Tutkimussuunnitelma

Sain sitten vihdoin tehtyä tutkimussuunnitelman ja lähetettyä sen eteenpäin, jos vaikka saisi rahoitusta yritysmaailmasta. Jotenkin taas suuri osa teksistä tuli raavittua kasaan ihan viimeisinä päivinä. Pari pitkää päivää oli pakko tehdä, että sai suunnitelman jonkinlaiseen kuosiin sovitussa ajassa.

Professori ehdotti, että teen joskus loppuvuoden aikana tutkimussuunnitelmasta laajemman, suorastaan maailmoja syleilevän version, jolla haettaisiin akatemialta rahaa. Saapa nähdä miten käy. En ihan tyytyväinen suunnitelman nykyiseen sisältöön ole, mutta en kertakaikkiaan vaan osannut parempaa kyseisestä aiheesta nyt tehdä. Perusidea suunnitelmassa on mielestäni hyvä, mutta näkökulma ja tutkimuksen yksityiskohdat olisivat voineet olla paremminkin mietitty.

Kuukauden nysväämisen jälkeen on kiva saada vaihteeksi tehdä jotain muuta. Nyt aion käyttää aikaa seminaarin valmisteluun. Niin ja Bostonin reissusta pitäisi raportti ja paperi kirjoittaa. Kyllä tässä näemmä ihan mukavasti puuhaa riittää.

Leffoja ja Kaupunkeja

Katsoin perjantaina Martin Scorsesen ohjaaman The Departed -leffan. Leffa toimii kaikin puolin ja mieleen jäi erityisesti toista pääosaa esittävän Leonardo Di Caprion loistava roolisuoritus. Leffan tapahtumat sijoittuvat Bostoniin. Olikin hauska nähdä tuttuja paikkoja. Välillä tuli keskityttyä enemmän maisemiin kuin leffan tapahtumiin. Oikeastaan ainoa asia mikä vähän leffakokemusta häiritsi oli se, että näin Hong Kongilaisen alkuperäisversion juuri keväällä. Juoni oli siis aika tuttu jo etukäteen.

Muutenkin on kiva nähdä elokuva, joka sijoittuu kaupunkiin jossa on itse tullut käytyä. Erityisen hyvät fiilikset yleensä saa kun käynnin ja leffan näkemisen välillä on vain vähän aikaa. Yksi ensimmäisiä tällaisia kokemuksia minkä muistan oli se kun näin The Whole Nine Yards -leffan samana kesänä kun olin käynyt konferenssissa Montrealissa vuonna 2000. Leffa itse oli oikeastaan aika tavallinen tusinakomedia, mutta koska olin juuri käynyt Montrealissa leffasta jäi ensikatselun jälkeen tosi hyvä mieli.

28 Days Later -leffan kohtaukset Lontoossa, tekivät minuuun ja varmaan kaikkiin muihinkin Lontoossa käyneisiin aikamoisen vaikutuksen. Tuntui uskomattomalta nähdä Lontoo tyhjänä ihmisistä, kun normaalisti kaupungissa on valtava ryysis ihmisiä. Kuvamateriaali Lontoosta onkin selvästi leffan parasta antia.

Mielenkiinnolla odotan miltä Riad näyttää The Kingdom -leffassa.

Nettiyhteys

Kämppäni netti on viimeaikoina ollut todella hidas. Liittymän nopeuden pitäisi teoriassa olla minun käyttööni ihan riittävä, mutta kun tuo yhteys jaetaan talon kaikkien asukkien kesken niin pari netin suurkuluttujaa kykenee hidastamaan netin etanan tasolle. Luultavasti talossa asuu nykyään perussurffailijoiden lisäksi joitain piraatteja. Ei nimittäin montaa Peer-to-Peer verkkojen aktiivikäyttäjää tarvita tuon liittymän tukkimiseen.

Tällä viikolla oli talon ala-aulaan tullut Soneran mainos, jonka mukaan talonyhtiöömme on vedetty Soneran valokuitu ja asuntoihin voi tilata Soneran Laajakaista Extra liittymän. Katselin hinnastoa netissä ja päätin tilata itselleni 100/10 Mb liittymän hintaan 43 E/kk. Nykyinen netti kuuluu vastikkeeseeni, joten tähän mennessä minulla ei ole ollut intoa hommata nopeampaa nettiä. Nyt päädyin kuitenkin ottamaan uuden liittymän, koska liittymäni on tosiaan lähes käyttökelvottoman hidas, uusi liittymä on kohtuuhintainen ja kertaluokkaa nopeampi kuin vanha.

Liittymän pitäisi olla niin rivakka, että sillä voisi käytännössä mitä vaan tietokonehommia tehdä etätöinä kotoa. Sitten etätöiden tekemistä häiritsee enää vain kaksi hellyydenkipeää kissaa.

Toivottavasti kytkevät uuden liittymän pian.

Seminaari

Professori keksi sitten järjestää seminaarin. Seminaari alkaa luultavasti ensi perioidin alussa. Käytännön järjestelyt kiireinen professori ulkoisti minulle. No ei siinä mitään. Aihepiiristä nyt jotain sentään tiedän ja seminaarin käytännön järjestelyjen tekeminen ei pitäsi olla hirvittävän vaikeaa.

