EU sitten asetti meille uudet energiatavoitteet.
Tiedemies kirjoittaa päästökaupasta:
Olen tullut siihen tulokseen, että päästökauppa on liian altis vilunkipelille, joten siitä pitäisi luopua ja ottaa EU:n laajuinen hiilidioksidivero. Tämä vero palautettaisiin suoraan jäsenmaiden asukkaille, ei valtioille. Kansallisilla hallituksilla ei olisi oikeutta keventää tätä veroa mitenkään tai kohdentaa mitään subventioita tämän veron neutraloimiseksi.
Soininvaara taasen kirjoitti jo aikaisemmin hyvän kirjoituksen ilmastopolitiikan kustannustehokkuudesta.
Kumpikin puhuu asiaa. Hiilipäästöjen vähennykset on toteutettava mahdollisimman kustannustehokkaasti. On annattava markkinoiden löytää tehokkaimmat tavat päästöjen vähentämiseksi eikä energiapolitiikan saa antaa muuttua uuden ajan tukiaispolitiikaksi, jossa parhaat lobbaajat saavat isoimmat kiintiöt ja tukiaiset aloilleen.
Uskon vakaasti, että riittävän kova hiilidioksidivero tai päästökauppa niin, että kukaan ei saa kiintiöitä ilmaiseksi, ovat tehokkaimmat tavat päästöjen vähentämiseksi. Nykyisessä järjestelmässä on useita ongelmia. On ongelma, että ilmaiseksi jaetut kiintiöt ja erilaiset tukiaiset, vääristävät sekä energiantuotannon, että muun tuotannon todellisia ilmastokustannuksia. Yritykset ovat eriarvoisessa asemassa, kun jotkut saavat kiintiönsä ilmaiseksi, toisten joutuessa ostamaan päästöoikeuksia. Tämä heikentää uusien yritysten mahdollisuuksia tulla markkinoille kilpailemaan tehokkaammilla ratkaisuilla vanhoja vastaan.
Kun mitään tuotantomuotoa ei tueta ja kaikki maksavat päästöjensä mukaan hiiliveroa, paljastuvat todelliset kustannukset. Tämä johtaa kahteen asiaan. Ensinnäkin, energiantuotannossa aidosti puhtaat pärjäävät ja niihin investoidaan, kun niillä saa parhaan voiton. Toisekseen, muussakin tuotannossa alkaa hinnoissa näkyä aito ilmastokustannus, jolloin ihmiset rationaalisesti valitsevat halvimman eli puhtaimman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti