Väärin sammutettu

Viimeaikoina on laki internetin sensuroinnista ja lakialoite naskalipakosta jäillä herättäneet keskustelua. Kummatkin ovat tarkoitettu korjaamaan ihan oikeita ongelmia, mutta tekevät sen mielestäni väärin. Kummassakin on isoja periaatteellisia ongelmia ja pieniä käytännöllisiä ongelmia.

Käytännöllinen ongelma naskalipakossa on esimerkiksi se, että sitä ei pystytä valvomaan, Toinen esimerkki se, että jos laki tulee voimaan saattaa käydä jopa niin, että ihmiset menevät useammin ajattelematta heikoille jäille juuri sen takia kun heillä on ne naskalit mukana. Eikä ne naskalit kuitenkaan aina riitä pelastautumiseen.

Isoin käytännön ongelma internetin sensuroinnissa on se, että nyt keskitytään siihen, että miten suomalaisten pääsy laittomille sivuille estetään sensijaan, että keskityttäisiin parantamaan kansainvälistä viranomaisyhteistyötä näiden sivujen sulkemiseksi. Jälkimmäinen tie olisi pysyvämpi , toimivampi ratkaisu ja sen avulla oikeasti syylliset saisivat rangaistuksen. Täytyy kuitenkin muistaa, että nyt kielletty materiaali on kaikkialla mailmassa kiellettyä.

Suuri periaattellinen ongelma naskalipakossa on tietenkin yksilönvapaudet. Ja vaikka kaltevan pinnan argumenttia yleensä pidetäänkin väittelyvirheenä, niin silti pyöräilykypäräpakon jälkeen naskalipakko kieltämättä epäilyttävästi muistuttaa trendiä kohti pumpuliyhteiskuntaa, jossa ulkoilla ei saa ilman kypärää, liukuesteitä kengissä ja kokovartalopanssaria. Eräs kollega muuten kaatui viime viikonloppuna kaksi kertaa, vieläpä kummallakin kertaa valoisaan aikaan, aivan selvinpäin ja liukuesteet kengissä.

Ensin ne hakivat juutalaiset
en sanonut siihen mitään,
sillä enhän ollut juutalainen.

Sitten ne hakivat kommunistit
enkä sanonut mitään,
koska en ollut kommunisti.

Sitten ne hakivat ammattiliittoon kuuluvat
enkä sanonut siihenkään mitään,
koska en kuulunut ammattiliittoon.

Sitten ne hakivat minut.
Eikä ollut jäljellä enää ketään,
joka olisi puhunut puolestani.

- Pastori Martin Niemöller, keskitysleirivanki

Periaattellinen ongelma internetin sensuroinnissa on se, että se on virkamiesten harjoittamaa ennakkosensuuria eli sananvapautta rajoitetaan sokkona, oikeusturva on siis kyseenalainen. Periaattelisesti ongelmallisia asioita sensuurissa on monia. Sensuurilistat on salaiset, kohteille ei ilmoiteta, päätöksentekijää ei ilmoiteta ja päätös on virkamiespäätös (ei siis oikeuden). Iso käytännön ongelma taas on se, että sensuurilistalla on myös sivuja jotka eivät sisällä laitonta materiaalia. Kaltevalla pinnalla taas liikutaan, mutta jos porttiteoria pätee huumeille, miksi se ei pätisi sensuuriinkin? Nyt kun on jotain saatu sensuroitua on helpompi sensuroida muutakin epäilyttävää (uhkapelit, terroristisivustot, piraattisivustot, natsit, anarkistit, kommunistit, yms.).

Eivät nämä lait sinänsä minua käytännössä tällä hetkellä mitenkään kosketa ja olen toki sitä mieltä että ongelmat on oikeita. En vain nyt ole ratkaisutavoista ollenkaan samaa mieltä. Nämä lait siis harmittavat vain periaatteen vuoksi. Vuosi vuodelta vaan tuntuu yhä enemmän, että vapaudet tässä vapaassa maassamme vain vähenevät. Kannattaa ajatella lainausta:

The only thing necessary for the triumph of evil, is for good men to do nothing

- Edmund Burke

Näissä hyvää tarkoittavissa asioissa isot periaattelliset ongelmat ovat tärkeitä, sillä tarkoitus ei saa pyhittää keinoja!

