New York vs. Boston

Kuten aikaisemmin sanoin, paluu Bostoniin oli kuin paluu kotiin. New York on rähjäinen, äänekäs ja epäsiisti. Television kautta saamani kuva kaupungista oli kliinisempi. Metrossa oli linjoja suljettu, asemia remontissa ja asemilla todella kuuma. Asemia oli välillä väenpaljouden joukosta vaikea löytää, sillä kovin monessa metron sisäänmenoaukossa ei ei ollut metron symbolia näkyvillä korkealla. Metroissa oli soittajia tienaamassa pennejä ja muutamia helppoheikkejä. Siis asemoiden lisäksi myös junissa. Osa metroasemista haisi todella pahoille ja olivat aika epäsiistejäkin. Pilvenpiirtäjiä kaupungissa oli todella paljon ja kaupunki on valtava. Korttelijärjestelmä oli mukavan looginen. Pituussuunnassa kulkevat avenuet ja poikkittain streetit. Ja poikkeuksia lukuunottamatta nimenä on vain järjestysluku. Helpottaa aika tavalla navigointia. Ihmiset olivat oikeastaan ihan mukavia, mutta ihmisiä on paljon. Välillä väenpaljous ahdisti. Autojen tyyttäily oli välillä aika tylyä.

Boston, ja erityisesti Cambridge, on paljon inhimillisemmän kokoinen. Talot eivät ole aivan yhtä isoja. Autoja ei ole yhtä paljoa. Metro on paljon parempi. Ruuhkaa ei ole yhtä paljoa. Asemat ja vaunut ovat siistejä. Helppoheikkejä ja muusikoita ei ole. Linjat kulkevat ja asemat on selvästi merkattu. Reittikartat on asemilla helppo löytää. Oikeastaan koko kaupunki on siistimpi ja kliinisempi. Katujen nimeäminen ja korttelirakenne on Nykissä selkeämpi. Ihmiset täällä on aika samanlaisia kuin Nykissä. Autoilijat ovat kävelijöitä kohtaan paljon huomaavaisempia kuin Suomessa.

Palatessa fiilis oli vähän samanlainen kuin palatessa Etelä- tai Keski-Euroopasta Suomeen. Paluussa oli kyse paluusta tuttuun, siistiin, organisoituun ja enemmän ihmisen kokoiseen paikkaan. Hieno reissu, mutta oli mukava palata takaisin.