Tänään olen sitten kirjoittanut seminaarille weppisivustoa. Koko päivän saldo on noin 6 riviä tekstiä ja seminaarin nimi. No onneksi copy&paste toimii ja kun yleiseen runkoon iski nuo rivit niin näyttäähän se jo weppisivulta.

Nykyinen tehottomuuteni on jo melkein pelottavaa. Tai ainakin luulen, että joskus jaksoin tehdä töitä vähän ahkerammin. Tutkimussuunnitelma pitäisi saada valmiiksi viikonloppuun mennessä ja en ole sen eteen tehnyt lähellekkään riittävästi työtä. Ongelma suunnitelman kanssa on laatu. Olen siihen kirjoittanut jo kaikki ajatukseni ja se ei silti mielestäni vielä ole lähellekkään riittävän hyvä.

Vaikka tutkimussuunnitelma, jota minun piti tehdä, ei tunnukkaan hyvälle, sain sentään eilen yhden hyvän idean toiseen tutkimukseen. Ongelma vaan on siinä, että nyt minun pitäisi vakuuttaa professorini, että hänen ideansa ei ole toteuttamiskelpoinen ja minun on. Tai oikeastaan kyse on siitä, että en usko, että saamme professorin ideaa myytyä rahoittajille, eikä minua kyseinen idea oikeastaan kiinnosta, sillä en usko, että siitä olisi oikeasti iloa muille kuin akateemiselle maailmalle. Oma ideani olisi tietyssä mielessä käytännöllisempi, joten rahan saanti voisi olla helpompaa ja onnistuessamme voisimme vaikuttaa oikeasti siihen miten tietynlaisia järjestelmiä luodaan.

Professorini ylipuhuminen voi olla vaikeaa, sillä hänen ideansa perustuu teknologiaan, jota hän itse on ollut luomassa. Ennustan ikävää keskustelua aiheen tiimoilta. Minä todellakin vihaan tällaisia tilanteita, mutta tämä keskustelu on kerta kaikkiaan on käytävä, mikäli aion olla tekemässä jotain mielekästä ensi vuonna.

Huoh. Kaipa keskustelu voi vielä pari päivää odottaa. Niin, tapanani on lykätä ikäviä ja vaikeita asioita. Välillä lykkään ne liiankin myöhään.

Kalvot kuntoon!

Heräsin taas keskellä yötä. Päässä pyöri ideoita miten parantaa kalvosettiä. Esitys piti antaa tänään päivällä. Vaihtoehtoja oli kaksi. Joko herätä ja iskeä ajatukset kalvoille tai nukkua ja tehdä sama homma aamulla. Päätin vaihtelun vuoksi kokeilla kalvojen korjaamista heti. Työstin OpenOfficella laatimaani esitystä hieman yli tunnin verran. Muutosten jälkeen söin aamiaisen ja palasin nukkumaan. Nukuin hieman huonosti, mutta enää ei ideat pyörineet päässä, sillä tiesin esityksen olevan riittävän hyvä.

Tähän väliin pitää muuten vähän haukkua OpenOfficea. OpenOfficen piirustustyökalut ovat surkeat. Käyttöliittymä on jopa heikentynyt entisestään. Objektien valinta takkuaa, fonttien vaihto useasta objektista ei onnistu ja kaikenlaisia pieniä murheita. OpenOfficen piirtotyökalut ovat nyt jo niin huonot, että en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Täytyy vakavasti harkita Keynoten hommaamista kotikoneeseen omaan piikkiin, sillä kunnollisia kalvoja ei OO:lla jaksa laatia.

Aamupäivällä kerkesin harjoitella esityksen kertaalleen ja käydä parturissa. Tuntuu mukavalta, että hiukset ovat taas vaihteeksi siistit.

Esityksen sisältönä oli Bostonin reissun aikana tehdyt asiat. Pohjana käytin esitystä, jonka annoimme reissumme lopussa Bostonissa. Kuulijakuntana oli tällä kertaa alan ihmisiä teollisuudesta. Ajatuksena oli kai, että jatkossa olisi teollisuuden kanssa asiaan liittyviä yhteisiä tutkimusprojekteja. Esitys ei mennyt aivan yhtä hyvin kuin Bostonissa, sillä esitys alkoi vähän myöhään ja ne ihmiset, jotka olisivat välittäneet yksityiskohdista joutuivat lähtemään ennen esitystäni. Jäljelle jääneille esitys olisi pitänyt olla abstraktimmalla tasolla, sillä paikalle jäi enemmän pomoja kuin itse tutkijoita ja insinöörejä.

Ei esitys varsinaisesti huonosti mennyt, mutta edellisellä kertaa esityksemme osui paremmin kuulijakuntaan. Niin ja luullakseni yöllä herääminen oli oikea ratkaisu. Päivän jaksoin ihan hyvin ja katkonaisen yöunen aiheuttama väsymys painaa vasta nyt.

Nörttipoikien puuhastelua?

Anna-Stiina Nykänen kirjoittaa Sunnuntain Hesarissa tietotekniikasta ja tasa-arvosta otsikolla ”Työjuhta, lemmikki vai peto?”. En pitänyt artikkelista. Artikkelin sävy on tietotekniikan miehiä vähättelevä ja syyllistävä. Artikkeli ikäänkuin vihjaa että alan miesporukat olisivat puolitahallaan pitäneet naiset pois alalta ja minimoineet alan naisten näkyvyyden ja vaikutusvallan.

