Rockport, MA

Helleaalto saapui sopivasti viikonlopuksi tänne itärannikolle. Lauantaina oli yli 30 astetta lämmintä varjossa. Ilmassa oli kosteutta niin paljon, että lämpö todella tuntui. Tarkkaa lukemaa en osaa sanoa. Paikalliset kun käyttävät jotain ihmeen "Farenhaitteja". Saisivat siirtyä nykyaikaan. Kolikotkin on kummallisia. Niissä ei välttämättä ole numeroa ollenkaan. Sen sijaan on Quartereita, Dimejä ja Nickeleitä. Visa sentään toimii lähes kaikkialla. Noh, lopetetaanpa avautuminen takaperoisista yksiköistä ja siirrytään takaisin asiaan. Yritimme paeta hellettä meren rantaan, Rockport-nimiseen pieneen kalastajakaupunkiin. Rockport on noin tunnin ajomatkan päässä Bostonista ja matka meni mukavasti ilmastoidussa autossa.



Perillä ei ollut yhtään viileämpi kuin Cambridgessä. Vaikka rannalla vähän tuulikin, ei se juuri vilvoittanut. Kaupunki oli mukavan oloinen idyllinen pikkukaupunki. Rannalla oli ihmisiä uimassa ja ottamassa aurinkoa. Satamassa oli paljon purjeveneitä. Tietysti merelläkin näkyi paljon veneilijöitä.

Ilmeisesti Rockportissa puolipakollinen kuvio on käydä syömässä hummeria. Niinpä marssimme paikkaan, joka tarjoaa hummeria kuin pikaruokaa. Hummeri on tuoretta, koska paikalliset kalastajat tuovat tuoreita lasteja jatkuvasti ravintolaan. Hummerin olisi halutessaan saanut itse valita tankista, mutta päädyimme ottamaan jo kokatut hummerit, koska saimme ne heti.

Aikaisemmin en ole koskaan syönyt hummeria ja täytyy myöntää, että ihan heti ei tee mieli syödä hummeria uudelleen. Maku sinänsä oli ihan hyvä. Maistui vähän samanlaiselle kuin katkarapu. Kokemus vaan oli jotenkin iljettävä. Kun sain hummerin eteeni iski yhtäkkiä melkein paniikki. Hummeri kun oli kokonainen, kaikkine jalkoineen, saksineen ja anturoineen.



Olin aivan varma, että kun irrotan hummerin saksen hummeri herää ja puraisee minua. No, onneksi hummeri oli ihan oikeasti kuollut ja sain pidettyä ajatukseni jotenkin kurissa. Hummerin kuoriminen ei oikeastaan ollut edes vaikeaa, vaikka hiukka inhottavalle se tuntui. Tottumiskysymys tietenkin. Varmaankin tunne oli samanlainen syödessäni katkarapua ensimmäistä kertaa. Inhotusta lisäsi luultavasti se, että hummeri on aika iso otus. Loppujen lopuksi söin sakset, pyrstön ja pari jalkaa. Eli käytännössä pääosan hummerin lihoista. Koska tarjoilu oli pikaruokalatyyppinen, syönti ja lihan metsästys suoritettiin käsin. Lienee selvä, että koko loppupäivän kädet haisivat hummerille.