Viimeaikoina on laki internetin sensuroinnista ja lakialoite naskalipakosta jäillä herättäneet keskustelua. Kummatkin ovat tarkoitettu korjaamaan ihan oikeita ongelmia, mutta tekevät sen mielestäni väärin. Kummassakin on isoja periaatteellisia ongelmia ja pieniä käytännöllisiä ongelmia.
Käytännöllinen ongelma naskalipakossa on esimerkiksi se, että sitä ei pystytä valvomaan, Toinen esimerkki se, että jos laki tulee voimaan saattaa käydä jopa niin, että ihmiset menevät useammin ajattelematta heikoille jäille juuri sen takia kun heillä on ne naskalit mukana. Eikä ne naskalit kuitenkaan aina riitä pelastautumiseen.
Isoin käytännön ongelma internetin sensuroinnissa on se, että nyt keskitytään siihen, että miten suomalaisten pääsy laittomille sivuille estetään sensijaan, että keskityttäisiin parantamaan kansainvälistä viranomaisyhteistyötä näiden sivujen sulkemiseksi. Jälkimmäinen tie olisi pysyvämpi , toimivampi ratkaisu ja sen avulla oikeasti syylliset saisivat rangaistuksen. Täytyy kuitenkin muistaa, että nyt kielletty materiaali on kaikkialla mailmassa kiellettyä.
Suuri periaattellinen ongelma naskalipakossa on tietenkin yksilönvapaudet. Ja vaikka kaltevan pinnan argumenttia yleensä pidetäänkin väittelyvirheenä, niin silti pyöräilykypäräpakon jälkeen naskalipakko kieltämättä epäilyttävästi muistuttaa trendiä kohti pumpuliyhteiskuntaa, jossa ulkoilla ei saa ilman kypärää, liukuesteitä kengissä ja kokovartalopanssaria. Eräs kollega muuten kaatui viime viikonloppuna kaksi kertaa, vieläpä kummallakin kertaa valoisaan aikaan, aivan selvinpäin ja liukuesteet kengissä.
Ensin ne hakivat juutalaiset
en sanonut siihen mitään,
sillä enhän ollut juutalainen.
Sitten ne hakivat kommunistit
enkä sanonut mitään,
koska en ollut kommunisti.
Sitten ne hakivat ammattiliittoon kuuluvat
enkä sanonut siihenkään mitään,
koska en kuulunut ammattiliittoon.
Sitten ne hakivat minut.
Eikä ollut jäljellä enää ketään,
joka olisi puhunut puolestani.
- Pastori Martin Niemöller, keskitysleirivanki
Periaattellinen ongelma internetin sensuroinnissa on se, että se on virkamiesten harjoittamaa ennakkosensuuria eli sananvapautta rajoitetaan sokkona, oikeusturva on siis kyseenalainen. Periaattelisesti ongelmallisia asioita sensuurissa on monia. Sensuurilistat on salaiset, kohteille ei ilmoiteta, päätöksentekijää ei ilmoiteta ja päätös on virkamiespäätös (ei siis oikeuden). Iso käytännön ongelma taas on se, että sensuurilistalla on myös sivuja jotka eivät sisällä laitonta materiaalia. Kaltevalla pinnalla taas liikutaan, mutta jos porttiteoria pätee huumeille, miksi se ei pätisi sensuuriinkin? Nyt kun on jotain saatu sensuroitua on helpompi sensuroida muutakin epäilyttävää (uhkapelit, terroristisivustot, piraattisivustot, natsit, anarkistit, kommunistit, yms.).
Eivät nämä lait sinänsä minua käytännössä tällä hetkellä mitenkään kosketa ja olen toki sitä mieltä että ongelmat on oikeita. En vain nyt ole ratkaisutavoista ollenkaan samaa mieltä. Nämä lait siis harmittavat vain periaatteen vuoksi. Vuosi vuodelta vaan tuntuu yhä enemmän, että vapaudet tässä vapaassa maassamme vain vähenevät. Kannattaa ajatella lainausta:
The only thing necessary for the triumph of evil, is for good men to do nothing
- Edmund Burke
Näissä hyvää tarkoittavissa asioissa isot periaattelliset ongelmat ovat tärkeitä, sillä tarkoitus ei saa pyhittää keinoja!