Vielä Ylestä

Iltalehden tämänpäiväisestä pääkirjoituksesta:

Liikenneministeriö on saanut myös asiantuntijaselvityksen tv-markkinoiden suomalaisuuden turvaamisesta. Se onkin yksi julkisen tv-palvelun tavoitteista. Pitääkö verovaroin silti rahoittaa esimerkiksi Mannerheimia rienaavaa jälkitaistolaista propagandaa, jonka tavoitteet tekijä on itse myöntänyt?

Kakkoskanavan teemailta vahvisti, että kysymys Ylen rahoituksesta ja roolista on levällään. Moni kansanedustaja on enemmän Ison Pajan edustaja Arkadianmäellä kuin päinvastoin. Budjettirahoitusta torjutaan jo kulunein perusteluin. Se jäänee silti ainoaksi realistiseksi vaihtoehdoksi. Maksukanavien yleistyminen on taas yhtä luonnollista kuin lehtien tilaaminen, kun näppärä teknologia maksamiseen on viimein olemassa.

Olen aika pitkälti kirjoituksen kanssa samaa mieltä. Itsekin yritin kakkosen teemailtaa katsoa, mutta se oli sen verta karmeata katsottavaa, että ei sitä kauaa jaksanut katsoa. Ihan ymmärrettävää toisaalta. Kun Yle järjestää teemaillan omasta rahoituksestaan on aivan selvää, että kovin kriittinen ei illan sisältö voi olla.

Ei aivan Air, mutta melkein

Pari viikkoa sitten ostamani pikku-PowerBook ei ole yhtä pieni kuin MacBook Air, mutta aika pieni kuitenkin. Laite on toiminut oikein hyvin ja olen varsin tyytyväinen hankintaani. PowerBook on kohtuu kevyt ja kulkee mukavasti repussa kun sitä suojaa Tucanon Second Skin -pussi Paljon mukavampi ratkaisu kuin läppärilaukun käyttö. (Sivuhuomautusena on selvennettävä, että kuvassa ylhäällä ei siis ole tuo Second Skin pussi, vaan ihan normi toimistokirjekuori, kun piti kokeilla saako tämän masiinan mahtumaan normaaliin toimistokuoreen kuten tuon alussa mainitun Airin). Voisihan kone tietty olla vielä pienempi, kevyempi ja tehokkaampi, mutta aika mukavasti tällaisella parivuotiaalla läppärillä pärjää. Toki vähän tekisi mieli hankkia tuo Air, mutta toistaiseksi aion tällä pärjätä.

Lenovo muuten onnistui mielestäni paremmin kuin Apple oman ultrakevyen läppärinsä suunnittelussa. Lenovon uusi X300 on aavistuksen isompi kuin MacBook Air, mutta aivan täysiverinen tietokone, joka sisältää DVD-aseman, vaihdettavan akun ja paremmat liitännät. X300:sessa on oikeastaan vain yksi ongelma. Se on kallis koska sitä ei saa tavallisella kovalevyllä varustettuna vaan aina on otettava kallis flash-pohjainen SSD asema.

Miehiä vai hiiriä?

Nyt kun pääsin vauhtiin liikunnasta, niin täytyy myöntää, että minua askarruttaa urheilijoiden ihmisoikeudet ja ennenkaikkea urheilujärjestöjen ja näiden toimihenkilöiden otteet.