Nykänen:

Tietotekniikan asiantuntijoiden joukossa on aina syntynyt miesten – tai poikien – omia porukoita, jotka ovat vieneet tietotekniikan kehitystä eteenpäin.

Teknillisissä korkeakouluissa tietotekniikan lukijoista on naisia alle kymmenen prosenttia. Alan tutkijoissa prosentti lienee samaa luokkaa ja yrittäjissä prosentti on varmaan vieläkin pienempi. Tekniikkaa vie eteenpäin pääasiassa tutkijat, insinöörit ja yrittäjät. Nämä eivät ole mitään teininörttiporukoita vaan aikuisia ihmisiä, jotka tekevät tiedettä ja tekniikkaa päivätyönään. Koska näissä naisten osuus on pieni on täysin luonnollista, että tietotekniikan kehitys vaikuttaa miesvetoiselta. Tekniikka ja luonnontieteet ovat perinteisesti olleet miesvaltaisia aloja. Tietotekniikka ei tältä osin juurikaan poikkea muista tekniikan aloista.

Artikkeliin haastatellun Susanna Paasosen mielestä ero asiantuntijan ja käyttäjän välillä on kasvanut:

Vielä 1990-luvun alussa oli helppo tehdä omia verkkosivuja. Nyt pääsy ohjelmointiin on vaativampaa ja monimutkaisempaa.

No niin, ei näin. HTML-sivun laadinta ei ole ohjelmointia! Ja staattisen HTML-sivun laatiminen on tänä päivänä aivan yhtä helppoa kuin 1990-luvulla, ellei jopa helpompaa parempien työvälineiden avulla. Lisäksi ilmaisten palvelujen (blogit, wikit, flickrit, yms) myötä tarve omien sivujen tekemiseen on vähentynyt.

Oikea ohjelmointi taas on aivan varmasti 1990-luvun alusta helpottunut. Delphi, VisualBasic, Java ja C# ovat huomattavasti helpottaneet ohjelmointia. PHP, Ruby on Rails, yms. taas ovat helpottanut dynaamisten WWW-sivujen luontia. Suurin helpotus on kuitenkin tullut siitä, että nykyään on paljon ohjelmointikielten dokumentaatiota, mallikoodeja, oppimateriaalia ja vertaistukea verkossa vapaasti saatavilla.

Ehkäpä Paasonen kuitenkin itse johtopäätöksessä on oikeassa. Nähtävästi ero asiantuntijan ja käyttäjän välillä on tosiaan lisääntynyt.

1 + 1 = ?

MTV3 Internet kertoo:

Suomessa on noin 8000 asunnotonta

Ja:

Valtion asuntorahasto arvioi, että käytöstä poistuu lähivuosina jopa 40 000 aravavuokra-asuntoa eli 10 prosenttia aravakannasta. Syynä on se, että asunnot ovat päässeet huonoon kuntoon tai jääneet vaille vuokralaisia.

Ongelma ratkaistu?

Mobiililaitteiden ohjelmistoalustat

Työpöytätietokoneiden käyttöjärjestelmissä ei nähdäkseni tapahdu mitään kovinkaan mielenkiintoista ja mullistavaa, lähinnä normaalia inkrementaalia kehitystä. Mobiililaitteissa tilanne on toinen. Mobiilaitteiden teho on päässyt siihen pisteeseen, että kännykkään voidaan iskeä täysiverinen Unix käyttöjärjestelmäksi. Minun mielestäni kaksi mielenkiintoisinta ohjelmistoalustaa tällä hetkellä ovat iPhonessa oleva OS X ja Nokian Internet Tablettien Maemo. Kummatkin ovat pohjimmiltaan Unixeja ja tukeutuvat työpöytäkäytössä yleistyneisiin teknologioihin. Maemo pohjautuu Open Source -yhteisön luomiin ohjelmistoihin, joista Nokia on kasannut mobiililaitteisiin soveltuvan ohjelmistoalustan. Applen OS X taas on Mac OS X:n kevytversio, joka on viritetty mobiililaitteisiin sopivaksi.

Applella ja Nokialla on ollut hieman erilainen lähestymistapa julkaistessaan näihin alustoihin perustuvia tuotteita. Nokia on tuonut tuotteita saataville aikaisessa vaiheessa, oppinut palautteesta ja kehittänyt tuotteita ja alustaa eteenpäin saadun palutteen perusteella ja yhteistyössä Open Source -yhteisön kanssa. Nokian ensimmäinen Internet Tablet olikin tuotteena raakile. Selain toimi hyvin, mutta muissa ohjelmistoissa oli pahoja puutteita ja bugeja. Sähköpostiohjelma oli alkuun lähes käyttökelvoton. Laiteen avoimmuus kuitenkin kiinnosti kehittäjiä ja 770:lle tuli nopeasti mielenkiintoisia ohjelmistoja. Alusta ja siihen perustuvat tuotteet ovat parantuneet koko ajan. Eilen julkaistusta N810 tabletista saattaa tulla iso hitti. Laite alkaa olla jo lähes taskukokoinen, sisäänrakennettu GPS on mukava ja QWERTY-näppäimistö helpottaa chattailua. Ohjelmistoalusta on usean kehityskierroksen jälkeen varmasti nyt jo kypsä. Laitteen hinta vaan saisi olla halvempi.

