Haastattelu

En olekaan vähään aikaan kirjoittanut tänne mitään. Tekosyy on sama vanha eli kiire. Maanantaina ja tiistaina olisi pitänyt olla kolmessa paikassa yhtä aikaa. Ouluun tuli Bostonissa tapaamani tutkijaporukka vierailulle ja olisin päässyt osallistumaan heidän minikonferenssiinsa. Arkkitehtuurien arviontiprojektissa taas oli kaksikin tehtävää. Olisi pitänyt osallistua yhteen arviointiin ja lisäksi toimia isäntänä asiantuntijalle, joka saapui Unkarista arvioimaan yhden yhteistyökumppanimme järjestelmää. Koska olen tavallaan vastuussa kyseisestä yhteistyökumppanista oli pakko isännöidä vierasta.

Ouluun olisin halunnut lähteä. Suhteiden ylläpito olisi ollut tärkeää ja konferenssi olisi sisältänyt mielenkiintoista asiaa. Illanvietot yhteistyöyrityksen piikkiin olisivat varmasti olleet hauskoja.

Viime viikonloppu meni koodatessa, koska toisen projektin demo piti saada tällä viikolla valmiiksi. Nyt se toimii ja yhteistyökumppanilta saatiin hyvää palautetta videostamme joka esittelee alustaa ja demoamme. Edellisviikonloppu taas meni harjoitustöitä tarkastaessa. Tänä viikonloppunakin viimeistelen demoa, kun ensi viikolla pienessä konfernssissa sitä varmaan pitää esitellä.

Tänään kävin työhaastattelussa. En ollut ihan parhaimmillani. Olin istunut aamupäivän Pattern-workshopissa ja kolmen tunnin istuminen workshopissa oli syönyt energiaa. Haastattelun lopuksi haastattelija halusi testata asiantuntemustani. Ideana oli, että haastattelija sanoi yhden sanan ja minun piti vastata mitä mieleeni tulee. Tajusin idean aluksi vähän väärin ja oletin haastattelijan haluavan yhden sanan vastauksen. Haastattelija sanoi Gnome ja minä vastasin "ikkunointi". Haastattelija katsoi minua silmät pyöreänä ja pyysi täsmentämään. Aikani änkytettyäni tajusin, että tarkoitus oli lyhyesti kuvata käsitettä eikä vastata yhdellä sanalla. Myöhemmin sain sentään vähän pelastettua kasvojani kun tiesin mikä Dalvik on.

Pyysin noin tonnia parempaa palkkaa kuin tällä hetkellä tienaan. Vähän hävetti pyyntö sanoa, vaikka olin palkkapyynnön tarkkaan miettinyt. Palkka on käsittääkseni sellainen mitä hyville asiantuntijoille talo maksaa. Eli pari pykälää korkeammalla kuin vastavalmistuneiden dippainssien, mutta ei peruspalkka vedä vertoja ylitöitä tekeville lääkäreille, lakimiehille tai päteville ekonomeille. Pyyntö ei kuulemma ole ongelma. Lupasivat ensi viikolla kertoa jatkuuko haastatteluprosessi.

Paikka kuulosti hyvälle. Työssä keskipisteenä olisi ilmeisesti Python-ajoympäristö. Ihan mielenkiintoista asiaa siis ja vanhasta kokemuksestani olisi työssä varmaan iloa. Toinen haastattelijoista tiesikin vanhan pomoni (alan guru talossa) ja kollegani, joka oli todella pitkään ollut talossa samantyylisten projektien parissa.

Nyt kun asiaa ajattelen, niin siirtyminen teollisuuteen tuntuu yhä vain houkuttelevammalta. Kun kerran minulla on kiire ja stressiä, miksi ihmeessä en olisi kiireinen ja stressaantunut kunnon palkalla, ihan oikeiden tavoitteiden saavuttamiseksi? Mielessäni pyörii armeijan mainosten slogan: "Tee työtä, jolla on tarkoitus".

Parin viikon sisään kuulen pääsenkö tutkijakouluun. En oikeastaan enää tiedä, haluanko oikeastaan päästä sinne. En ole kovinkaan innostunut tutkimussuunnitelmastani ja olen luullakseni enempi kiinnostunut Python-ajoympäristöstä. Ja toki edelleen eniten ammattillisesti kiinnostaa Java-virtuaalikoneet :)