Harri Olli on nuori mäkihyppääjä, joka kävi viettämässä iltaa Obersdorfin kaupungilla. Ilta meni pitkään ja saapuminen hotellille taisi mennä seuraavaan päivään, mutta hommat mäessä tuli kuitenkin kunnialla hoidettua. Tämähän ei tietenkään lajiliitolle käynyt vaan nyt on puhuttu kilpailukiellosta. Kun hyppääjä kuuli lehdistöltä uhkaavasta kilpailukiellosta pääsi syystäkin nuorukaiselta pari ärräpäätä ja kirousta näitä esittäneitä lajiliiton miehiä kohtaan. Tästä sitten sponsoritkin riemastuivat vaativamaan rangaistusta kilpailijalle. Taitamattomalla toiminnallaan hiihtoliiton miehet ovat onnistuneet tekemään kärpäsestä härkäsen. Kummallista. Kultaisella 80-luvulla samaisen liiton miehet sentään pärjäsivät Nykäsen tempaustenkin kanssa varsin hyvin.

Ateenassa Olympialaisissa KOK kielsi urheilijoita bloggaamasta kisakylästä ja nyt Kiinan olympialaisissa urheilijat saavat sentää blogata omista kokemuksistaan, mutta eivät kritisoida yhteiskuntaa.

Jere Karalahti sai kenkää Oulun Kärpistä rikosepäilyn vuoksi ennen asian menoa oikeuteen.

Jos minä käyn työmatkalla ja vietän iltaa jossain ei työnantajaani voisi vähempää kiinnostaa kunhan teen hommani. On se hienoa, että on työaika ja vapaa-aika erikseen. Vaikka kritisoisin työmatkani kohdemaan yhteiskuntaa blogissani ei työnantajaani voisi edelleenkään vähempää kiinnostaa. Sananvapaus on mukava juttu. Tätä en tiedä, mutta olettaisin, että jos töpeksisin vapaa-ajallani en saisi kenkää ennen oikeudessa tapahtuvaa tuomion julistamista. Luullakseni Suomessa on valtion tehtävä rankaista rikoksista, ei työnantajan.

Onneksi en ole urheilija, ja työnantajani ymmärtää olevansa työnantaja eikä holhoojani.

Vanha ja Raihnainen

Kävin eilen pelailemassa Squashia. Tasaisia pelejä pelattiin ja oli pitkästä aikaa kiva pelata. En ole kössiä varmaan lukion jälkeen pelannutkaan. Mitään yhtä rankkaa urheilua ei olekkaan tullut vähään aikaan harrastettua ja sen kyllä huomaa. Jo yöllä oli toinen puoli selkää niin jumissa, että oli pakko nukkua selällään. Tänään tuntuu jo jaloissakin, mutta ei niin pahasti kuin pelkäsin. Nautin kuitenkin pelaamisesta siinä määrin, että olisi kiva käydä pian uudestaan.

En ole oikeastaan koskaan erityisesti pitänyt sellaisista lajeista joissa haetaan tulosta (hiihto, yleisurheilu, suunnistus, yms.) tai kuntoilusta kuntoilun takia (lenkkeily, kävely). Tällaiset lajit ovat mielestäni tylsiä, eikä minua kiinnosta kuinka kauan jaksan juosta tai kuinka monta kiloa nousee penkistä. Ainoa poikkeus taitaa olla pyöräily. Siitä pidän, siinä kun näkee maailmaa ja kokee vauhdinhurmaa.

Erilaisista palloilulajeista ja peleistä sensijaan pidän. Mailapelit (tennis, squash, sulkapallo, pingis) ovat tietenkin hauskoja, varsinkin kun tennistä on tullut enempikin pelattua. Joukkuelajitkin ovat ihan hauskoja. Sähly ja jalkapallo ovat suosikkeja. Koriskin olisi ihan hauskaa, jos olisin vähän pidempi. Peleissä on hienoa se, että niissä taidolla ja peliälyllä on oikeasti merkitystä. Peleissä on tietenkin myös se puoli, että niissä on aina vastustuja. Ehkä se on juuri kilpailuvietti, jonka takia nautin peleistä ja kuntoliikunta tuntuu vaan tylsältä päämäärättömältä puurtamiselta.