Applelle pääasia on tuotteet. Tuotteet pitää julkaista hyvin viimeisteltyinä ja Apple mielummin karsii ominaisuuksia, kuin päästää keskeneräisen tuotteen myyntiin. iPhonessa oleva OS X tarjoaakin vähemmän toimintoja kuin 770, mutta iPhone oli alusta asti vakaa ja viimeistelty. Ne toiminnot, jotka iPhonessa ovat, toimivat hyvin. Applekin oppii palautteesta. Langaton musiikkakauppa tuotiin iPhoneen. Apple julkaisi eilen tiedon siitä, että natiiviohjelmia pääsee kehittämään ensi vuoden helmikuussa saataville tulevalla iPhone SDK:lla.

Nokia ja Apple ovat yhä useammissa asioissa kilpailijoita. iPhonen avaaminen virallisesti kolmansille osapuolille on iso juttu. iPhone alkaa kilpailla yhä selvemmin älypuhelin-kategoriassa S60-laitteita vastaan. Maemo-alustan kypsymisen myötä taas Internet Tabletit alkavat kilpailla iPodeja ja erityisesti iPod Touchia vastaan.

On mielenkiintoista nähdä miten näiden alustojen kilpailu Microsoftia vastaan etenee. Windowsin Mobiiliversioilla on aika monta lisenssoijaa ja näillä kiintoisia tuotteita. Maemo on avoin alusta, joka perustuu Open Source ohjelmistoihin eli periaatteessa kai kuka tahansa voisi alkaa tehdä siihen perustuvia tuotteita. Saa nähdä alkaako joku rakentaa Maemoon perustuvia puhelimia. Etuna MS:n alustaan verrattuna olisi täysi kontrolli ja ilmaisuus.

Kunhan Apple saa ensiksi avattua alustansa, voisi Apple kokeilla siirtymistä pelkäksi ohjelmistotaloksi ja alkaa lisenssoimaan OS X:ää muille laitteistovalmistajille. Jos kokeilu onnistuu, voisi sen sen ulottaa tietokoneisiin ja Mac OS X:ään, jos taas ei niin Apple voisi pidättäytyä vanhassa mallissaan. En pidä tätä kovinkaan todennäköisenä. Luultavammin Apple pitäytyy vanhassa mallissaan, jossa Apple kehittää itse sekä laitteet että ohjelmistot.

Kilpailu fiksuimpien mobiililaitteiden ohjelmistoalustasta on mielenkiintoisessa tilassa. OS X ja Maemo ovat vahvimmat haastajat nykyisille älypuhelinalustoille.

Herätys

Heräsin yöllä jostain syystä kolmen aikaan ja olin aivan virkeä. Päässä pyörivät kaikenlaiset asiat, menneet ja tulevat. Aivot miettivät erilaisiin mielipiteisiin argumetteja, parannuksia tutkimussuunnitelmaan, parannuksia ensi viikon esitykseeni ja vaikka mitä. Takana oli vain neljä tuntia yöunta. Nukahtaminen uudelleen oli todella vaikeaa. Väsymystä ei ollut ollenkaan. Vasta parin tunnin sängyssäpyörimisen jälkeen nukahdin uudelleen. Tänä päivänä ei työteho ole sitten ihan parhaimmillaan.

Herääminen keskellä yötä ei ole minulle mitään uutta. Kun stressi painaa päälle se on yksi tapa, jolla kehoni reagoi tilanteeseen. Myös pienikin määrä alkoholia saattaa sotkea yöuneni. Tällä kertaa en kuitenkaan keksi syytä yllättävälle heräämiselle. En ole mielestäni stressaantunut. Töissä menee ihan normaalisti ja tiedossa ei ole mitään erityisen stressaavaa loppuviikolle. En ole oluttakaan pariin päivään juonut.

Herääminen keskellä yötä on todella huono tapa reagoida stressiin. Keskellä yötä ei kuitenkaan saa mitään järkevää tehtyä ja jos on vaikkapa töissä kiire, niin sehän vaan pahentaa kiirettä kun seuraavana päivänä töissä on väsynyt. On ollut muutamia kertoja, jolloin keskellä yötä kirkastunut idea on ollut oikeasti hyödyllinen. Idea ensimmäiseen hyväksyttyyn keksintöilmoitukseni keksin herättyäni keskellä yötä. Keksinnölle edellinen työnantajani päätyi sitten hakemaan patenttia ja sitä myöten allekirjoittanut sai pikkuisen rahaa kipukorvaukseksi. Viime yönä en valitettavasti kuitenkaan keksinyt mitään mielenkiintoista.

Web.0

Hienoa, että Google osti Jaikun. Ostos todistaa, että onnistuneen Web 2.0-startupin voi tehdä vaikka Suomessa. Toivottavasti menestys kannustaa muitakin suomalaisia kehittämään rohkeasti uusia verkkopalveluja.

