Kiire

Aiemmista suunnitelmista poiketen menin sitten uuteen tutkimusprojektiin täksi vuodeksi, kun mitään aikaisemmista ehdotuksistamme emme saaneet vielä käyntiin. Tässä uudessa projektissa on mukana useita tutkijoita ja professoreita. Tarkoituksena on arvioida eri ohjelmistojen ohjelmistoarkkitehtuureja. Ohjelmistot ovat ihan oikeita käytössä olevia ohjelmistoja.

Oikeastaan uusi projekti sopii minulle mainiosti. Vetovastuu on professorilla joka tuntee asiat. Projektissa on mukana monta henkeä ja minä olen projektissa vain puolipäiväisenä. Lopun aikaa voin käyttää omaan arkkitehtuuri-ideaani. Näin minulle jää aika järjestää rahoitusta oman ideani toteuttamiseen. Saan projektissa kokemusta ohjelmistoarkkitehtuurien arvioinnista ja opin hyvin ainakin yhden arviointimenetelmän. Voin sitten käyttää menetelmää oman arkkitehtuurini arviointiin. Projektissa opin sellaista osaamista, jolla on luultavasti oikeasti arvoa työmarkkinoilla, jos päätän lähteä takaisin teollisuuteen.

Näin alkuun pitäisi tutustua käytössä olevaan menetelmään ja ensi viikosta alkaen, projekti alkaa tosissaan teettää hommia.

Muutenkin nyt alkaa kasaantua kaikenlaisia pieniä hommia. Bostonin reissun kokemuksista pitäisi kirjoittaa paperi. Paperin dedis olisi viikon päästä. Olen yhdellä kurssilla harjoitustyöassarina ja pitäisi ensimmäisen harjoitustyön tehtävänanto ja referenssi toteutus kirjoittaa parin viikon sisään. Tiistaina taas pitäisi pitää seminaarissa esitys yhdestä laitteistonsuunnittelukielestä. Seminaari on kyllä minimaalinen. Kuuntelemaan tulee ilmeisesti kaksi professoria ja yksi jatko-opiskelija.

Jännä huomata, että näin rauhallisemman jakson jälkeen tuntuu hyvältä, että on kiire. Kiireessä on jotenkin vaan helpompi pysyä särmänä, kun on koko ajan tekemistä. Jos on rauhallista sitä helposti vaan veltostuu, eikä välttämättä tule tehtyä edes sitä vähää mitä pitäisi.