Täytyykin tsempata ja alkaa taas käydä pelailemassa sählyä. Squashia käydään varmaan pelaamassa uudestaankin ja pitää yrittää houkutella joku tenniskentällekin.

Omakuva

Aika näköinen, eikö totta? Tällä sivustolla tehty.

Viikko oli taas aika kiireinen. Käytin tänään jopa tämän lauantai-aamupäivän töiden tekemiseen. Näyttää siltä, että keväällä riittää puuhaa ihan mukavasti. Pieni hoppu tuntuu kuitenkin sopivan minulle paremmin kuin löysä aikataulu. Ihan selvästi tulee enempi saatua aikaiseksi kun on kiire päällä.

Osittain viikon kiire on omaa syytä. Tein erästä kurssia varten pari Python-skriptiä, vaikka valmiitakin olisi ollut olemassa. Päätin kuitenkin tehdä omat, sillä valmiit skriptit olisivat olleet jonkun muun koodaamaa Perliä ja minun olisi pitänyt niitä hieman muokata. Itse tekemällä sain ylläpidettyä näppituntumaani Pythoniin ja ainakin tiedän tasan tarkkaan mitä itse skriptit tekevät.

Sonera palvelee

Soneralta tuli sähköpostiviesti:

Sähköpostiin reilusti lisätilaa: uusi koko 500 Mt

Aivan mahtava parannus, sähköpostilaatikon koko ei uudistuksen jälkeen ole pahasti ilmaista gmailia jäljessä. GMailin postilaatikossa kun kokoa on enää vain kymmenen kertaa enemmän. IMAP tukea ei taida valitettavasti Soneran mailista löytyä, joten edelleen taidan käyttää muita palveluita sähköpostitarpeisiini.

Selkeytämme Sonera Laajakaistan peruspalveluita 1.4.2008, jolloin mm. MOT-sanakirja sekä Pikkujättiläinen-tietosanakirja poistuu kokonaan käytöstä. Vastaavanlaisista palveluista on useita maksuttomia vaihtoehtoja internetissä. Lisätietoja laajakaistan peruspalveluista saat osoitteesta www.sonera.fi/laajakaista/uudistus.

Hyvä, että tulee näitä markkinointiposteja, että pysyy kielikorva ajantasalla. En esimerkiksi ollut aikaisemmin ymmärtänyt, että “selkeytämme” ilmeisesti tarkoittaa nykyään samaa kuin “vähennämme”. Vanhanaikaiselta kieltämättä olisi kuulostanut “Vähennämme palveluja, hinta pysyy samana!”

Laajakaista-asiakkaanamme olet sähköisten palvelujen edelläkävijä. Laajakaistan paperilasku maksaa 1.4.2008 alkaen 1,00 € / lasku, mutta saat laajakaistalaskusi jatkossakin maksutta tilaamalla sähköisen laskun.

Yes, sähköisen laskun saa maksutta! Todella mahtavaa! Pelkäsin jo, että sähköisestä laskusta joutuisi jotain palvelumaksua maksamaan, aiheutuuhan siitä varmaan Soneralle paljon kustannuksia. Kyllä siitä ilosta, että pääsee laskua maksamaan maksaisi ihan mielellään joitain euroja. Ja kyllä 1€ paperilaskusta on aika edullinen. Kyllähän siitä tulee kuitenkin paljon kustannuksia, kun on kirjekuorta, postimerkkiä ja soneran tuntien varmaan joku käsityönä sitä postittamassa.

Huom. Älä vastaa tähän sähköpostiviestiin, sillä vastausviestejä ei käsitellä.

Vastasin nyt kuitenkin, mutta näin blogimuodossa.

Avautuminen

Luin uutisista, että paikalliset pipertäjämme ovat kopioineet tuoreimman sekopäisyyden Keski-Euroopasta eli tyhjennelleet autojen renkaita, mukamas ilmastonmuutoksen takia.