Web 2.0-hype alkaa olla aika kovaa. Pääasiassa Wep 2.0-startupit ovat parempia, kuin edellisen boomin (.com) yritykset. Nykyiset startupit ovat rakennettu varsin pienellä pääomalla, tuotteet ovat saatu nettiin ja niillä on iso joukko tyytyväisiä käyttäjiä. Edellisessä boomissa alkuun kerättiin mahtava potti riskirahaa, palkattiin valtava joukko jengiä, avattiin iso toimisto johonkin trendikkääseen kaupunkiin ja loppujen lopuksi rahojen haaskaamisen jälkeen tuotteet jäi visioiksi PowerPoint esityksessä.

Yhteistä kummassakin boomissa on se, että monella yrityksellä ei ole kuvaa lopullisesta ansintalogiikastaan tai todellisia mahdollisuuksia päästä voitolle. Edellisessä boomissa päätavoite oli rikastua osakeannilla, nykyisin päätavoite on päästä ison yrityksen (kuten Google) ostamaksi. Google onkin ostanut monta pikkuyritystä. En usko, että yritykset itsenäisinä (kuten blogger) olisi välttämättä onnistuneet tuottamaan voittoa, mutta silti ne tukevat Googlen strategiaa ja ehkäpä tulostakin. Nykyinen Web 2.0-hype on terveemmällä pohjalla, kuin vuosituhannen vaihteen .com-boomi.

Perjantain taukoliikuntaa

Käytävällä oleva palohälytin alkoi soimaan. Ainakin volyymi oli riittävä, sillä labrainsinöörin huutoa: "Mennääs ulos", ei tahtonut hälyttimen ääneen takaa kuulla. Nappasin kaikessa rauhassa takin, lippiksen, kännyn ja lompakon mukaani ja marssin muun väen kanssa ulos. Väki lampsi rauhalliseen tahtiin ulos, kaikki varmaan ajattelivat, että kyseessä on harjoitus.

Aulassa oli vähän savunhajua. Ehkäpä alakerran ruokalassa olivat polttaneet jonkin ruuan pahasti pohjaan. Yksi paloauto saapui muutaman minuutin kuluttua. Noin viiden minuutin kuluttua palohälyttimet lakkasivat soimasta ja väki palasi hiljalleen sisään.

Menihän tämä taukoliikuntana. Toivottavasti joskus kertovat mitä tapahtui.

Palvelua

Vexi Salmi kirjoittaa Iltalehden kolumnissaan suomalaisista palveluista otsikolla "Nöyrä ja sopeutuva kansa". Ajatukseni kulki samoilla linjoilla, kun luin Ylen uutissivuilta: "Posti selvittää kerrostalojen postinjakelun siirtämistä postiluukuista alakerroksiin sijoitettaviin postilokeroihin". Näin se vaan itsepalvelu lisääntyy.

Posti onkin viime vuosina kunnostautunut uudistamalla itseään oikein perusteellisesti. Omakotitalojen osalta laatikkojen ryhmittely tehtiin jo muutama vuosi sitten. Klassinen torvilogo vaihdettiin siniseen ympyrään ja nimi vaihdettiin Itellaksi. Nyt sitten kaavaillaan kerrostaloissakin laatikkojen ryhmittelyä. Kun imago on saatu tuhottua ollaan nyt sitten rikkomassa viimeisiäkin palveluja. Seuraavana askeleena ne postilaatikot varmaan ryhmitellään lähimpään postin toimipisteeseen.

Muistaakseni, kun omakotitalojen laatikoita ryhmiteltiin, puhuttiin palvelun tehostamisesta. Tämä oli väärin, sillä palvelun muuttaminen itsepalveluksi ei ole tehostamista. Jos tehty työ siirretään asiakkaan tekemäksi niin tällöin osa palvelusta muuttuu itsepalveluksi. Eli asiakas joutuu tekemään enemmän työtä ja posti vähemmän kuin aikaisemmin. Tehdyn työn määrä ei siis vähentynyt eli teho ei parantunut. Jos palvelua olisi todella tehostettu, niin posti tarjoaisi saman palvelun pienemmällä työmäärällä.

Postin sininen ympyrä taas on yksi naurettavimpia logoja ikinä. Se on siis luultavasti maksanut maltaita. Logo ei mitenkään liity postin toimintaan, eikä herätä mitään tunteita. Se ei myöskään näytä hienolta. Vanha logo liittyi postin traditioon eli muualta tulleetkin ymmärsivät että postista on kyse. Jos logooa nyt oli aivan pakko vaihtaa, niin vanhaa logoa ajanmukaistamalla olisi päästy paljon parempaan lopputulokseen.

Itella nimenä taas.. Hmm.. No sanotaan nyt näin, että nimestä voisi luulla, että posti aikoo ostaa ilmaa miljardeilla euroilla, jonkun Euroopan maan yläpuolelta. Kun valtion monopoliyritys tekee imagomuutoksen, se on sama kun vedettäisiin rahaa vessanpytystä alas. Valitettavasti se vaan on meidän veronmaksajien rahaa.

Ehkä näihin yrityksiin pitäisi palkata todella vanhoja, konservatiivisia, vanhan koulukunnan miehiä ja naisia johtajiksi, jotta yritykset eivät lähtisi kaikkiin nykyajan kotkotuksiin mukaan.

