Huippuyliopisto

En ymmärrä opetusministeriön intoa rakentaa "innovaatioyliopisto" tai "huippuyliopisto" yhdistämällä eri pääkaupunkiseudun yliopistoja ja antamalla vähän lisää rahaa. Onneksi sentään tajusivat, että opettajien määrää suhteessa opiskelijoihin pitää parantaa. Käytännössä tämä tulee tapahtumaan sisäänottoa pienentämällä.

Opetusministeriöllä tuntuu olevan kummallinen tarve korjata asioita, jotka eivät ole rikki. Nykyinen yliopistolaitos kun toimii kohtuullisen hyvin. Vaikka erilaisissa vertailuissa eivät yksittäiset yliopistomme pärjääkkään MIT:lle, Harvardille, Oxfordille ja kumppaneile, niin yliopistolaitoksemme kuitenkin tuottaa aika pienillä resursseilla vuosittain ison joukon valmistuneita ihmisiä, julkaisuja ja keksintöjä. Menestyvä teollisuus kertoo ainakin kovien tieteiden, kauppa- ja hallintotieteiden menestyksestä. Insinöörikoulutuksen ja teollisuuden kanssa yhteistyönä tehtävän tutkimuksen menestyksestä todistaa koko menestyvä teknologiateollisuutemme. Biologian, lääketieteen ja kemian opetuksen tasosta kertoo lääketeollisuutemme.

Kyllä yliopistolaitoksessa tietenkin parannettavaa olisi, välillä vaan tuntuu, että suurin uhka yliopistolaitoksellemme on opetusministeriö. Professorimme eivät kerkeä tekemään leipätyötään eli tutkia vaan ovat ylikuormitettua kerätessään rahoitusta, valmistellessaan koko ajan seuraavia uudistuksia, joita opetusministeriö visioi. Suuret ylhäältä alaspäin valuvat uudistukset, joita tulee nykyään jatkuvasti, kuluttavat koko organisaation resursseja. Viime vuosina yliopistoille ovat päänvaivaa aiheuttaneet mm. seuraavat uudistukset: tutkintouudistus, amk-jatkotutkinnut, uusi palkkausjärjestelmä, visoidut yliopistojen yhdistämiset, yliopistojen säätiöittäminen, yms. Jokainen uudistus on vaatinut paljon työtä koko organisaatiolta ja lisännyt byrokratiaa. Päätäntävalta on karkaamassa ylöspäin organisaatiossa ja sitä kautta mahdollisuus luoviin ratkaisuihin huonontuu.

Tutkimusrahoitus tulee usein akatemialta, yrityksiltä tai Tekesiltä. Yliopistoilla ja professoreilla itsellään ei ole määrärahoja rahoittaa tutkimusta, vaan iso osa ajasta kuluu rahoituksen haalimiseen eri lähteistä. Määrärahat eivät aina riitä edes opetuksen järjestämiseen, vaan opetukseen saatetaan varastaa aikaa tutkimusprojekteilta.

Valmistuneille tohtoreille ei riitä virkoja ja vaikka riittäisikin ei niiden palkkataso useinkaan ole sellainen, joka riittäisi pitämään tohtorit yliopistoilla. Niinpä tutkimusta yliopistoilla tekevät pääasiassa jatko-opiskelijat ja lopputöiden tekijät. Jatko-opiskelijat tekevät myös ison osan opetustyöstä.

Jos yliopistojen opetuksen tai tutkimuksen laatua haluttaisiin nostaa on asiaan mielestäni vain kaksi realistista ratkaisua. Lisää rahaa tai vähemmän opiskelijoita. Huippuyliopiston osalta ollaan ilmeisesti sentään toteuttamassa jossain määrin kumpaakin. Toivottavasti nämä muutokset päätyisivät meille maalaisyliopistoihinkin. Tutkimuksesta saataisiin varmaankin enemmän innovaatioita, jos tohtoreita pyrittäisiin pitämään yliopistoilla ja jos professorit voisivat käyttää enempi aikaa tutkimukseen. Kumpaakin auttaisi se, että Akatemian ja Tekesin roolia rahoittajana pienennettäisiin. Sen sijaan rahat tulisi suoraan ohjata yliopistoille ja professoreille.

Parhaiten yliopistolaitosta auttaisi se, että yliopistojen vapautta päättää omasta toiminnastaan lisättäisiin ja unohdettaisiin isot hallinnolliset muutokset.

Muuten olen sitä mieltä, että opetusministeriö on lakkauttettava.