Jostain kumman syystä uutinen ärsytti minua aivan suunnattomasti ja mieleen tuli heti tilanteeseen sopiva lainaus Pulp Fictionista.

Vincent: Boy, I wish I could've caught him doing it. I'd have given anything to catch that asshole doing it. It'd been worth him doing it just so I could've caught him doing it.
Lance: What a fucker!
Vincent: What's more chickenshit than fucking with a man's automobile? I mean, don't fuck with another man's vehicle.
Lance: You don't do it.
Vincent: It's just against the rules.

En jaksa edes listata mitä kaikkea järkevämpää touhua nämä ns. aktivistit voisivat tehdä. Ainakaan minulta sympatiaa ei heru heille tippaakaan.

Porttaus iPhonelle

Craig Hockenberry on kirjoittanut mielenkiintoisen artikkelin kokemuksestaan tehdessään MobileTwitterrificiä iPhonelle. Artikkelin mukaan tavallisesta MVC mallin mukaisesta Cocoa sovelluksesta noin 2/3 (arvatenkin View ja Controller -osat) vaatii paljon porttaustyötä.

Yleensä Applen Cocoa-kehyksen yhtenä suurimmista vahvuuksista on pidetty käyttöliittymän tekemiseen käytettävää Interface Builder -ohjelmaa. Interface Builderissa ohjelman käyttöliittymä suunnitellaan graafisesti ja käyttöliittymästä luodaan ns. NIB-tiedosto, joka kuvaa käyttöliittymän objektit ja miten ne liittyvät muuhun ohjelmaan. Ajonaikana NIB-tiedosto avataan ja sieltä puretaan tarvittavat objektit ja liitetään muuhun koodiin. Ilmeisesti suorituskykysyistä NIB-tiedostoista on kuitenkin iPhonessa luovuttu ja tämä on artikkelin mukaan yksi isoimmista muutoksista, jotka teettävät iPhonen ohjelmistokehittäjille työtä.

Artikkelin kirjoittaja on käyttänyt hakkerien luomia epävirallisia työvälineitä ohjelmistokehitykseen ja on tietenkin mahdollista, että kun Apple julkaisee virallisen SDK:n tulee sen mukana joitain kehittämistä helpottavia välineitä. Silti kunnollisen mobiiliversioiden teko ohjelmista on varmasti työlästä, kuten artikkelista käy ilmi.

Mestarisäätäjä

Viime viikko oli kiireinen. Tuli tehtyä ympäripyöreitä päiviä, kun parin julkaisun deadlinet osuivat samalla viikolle. Lsäksi piti vielä seminaariin laatia esitys ja pitää se. Lauantaina taas osallistuin yhden nettifoorumin tapaamiseen ja myöhään hyvässä porukassa illanvietto tietenkin meni.

Tiistai-iltana tehtiin kollegan kanssa pitkä päivä ja saatiin paperi lähettettyä jenkkeille katseltavaksi. Voipuneena saavuin kotiin puoli yhdeksän maissa ja korkkasin rentoutuakseni oluen. Katselin vähän aikaa töllöä ja korkkasin toisenkin. Parin jälkeen alkoi olla myöhä ja aika mennä nukkumaan. Istahdin kuitenkin vielä hetkeksi surffamaan tietokoneen äärelle.

Sattumalta vilkaisin myyntipalstaa mac-aiheisella foorumilla. Joku kauppasi tällaista PowerBook-kannettavaa edullisesti. Jo pitkään on kannettavaa tehnyt mieli. PowerBook kuulosti juuri sellaiselta kuin olen halunnutkin. Se on pieni, kevyt, hyvin varusteltu, tyylikkään näköinen, macci ja kevyeen käyttöön riittävän tehokas.

