Töihinpaluu

Loma on ohi. Lähes ensitöikseni eilen marssin proffan toimistoon ja kerroin lähteväni. Meillä oli hyvä keskustelu. Proffa ymmärsi ratkaisuni vallan hyvin. Proffa oli edelleen oikein tyytyväinen siihen mitä olin tähän mennessä tehnyt ja harmitteli sitä, että emme saaneet ideallemme pitkäkestoisempaa rahoitusta, jonka varassa olisin voinut väitöskirjan rauhassa tehdä. Kyllähän me yritimme kaikenlaista rahoituskuviota, mutta jostain se aina jäi kiinni.

Olen varma, että lähtöni on oikea ratkaisu. Saattaa olla, että vähän ajan päästä olisimme rahoituksen keksineet, mutta kaiken yrittämisen ja odottelun jälkeen, en enää jaksa odottaa.

Vanhemmaksi ohjelmistoinsinööriksi ison yrityksen tuotekehitysosastolle minut palkkasivat. Kuten aina yritysmaailmassa, kaikki on todella tärkeää, hys-hys ja huippusalaista. Enempää en siis töiden sisällöstä kerro. No sanotaan nyt kuitenkin vielä sen verran, että itseäni kiinnostaviin tehtäviin pääsin. Leppoisa tutkimus vaihtuu kiireiseksi tuotekehitykseksi syyskuun alussa. Työ on Tampereella edelleen, mutta ei kuitenkaan enää Hervannassa, vaan lähempänä keskustaa.

Uuden työnkin takia muutto keskustaan on hyvä juttu. Tänään menenkin katsomaan mukavanoloista kämppää Tammelassa. Pancho Villa on melkein kämpän alakerrassa, joten laihtuminen ei ainakaan uhkaa, jos kaupat syntyvät.

Kolhuja

Näistä ja parista muusta pikkukolhusta huolimatta nimet ovat kauppakirjassa. Minulla on vuoden loppuun saakka aikaa muuttaa pois.

En ole Tampereelta muuttamassa pois vaan haen kämppää keskustasta.

Tällä hetkellä harkitsen vakavasti kolmen kämpän väliltä. Yksi on muuten aika samanlainen kuin nykyinen asuntoni, paitsi sijaitsee Tampellan-alueella. Kaksi muuta ovat vanhoissa taloissa sijaitsevia remontoituja kaksioita aivan ydinkeskustassa. Pyynnit ovat hirvittäviä summia rahaa. Euroina ei summat eivät sentään kuulosta aivan yhtä poskettomilta, kuin jos niitä alkaa ajattelemaan markkoina. Toivottavasti hinnoissa on hieman ilmaa. Laskelmieni mukaan minun pitäisi kuitenkin selvitä lainasta. Pankkikin oli samaat mieltä ja pankithan tunnetusti eivät tee virheitä.

Kierrän kohteet tällä viikolla ja sitten teen päätökseni.

Ilmoitusten perusteella keskustakohteista isompi on tällä hetkellä suosikkini. Asunto on iso kaksio, kohtuu hyvässä kunnossa, hienossa kivitalossa aivan Tampereen ydinkeskustassa ja mikä parasta asuntoon kuuluu edullinen autopaikka. Sijanti on ymmärtääkseni aika rauhallinen, vaikka aivan keskustan ytimessä. Talon alakerrassa eikä naapurissa ole meluisia baareja, eikä kyseisen korttelin ympäri kulje yhtään pääväylääkään eli melunkaan ei pitäisi olla ongelma. Isoin kysymysmerkki on pohjaratkaisu, sillä ilmoituksessa ei ollut pohjakuvaa.

Tampellan kohde on lähes tasoissa edellisen kanssa. Kohde olisi turvallinen ratkaisu. Uudehko talo, hyvä pohjaratkaisu, hyvät materiaalit ja erinomainen kunto. Sauna ja parveke ovat myös kivoja. Ainoa kysymys on, että mihin auton saa ja mihin hintaan? Lisäksi minua on hieman alkanut epäilyttää, että onko tuo Tampella nyt kuitenkaan alueena aivan hintojensa veroinen.

Toinen keskustakohde on vähän edellisiä perässä. Sijainti on samalla kadulla kuin toinen keskustakohde, eli aivan yhtä hyvä. Asunto on remontoitu ja näyttää hyvälle, mutta keittiön osalta remontoijan ja minun maku eroaa merkittävästi. Keittiö on musta-valkoinen ja se vähän ottaa silmään. Pohjaratkaisu on hieman erikoinen, mutta ilmeisesti kuitenkin ihan ok. Autopaikkaa ei ole ja talonyhtiössä on ilmeisesti tulossa perusparannus, mitä se ikinä sitten tarkoittaakaan. Etuna taas selvästi edellisiä pienempi pyyntihinta.

Taisin jollekin joskus sanoa, että tavoitteeni on, että Stockka olisi jatkossa lähikauppani. Hitto, tavoite saattaa jopa toteutua. Pitää nähtävästi varoa mitä toivoo, sillä toiveet saattaa vahingossa vaikka toteutua.

Matti

Kävin vierailemassa mummon luona pohjoisessa. Ukkini kuoli hieman ennen vuoden vaihdetta ja suurin osa keskusteluja koski Ukkia, hänen tekemisiään ja luonnollisesti sairastelun viime vaiheita.

Itse tapasin isoisäni viimeistä kertaa vuosi sitten. Olin lähdössä Bostoniin ja tiesin, että ukki on vähän oireillut. Vierailun aikana ukki oli hajamielinen, mutta käyttäytyi aika lailla normaalisti. Huomasin toki huonontuneen terveyden ja varmaankin ensimmäistä kertaa pelkäsin, että hyvästit saattavat jäädä viimeisiksi.

Ukin sairastelu vaihteli pitkin syksyä. Loppusyksyllä tilanne vaikutti huonolta, joten viimein päätimme veljeni (ja hänen perheensä) kanssa vierailla pohjoisessa. Ajoimme perjantain pohjoiseen ja lauantaina oli tarkoitus vierailla sairaalassa. En ole eläessäni tuntenut oloani yhtä epäonnistuneeksi, kuin tuona lauantaina, kun kuulin, että ukki oli kuollut aamulla, ennen kuin olimme häntä tavanneet.

Paljon raskaampaa tuo sairastelun aika tietenkin on ollut mummolle ja oikeastaan vasta nyt alan tajuta kuinka raskaita nuo viimeiset kuukaudet ovat varmasti olleet hänelle.

Elämä alkaa asettua uusille uomille ja vaikka nyt vierailu pohjoisessa oli erilainen kuin aikaisemmin, niin jotenkin luulen että seuraavalla kertaa tilanne on normalisoitunut. Syödään, kahvitellaan, katsotaan telkkua ja kerrataan menneitä.

Lähtiessäni kohti etelää mummo löi kaksi lahjaa käteeni. Ukin lierihatun minulle ja shakkipelin veljelleni.

Shakkipelin nähdessäni tunteet nousivat taas pintaan. Joka kerta kun velipoika on vieraillut pohjoisessa on hän pelannut shakkia tai tammea ukkia vastaan ja minäkin toki useasti. Alkujaan ukki pelasi hienotunteisesti, jotta veli pärjäsi pelissä, myöhemmin tilanne taisi kääntyä toisin päin. Toivottavasti veli ymmärtää arvostaa lahjaansa. Jotenkin tuo 70-luvun massatuotantoa oleva shakkilauta on kuitenkin myös minullekin yksi arvokkaimmista muistoista ukista.

Shakki ja Matti.