Shekin käyttöohjeet

Hain perjantaina pankista shekin auton ostoa varten. En tajunnut kysyä pankin kassaneidiltä, miten shekkiä käytetään, eikä shekin mukana tullut käyttöohjeita. Tunsin oloni todella typeräksi, kun kotona katselin shekkiä miettien miten sillä maksetaan. Päättelin, että takapuolelle tulee kuittaus, mutta minulle jäi epäselväksi pitäsikö shekkiin kirjoittaa vastaanottaja vai ei. En ole shekkejä oikeastaan koskaan käyttänyt, joten olin hieman epätietoinen miten shekillä maksetaan auto, kun ostan sen yksityishenkilöltä. Yritin Googlettaa, miten shekillä maksetaan, mutta mitään järkeviä tuloksia ei löytynyt. Shekin vastaanottajalle löytyy sentään ohjeet ja niistä päättelin, että kyllä omalle nimelleni kirjoitetulla shekillä voi yksityiselle maksaa ja jos vain allekirjoitan shekin, enkä merkitse ollenkaan vastaanottajaa, siirtyy shekki ikäänkuin avoimena shekin haltijalle.

Miksi shekin mukana ei tule käyttöohjetta? Shekki ei ole nykyään kovin yleinen maksuvälinen Suomessa. Aikaisemmin, kun shekkien käyttö arjessa on ollut yleistä on shekin käytön osaaminen ollut tietenkin yleissivistystä. Nykyään kun shekkejä tulee käytettyä vain muutaman kerran elämässä olisi hyvä, että jostain löytyisi selkokielinen ohje mitä shekillä voi tehdä ja miten.

Auton osto meni kommelluksitta. Auton myyjä oli minua selvästi vanhempi ja osasi shekin käytön. Shekin kuittaisin nimelläni ja henkilötunnuksellani. Näytin vielä ajokorttinikin. Tämän jälkeen shekki on myyjän ongelma. Oikeastaan ainoa kerta aikaisemmin kun olen shekkiä käyttänyt oli asuntoa ostaessani. Maksoin shekillä, mutta silloin shekki tuotiin pankista ja minulle vain sanottiin minne allekirjoitan. Nyt olisin mielummin maksanut auton tilisiirrolla, mutta olin ostamassa autoa vanhempien puolesta. Kyllä shekki nähtävästi oli ihan käyttökelpoinen tällaisiin isompiin ostoksiin, mutta täytyy myöntää, että onhan muoviraha ja tilisiirrot paljon mukavampia kapistuksia.

Niin, auto oli Opel Astra vuosimallia 2005. Astralla oli ihan kiva ajaa paluumatka Tampereelle. Auto on aivan uuden veroinen. Astra on mukava pieni perheauto. Sitä on mukava ajaa, sillä tuntuma tiehen on hyvä ja ohjaus on mukavan jämäkkä.

Vähennetty päiväraha

Nähtävästi jostain valtionhallinon säädöksestä löytyy määräys, jonka mukaan tutkijavierailun kestäessä yli kaksi viikkoa maksetaan päivärahasta vain 30%. Hallintomme edustajat löysivät säädöksen viime viikolla ja kertoivat minulle. Ikävä kuulla asiasta näin reissun jälkeen.

Juuri tällaiset pienten säästöjen vuoksi luodut typerät säädökset, jotka vain haittaavat yliopiston arkea ottaa päähän. Ei yliopisto tuossa kuitenkaan paljoa säästä, enkä minäkään tietenkään konkurssiin mene. Olisi vaan kiva ollut tietää etukäteen ja harmittaa kun olin jo haaveillut käyttäväni säästyneitä päivärahoja johonkin kivaan. Tekisi kyllä mieli kirjoittaa tulikivenkatkuinen sähköposti valtionvarainministeriöön.

Virallisesti päivärahan tarkoitus on korvata sekalaisia kuluja (pyykit, puhelinlaskut, yms), joita matkoilla syntyy, mutta käytännössä päiväraha on oikeastaan porkkana, jolla saa ihmiset helpommin lähtemään reissuun. Lyhyille reissulle kun ei ole järkevää mitään erillistä kommennussopimusta tehdä. On kuitenkin aika iso kynnys, jättää arki taakse ja lähteä vieraalle maalle, vieraaseen kulttuuriin tekemään töitä vieraiden ihmisten kanssa. Vaikka minulla olikin reissussa ihan hauskaa oli reissu kuitenkin mielestäni tavallinen työmatka, ei mikään erityisen rento tutkijavierailu. Teimme ihan normaalia kahdeksan tunnin päivää ja välillä pitempääkin. Saimme aikaan mitä meiltä pyydettiin ja opimme hyvin mitä meidän pitikin oppia. Siksi mielestäni olisimme ansainneet täyden päivärahan.

Minun iPhone

Eilen, kesken aamukahvia, joku soitti tuntemattomasta numerosta. Nainen esittäytyi Soneran markkinoijaksi ja kysyi olenko kuullut “Minun Sonera” -liittymästä. Vastasin myöntävästi ja neiti tarjosi mahdollisuutta minulle sopivan paketin rakentamiseen. Minulla ei ollut kiire mihinkään, joten myönnyin. Aluksi neiti kysyi kuinka iso puhelinlasku minulla on. Hetken asiaa muisteltuani päädyin vastaamaan: “Alle 10 Euroa kuussa”. Neiti langan päässä totesi: “Hmph. No eihän sitä sitten ole järkeä kilpailuttaa! Hyvää päivänjatkoa!”. Ehkäpä “minun kolumbukseni” on edelleen minulle sopivin liittymä.

