienet yritykset ovat ketterämpiä, kun isoa joukkoa työn organisointia kahlitsevia sääntöjä ei ole vielä kerennyt muodostua.

Meillä firmassa muuttui säännöt Maccien hankintaa kohtaan juuri vähän aikaa sitten, niin että macin saa vain jos on pakottava tarve sille eli käytännössä tarve ohjelmalle, joka pyörii vain Macissä. Aikaisemmin riitti, että on hyvä syy. Samalla kuin politiikka muuttui, lisättiin myös tarvittavien hyväksyntöjen määrää.

Hyvä, että tulin taloon taloon ennen sääntöjen muutosta, sillä en usko, että uuden käytännön mukaan olisin saanut Macciä. Tällainen byrokratia on yksi syy miksi en pidä tietohallinnosta.

Firman tietokonepolitiikka ei oikeastaan mitenkään huomio sitä, että talossa on aika iso joukko meitä tuotekehityksessä toimivia ohjelmistoalan ammattilaisia, ohjelmistoinsinöörejä ja tutkijoita. Tuntuu aika oudolta, että firman mielestä me olemme päteviä suunnittelemaan tuotteidemme kriittisiä systeemikomponentteja (ohjelmistoja, käyttöjärjestelmän osia, yms.) asiakkaille myymiimme tuotteisiin, mutta samalla tietohallintomme mielestä me emme ole pätevä itse vapaasti valitsemaan tärkeintä päivittäistä työkaluamme eli tietokoneitamme.

Tässä mielessä kaipaan vanhaa aikaa kun puhuttiin vielä mikrotuesta. Ajatus oli kai, että tukea sai tarvitessaan. Nykyään kyse on tietohallinnosta. He hallitsevat tietojamme.