Kävellen töihin

Olen tullut viime päivinä kävellen töihin, pitkästä aikaa. Menetin autotallin alkusyksystä ja sen jälkeen pidin autoa velipojan paikalla, mutta hän sai auton käyttöönsä joulun jälkeen. Niinpä olen joutunut parkkeeraamaan kadunvarteen ja olen kulkenut 700 metrin työmatkani autolla. Juu, olen ihan kauhea saatuttaja. Taloni edessä olevat paikat ovat kymmenen tunnin kiekkopaikkoja, joten niille ei autoa voi arkipäivinä jättää ja vapaita paikkoja ei yhtiöllämme ole. Onneksi kuulin, että yksi kaverini ei käytä paikkaansa. Nyt auto on kaverini paikalla, joka on onneksi vieläpä lähellä kämppääni. Täytyy myöntää, että on paljon mukavampi kävellä töihin, kuin kulkea autolla. Pakkasaamuina käveleminen on nopeampaakin. Kaverin paikkaa voin käyttää toistaiseksi, täytyy yrittää keksiä pysyvä paikka jostain.

Ei muuten pitäisi lukea sunnuntaisin hesaria. Jostain kumman syystä lähes jokaiseen sunnuntain Hesariin on osunut ainakin yksi artikkeli, joka ärsyttää ihan suunnattomasti. Sitten menee koko päivä miettiessä blogiin vastinetta artikkelille. Viime sunnuntain Hesarissa silmiin osui artikkeli, jolle Pikkupoika kirjoitti osuvan vastineen blogissaan. Pari viikkoa sitten taas hämmästytti Hesarin taloustoimittaja, joka ei tuntunut tietävän, että talous ei ole nollasummapeliä ja että on muitakin veroja kuin tulovero. Toimittaja muuten toi artikkelissa melko selvästi esiin puoluekantansa antaessaan ymmärtää, että Halonen ajaa tärkeitä asioita ja Niinistö ei. Kerran sentään sain blogitekstin aikaiseksi, kun Hesari nälvi oman alani ihmisiä.

Kumpikohan on laskenut, lehden laatu vai ärsytyskynnykseni? Ainakin muisteleisin, että vielä vähän aikaa sitten nautin siitä, että sain sunnuntai-aamuna juoda kahvia ja lukea Hesaria kaikessa rauhassa.