Olin väärässä ennustaessani, että iPhonen 3G-versio tulisi pian. Tarkoitin nimittäin tätä syksyä. iPhonen Eurooppaan tuloon liittyvät julkistukset vahvistivat sen, että 3G-versio tulee vasta ensi vuoden aikana. Luultavasti vasta 3G-versio tulee Suomeen, koska meillä 2G-kytkykauppa on kielletty. Tämäkin syy vaikutti päätökseeni hommata iPhone. Aluksi halusin mielummin 16GB iPod Touchin, mutta niitä ei ollut vielä saatavilla ja päädyin iPhoneen pienemmän Touchin sijaan. Nyt minulla on ollut iPhone vähän yli viikon ja olen varma, että tein oikean valinnan.

Jenkeistä tuotuna iPhonelle tuli hintaa 419 dollaria eli 303 Euroa. Loppujen lopuksi laite on aika halpa, kun hintaa vertaa vaikkapa Nokian S60-pohjaisiin musiikkipuhelimiin Suomessa. Lohenetten hinnastossa esimerkiksi Nokian N70 Music Edition olisi 325E ja N73 Music Editon olisi 438E.

Kun yhdistetään paljon toimintoja yhteen laitteeseen, joudutaan tekemään kompromisseja. Iphonessa näissä on onnistuttu. Toimintoja iPhonessa on vähemmän kuin vaikkapa Nokian S60-puhelimissa, mutta toiminnot ovat hyvin viimeisteltyjä. Puhelinpuoli on lähellä samaa tasoa kuin Nokian S40-puhelimet, mutta Nokioita on helpompi käyttää yhdellä kädellä. Ehkä joissain toiminnoissa jokin muu älypuhelin voi olla parempi, mutta kokonaisuutena katsottuna ei ole älypuhelinta, joka on yhtä käytettävä ja toiminnoiltaan tasapainoinen kuin iPhone.

Ihan ongelmaton iPhone ei tietenkään ole ollut. Kuulokkeiden liittämisestä kirjoitinkin jo aikaisemmin. Joissain ohjelmissa olisi parantamisen varaa. Esim. Ipodin-sovelluksen CowerFlow-näkymässä olisi kiva päästä vaihtamaan kappaletta seuraavaan tai arvostelemaan biisejä. Laitteen käyttöä musiikin kuuntelun helpottaisi, jos itse iPhonessa olisi fyysiset näppäimet musiikin kontrollointiin. iPhonen mukana tulleita kuulokkeita käyttämällä soivan kappaleen saa näppärästi vaihdettua seuraavaksi painamalla kuulokkeiden mikrofonin yhteydessä olevaa nappia kaksi kertaa. Kun käyttää omia kuulokkeita on biisin vaihtamiseksi laitettava näyttö päälle ja käyttöliittymästä sormella valittava kappaleen vaihto.

Parasta iPhonessa on tietysti käyttöliittymä. Laitetta suorastaan tekee mieli käyttää ja näpelöidä. Lähes kaikki, joiden olen antanut kokeilla puhelinta, ovat ihastuneet käyttöliittymään. WOW-ilmiö laitteella on aikamoinen. Kaiken kaikkiaan hieno kapistus, mutta olenkohan hehkuttanut uutta leluani jo vähän liikaakin? Täytyy yrittää vähentää, ettei tämä muutu pelkäksi iPhone-blogiksi.

Huippuyliopisto

En ymmärrä opetusministeriön intoa rakentaa "innovaatioyliopisto" tai "huippuyliopisto" yhdistämällä eri pääkaupunkiseudun yliopistoja ja antamalla vähän lisää rahaa. Onneksi sentään tajusivat, että opettajien määrää suhteessa opiskelijoihin pitää parantaa. Käytännössä tämä tulee tapahtumaan sisäänottoa pienentämällä.

Opetusministeriöllä tuntuu olevan kummallinen tarve korjata asioita, jotka eivät ole rikki. Nykyinen yliopistolaitos kun toimii kohtuullisen hyvin. Vaikka erilaisissa vertailuissa eivät yksittäiset yliopistomme pärjääkkään MIT:lle, Harvardille, Oxfordille ja kumppaneile, niin yliopistolaitoksemme kuitenkin tuottaa aika pienillä resursseilla vuosittain ison joukon valmistuneita ihmisiä, julkaisuja ja keksintöjä. Menestyvä teollisuus kertoo ainakin kovien tieteiden, kauppa- ja hallintotieteiden menestyksestä. Insinöörikoulutuksen ja teollisuuden kanssa yhteistyönä tehtävän tutkimuksen menestyksestä todistaa koko menestyvä teknologiateollisuutemme. Biologian, lääketieteen ja kemian opetuksen tasosta kertoo lääketeollisuutemme.

