11.2.2008

Mestarisäätäjä

Viime viikko oli kiireinen. Tuli tehtyä ympäripyöreitä päiviä, kun parin julkaisun deadlinet osuivat samalla viikolle. Lsäksi piti vielä seminaariin laatia esitys ja pitää se. Lauantaina taas osallistuin yhden nettifoorumin tapaamiseen ja myöhään hyvässä porukassa illanvietto tietenkin meni.

Tiistai-iltana tehtiin kollegan kanssa pitkä päivä ja saatiin paperi lähettettyä jenkkeille katseltavaksi. Voipuneena saavuin kotiin puoli yhdeksän maissa ja korkkasin rentoutuakseni oluen. Katselin vähän aikaa töllöä ja korkkasin toisenkin. Parin jälkeen alkoi olla myöhä ja aika mennä nukkumaan. Istahdin kuitenkin vielä hetkeksi surffamaan tietokoneen äärelle.

Sattumalta vilkaisin myyntipalstaa mac-aiheisella foorumilla. Joku kauppasi tällaista PowerBook-kannettavaa edullisesti. Jo pitkään on kannettavaa tehnyt mieli. PowerBook kuulosti juuri sellaiselta kuin olen halunnutkin. Se on pieni, kevyt, hyvin varusteltu, tyylikkään näköinen, macci ja kevyeen käyttöön riittävän tehokas.

Tarjosin koneesta tuntuvasti enempi kuin siihen mennessä paras tarjous. Seuraavana päivänä myyjä toi koneen toimistooni. Näytössä on yksi pikseli kuollut ja DVD-asema pitää vähän outoa ääntä. Kuollut pikseli ei haittaa, enkä olisi sitä varmaan edes hoksannut, ellei myyjä olisi rehellisesti siitä maininnut. DVD-asemaa tulee käytettyä niin harvoin, että sen pitämät äänet eivät minua häiritse, joten kaupat tuli.

Päätin heti päivittää koneen kiintolevyn isompaan. Kävin ostamassa koneeseen sopivan levyn samana päivänä ja aloitin sen asentamisen. Kissa/avustaja/häirikkö oli vähän liiankin innokas asentamaan, joten vein kissan saunaan jäähylle. Tiesin, että levynvaihto juuri tähän malliin oli työläs operaatio, joten olin printannut nämä ohjeet ifixitistä. On muuten hyvät ohjeet, kun sisältävät jopa paperin, johon on printattu lokerot eri ruuveille, joten ruuvit säilyy helposti organisoidusti.

Konetta purkaessa murhetta aiheutti kaksi ruuvia, jotka pitivät näppäimistöä paikoillaan. Jo ensimmäisen avaamiseen jouduin käyttämään pihtejä apuna. Toista avatessani yritin käyttää runsaasti voimaa, jotta pihtejä ei tarvitsisi. Epäonnistuin. Ruuvi ei pyörinyt ja ruuvin kanta tuhoutui. Päätin ottaa riskin ja vääntää näppäimistöä niin, että saan leikattua ruuvin ympäristöä vähän auki. Sain kuin sainkin väännettyä ja leikattua näppäimistöä sopivasti. Näppäimistön irrotettuani sain ruuvinkin väännettyä paikoiltaan. Loppu operaatio onnistui kuten pitikin, kun tajusin vaihtaa Hong Kongista ostamani meisselin parempaan.

Näppäimistö jäi vääntämääni muotoon, koska taustalevy on metallia. Yritin suoristaa näppäimistöä, ennen kuin laitoin sen takaisin koneeseen. Sain asennettua näppäimistön onnistuneesti takaisin, mutta aivan suoraa siitä ei tullut, vaan se aaltoilee hassunnäköisesti. Harmi, sillä ennen säätöäni kone oli aivan priimakunnossa. No, ehkäpä voin yrittää väittää näppäimistön olevan ergonomisesti muotoillun. Onneksi sentään lievästä väkivallasta huolimatta näppäimistön kaikki napit toimivat yhä!

PowerBook on ollut nyt sekä koti- että työkäytössä. PowerBookin ansiosta saatoin siirtää iMacin television paikalle olohuoneeseen, tunnetuin seurauksin. Tottakai voin tehdä työni aivan yhtä hyvin Linux-työasemalla tai Windows-koneella. Pari viime vuotta on tullut Linux-työasemaa käytettyä ja sitä ennen työkoneina on ollut eri versioita Windowsseista. Voi olla tottumiskysymys, mutta koskaan en ole kuitenkaan tuntenut niiden kanssa oloa yhtä kotoisaksi kuin nyt, kun teen töitä omalla Macilläni.

Kaikenkaikkiaan kiireisestä viikosta jäi hyvä maku, kun sain paljon aikaiseksi ja työmukavuus parantui!

2 kommenttia:

-Niina- kirjoitti...

Rikoin saunakiukaan tulipesän luukun lasin. Ihan itte, yritin painaa oksia sisään. Kräk.
Himosaunojalla pulma, ei voi sytyttää tulta, savu tulee sisään. Siispä reippaasti parinsadanmetrin päässä olevaan k-rautaan, uusi lasi, löytyykö? Jep, pidetään varastossa aina yhtä varalasia (kiuas ostettu heiltä).
Helppo homma, tuumasin, ruuvaan vaan kehyksen irti ja vaihdan lasin. Kaksi ruuvimeisseliä sinkeliksi väännettyäni talsin takaisin rautakauppaan, että jotain ruosteenpoistoainetta tms kun ei ruuvit irtoo. Ostapa tästä kunnon ruuvimeisseli, mutta otin silti sitä ainettakin.
ÄH, ei tarvittu kuin kunnon ruuvimeisseli...

veskuh kirjoitti...

Heh, joo kyllä mä nyt olen alkanut ymmärtää, että työkaluissa pihistäminen ei taida olla fiksua.