Vanha ja Raihnainen

Kävin eilen pelailemassa Squashia. Tasaisia pelejä pelattiin ja oli pitkästä aikaa kiva pelata. En ole kössiä varmaan lukion jälkeen pelannutkaan. Mitään yhtä rankkaa urheilua ei olekkaan tullut vähään aikaan harrastettua ja sen kyllä huomaa. Jo yöllä oli toinen puoli selkää niin jumissa, että oli pakko nukkua selällään. Tänään tuntuu jo jaloissakin, mutta ei niin pahasti kuin pelkäsin. Nautin kuitenkin pelaamisesta siinä määrin, että olisi kiva käydä pian uudestaan.

En ole oikeastaan koskaan erityisesti pitänyt sellaisista lajeista joissa haetaan tulosta (hiihto, yleisurheilu, suunnistus, yms.) tai kuntoilusta kuntoilun takia (lenkkeily, kävely). Tällaiset lajit ovat mielestäni tylsiä, eikä minua kiinnosta kuinka kauan jaksan juosta tai kuinka monta kiloa nousee penkistä. Ainoa poikkeus taitaa olla pyöräily. Siitä pidän, siinä kun näkee maailmaa ja kokee vauhdinhurmaa.

Erilaisista palloilulajeista ja peleistä sensijaan pidän. Mailapelit (tennis, squash, sulkapallo, pingis) ovat tietenkin hauskoja, varsinkin kun tennistä on tullut enempikin pelattua. Joukkuelajitkin ovat ihan hauskoja. Sähly ja jalkapallo ovat suosikkeja. Koriskin olisi ihan hauskaa, jos olisin vähän pidempi. Peleissä on hienoa se, että niissä taidolla ja peliälyllä on oikeasti merkitystä. Peleissä on tietenkin myös se puoli, että niissä on aina vastustuja. Ehkä se on juuri kilpailuvietti, jonka takia nautin peleistä ja kuntoliikunta tuntuu vaan tylsältä päämäärättömältä puurtamiselta.

Täytyykin tsempata ja alkaa taas käydä pelailemassa sählyä. Squashia käydään varmaan pelaamassa uudestaankin ja pitää yrittää houkutella joku tenniskentällekin.