Kyllä yliopistolaitoksessa tietenkin parannettavaa olisi, välillä vaan tuntuu, että suurin uhka yliopistolaitoksellemme on opetusministeriö. Professorimme eivät kerkeä tekemään leipätyötään eli tutkia vaan ovat ylikuormitettua kerätessään rahoitusta, valmistellessaan koko ajan seuraavia uudistuksia, joita opetusministeriö visioi. Suuret ylhäältä alaspäin valuvat uudistukset, joita tulee nykyään jatkuvasti, kuluttavat koko organisaation resursseja. Viime vuosina yliopistoille ovat päänvaivaa aiheuttaneet mm. seuraavat uudistukset: tutkintouudistus, amk-jatkotutkinnut, uusi palkkausjärjestelmä, visoidut yliopistojen yhdistämiset, yliopistojen säätiöittäminen, yms. Jokainen uudistus on vaatinut paljon työtä koko organisaatiolta ja lisännyt byrokratiaa. Päätäntävalta on karkaamassa ylöspäin organisaatiossa ja sitä kautta mahdollisuus luoviin ratkaisuihin huonontuu.

Tutkimusrahoitus tulee usein akatemialta, yrityksiltä tai Tekesiltä. Yliopistoilla ja professoreilla itsellään ei ole määrärahoja rahoittaa tutkimusta, vaan iso osa ajasta kuluu rahoituksen haalimiseen eri lähteistä. Määrärahat eivät aina riitä edes opetuksen järjestämiseen, vaan opetukseen saatetaan varastaa aikaa tutkimusprojekteilta.

Valmistuneille tohtoreille ei riitä virkoja ja vaikka riittäisikin ei niiden palkkataso useinkaan ole sellainen, joka riittäisi pitämään tohtorit yliopistoilla. Niinpä tutkimusta yliopistoilla tekevät pääasiassa jatko-opiskelijat ja lopputöiden tekijät. Jatko-opiskelijat tekevät myös ison osan opetustyöstä.

Jos yliopistojen opetuksen tai tutkimuksen laatua haluttaisiin nostaa on asiaan mielestäni vain kaksi realistista ratkaisua. Lisää rahaa tai vähemmän opiskelijoita. Huippuyliopiston osalta ollaan ilmeisesti sentään toteuttamassa jossain määrin kumpaakin. Toivottavasti nämä muutokset päätyisivät meille maalaisyliopistoihinkin. Tutkimuksesta saataisiin varmaankin enemmän innovaatioita, jos tohtoreita pyrittäisiin pitämään yliopistoilla ja jos professorit voisivat käyttää enempi aikaa tutkimukseen. Kumpaakin auttaisi se, että Akatemian ja Tekesin roolia rahoittajana pienennettäisiin. Sen sijaan rahat tulisi suoraan ohjata yliopistoille ja professoreille.

Parhaiten yliopistolaitosta auttaisi se, että yliopistojen vapautta päättää omasta toiminnastaan lisättäisiin ja unohdettaisiin isot hallinnolliset muutokset.

Muuten olen sitä mieltä, että opetusministeriö on lakkauttettava.

Luomisen tuskaa

Paluun jälkeen on työmotivaation löytyminen ollut yllättävän vaikeaa. Mistään työasiasta en ole jaksanut innostua, eikä minulla ole tällä hetkellä ole mitään sellaisia rutiininomaisia työtehtäviä, mihin olisi helppo uppoutua ja mihin voisi hyvällä omatunnolla käyttää aikaa. Uusia ajatuksia ei ole syntynyt, eikä vanhojen ajatuksien parantamiseen ole energiaa. Arvokasta työaikaa hukkuu.

Kyllä minulla tekemistä olisi. Pitäisi kirjoittaa kahta eri paperia, kirjoittaa tutkimussuunnitelmaa, etsiä lähteitä ja laatia esitys reissun kokemuksista. Laiskottelu tulee harmittamaan deadlinejen lähestyessä. Tuntuu siltä, että aivot eivät tuota yhtään järkevää töiden ongelmakenttään liittyvää ajatusta. Ei jaksa keskittyä, eikä tekisi mieli ajatellakkaan työasioita. Täytän aivojani viihteellä sen sijaan, että ajattelisin työasioita.

Tällaisina hetkinä voi iskeä uskonpuute. Onko minusta sittenkään tähän? Olisinko onnellisempi jossain helpommassa ammatissa? Keksinkö enää yhtään hyvää ajatusta? Deadlineissa on onneksi yksi hyvä puoli. Ne pakottavat jahkailijankin töihin. Deadlinen lähestyessä runttaan väkisin lisää tekstiä julkaisuihini miltei välittämättä laadusta. Samalla yleensä ajatuskin lähtee käyntiin ja viime metreillä tekstikin alkaa olla kohtuullista. Jotenkin ärsyttävää, että asiat tulee aina tehtyä viime hetkillä. Miksi aina täytyy maalata itsensä nurkkaan, ennen kuin saa mitään aikaiseksi?

En ole oikein syysihminen. Lyhenevä päivä, viileä ilma ja sade väsyttävät ja masentavat. Työpäivinä haluaisi nukkua koko päivän. Viikonloppuina ei tahtoisi saada mitään aikaiseksi. Vapaa-ajalla on nyt ollut väsynyt fiilis, en mielestäni ole saanut pakollisten kuvioiden lisäksi oikeen mitään tehtyä ja niiden pakollistenkin kanssa on vähän niin ja näin. Kaiken reissussa koetun jälkeen tuntuu arki Tampereella aika hiljaiselta.

Mukavaa on, että raskaan työpäivän jälkeen kämpillä on kaksi karvanaamaa isäntää odottamassa. Kissojen kommelluksia jaksaa sentään väsyneenäkin seurailla.