Tarjosin koneesta tuntuvasti enempi kuin siihen mennessä paras tarjous. Seuraavana päivänä myyjä toi koneen toimistooni. Näytössä on yksi pikseli kuollut ja DVD-asema pitää vähän outoa ääntä. Kuollut pikseli ei haittaa, enkä olisi sitä varmaan edes hoksannut, ellei myyjä olisi rehellisesti siitä maininnut. DVD-asemaa tulee käytettyä niin harvoin, että sen pitämät äänet eivät minua häiritse, joten kaupat tuli.

Päätin heti päivittää koneen kiintolevyn isompaan. Kävin ostamassa koneeseen sopivan levyn samana päivänä ja aloitin sen asentamisen. Kissa/avustaja/häirikkö oli vähän liiankin innokas asentamaan, joten vein kissan saunaan jäähylle. Tiesin, että levynvaihto juuri tähän malliin oli työläs operaatio, joten olin printannut nämä ohjeet ifixitistä. On muuten hyvät ohjeet, kun sisältävät jopa paperin, johon on printattu lokerot eri ruuveille, joten ruuvit säilyy helposti organisoidusti.

Konetta purkaessa murhetta aiheutti kaksi ruuvia, jotka pitivät näppäimistöä paikoillaan. Jo ensimmäisen avaamiseen jouduin käyttämään pihtejä apuna. Toista avatessani yritin käyttää runsaasti voimaa, jotta pihtejä ei tarvitsisi. Epäonnistuin. Ruuvi ei pyörinyt ja ruuvin kanta tuhoutui. Päätin ottaa riskin ja vääntää näppäimistöä niin, että saan leikattua ruuvin ympäristöä vähän auki. Sain kuin sainkin väännettyä ja leikattua näppäimistöä sopivasti. Näppäimistön irrotettuani sain ruuvinkin väännettyä paikoiltaan. Loppu operaatio onnistui kuten pitikin, kun tajusin vaihtaa Hong Kongista ostamani meisselin parempaan.

Näppäimistö jäi vääntämääni muotoon, koska taustalevy on metallia. Yritin suoristaa näppäimistöä, ennen kuin laitoin sen takaisin koneeseen. Sain asennettua näppäimistön onnistuneesti takaisin, mutta aivan suoraa siitä ei tullut, vaan se aaltoilee hassunnäköisesti. Harmi, sillä ennen säätöäni kone oli aivan priimakunnossa. No, ehkäpä voin yrittää väittää näppäimistön olevan ergonomisesti muotoillun. Onneksi sentään lievästä väkivallasta huolimatta näppäimistön kaikki napit toimivat yhä!

PowerBook on ollut nyt sekä koti- että työkäytössä. PowerBookin ansiosta saatoin siirtää iMacin television paikalle olohuoneeseen, tunnetuin seurauksin. Tottakai voin tehdä työni aivan yhtä hyvin Linux-työasemalla tai Windows-koneella. Pari viime vuotta on tullut Linux-työasemaa käytettyä ja sitä ennen työkoneina on ollut eri versioita Windowsseista. Voi olla tottumiskysymys, mutta koskaan en ole kuitenkaan tuntenut niiden kanssa oloa yhtä kotoisaksi kuin nyt, kun teen töitä omalla Macilläni.

Kaikenkaikkiaan kiireisestä viikosta jäi hyvä maku, kun sain paljon aikaiseksi ja työmukavuus parantui!

iMac kaatui

Kuten kuvasta näkyy iMac kaatui.

Olin juuri katsomassa telkkua, kun huomasin kissan valmistelevan hyppyä, kerkesin vain huutaa "Eeeei..", kun kissa hyppäsi. Kissa jostain syystä kuvitteli voivansa hypätä iMacin päälle. Hyppy sinänsä onnistui. iMacin päälle laskeutuminen taas ei. No onneksi sekä kissa, että iMac ovat kunnssa. Ei voinut kuin nauraa. Tilanne oli niin koominen. No eipä tolle kissalle voinut olla edes vihanen. Siinä määrin hölmistyneeltä se näytti epäonnistuneen hyppynsä jälkeen.