10.8.2007

Ruokaa

Vierailun isäntäntä toimiva professori tarjosi ylimääräisiä keittovälineitään lainaan, kun kerroin, että huoneessani on keittiö, mutta ei astioita eikä ruanlaittovälineitä. Professorin vaimo toi tänään kaksi iso laatikollista välineitä, joiden joukossa mm. kahvinkeitin ja leivänpaahdin. Lisäksi minä ja kollegani saimme myös kutsun tulla professorin kotiin syömään. Välineiden avulla voimme kokata ihan oikeaa ruokaa. Todella ystävällistä heiltä. Muutenkin professori on vaikuttanut hyvin avuliaalta ja ystävälliseltä. Oikeastaan kaikkien paikallisten kanssa on tultu hyvin toimeen ja asiat ovat hoituneet aika lailla kitkatta.

Tänään teimme ruokaa ensimmäistä kertaa täällä. Ruokana oli ihan perussetti, pihvit, perunaa, salaattia ja salsakastiketta. Onnistui ihan mainiosti ja oli hyvää. Kunnia sille, jolle kunnia kuuluu, eli kollega oli päävastuussa ruuanlaitosta. Muutaman päivän jälkeen oli jo ihan mukava syödä muuallakin kuin ravintolaympäristössä.

Eilinen illallinen läheisessä ravintolassa oli varsin hauska kokemus. Ravintola oli nimeltään Rosebud ja tyyliltään klassinen amerikkalainen ravintola. Tiedätte kai tyylin. Ulkoapäin ravintola näyttää vähän vanhalta raitiovaunulta. Ravintolassa sisällä istutaan looseissa tai baaritiskillä. Paikassa on luonnollisesti pöytiin tarjoilu, henkilökunta on yliystävällistä ja persoonallista. Ruokalista sisältää pääasiassa erilaisia pihvejä, burgereita ja sandwitchejä.

Rosebud näytti hauskalta paikalta ja olimme marssimassa sisään ovesta kun joku huusi takaa jotain pöydistä. Kun katsoin takaakse, olin kuulevani jotain tyyliin: "Oh, okay" ja menimme sisään. Istuimme ensimmäiseen vapaaseen pöytään. Nainen joka oli huudellut perässämme tuli sisään ja toi ruokalistat. Se mitä nainen huomautti pöydistä jäi epäselväksi. Meille suositeltiin jotain uutta olutmerkkiä ja tilasimme sitä pullot. Pieni hetki sen jälkeen kun olimme olutpullot saaneet tarjoilija tuli kysymään haluammeko tuopit. Tarjoilija oli varmaan tajunnut, että olemme eurooppalaisia ja epäili varmaankin että euroopassa aina juodaan tuopista. Totesimme, että ihan hyvä näinkin. Tarjoilija varmisti asian vielä kerran ja pidimme päämme.

Kollega tilasi sandwitchin ja minä kananrintaa. Tarjoilija kysyi haluaako kollega majoneesia, jota kollega ei halunnut. Tarjoilijan mielestä yleensä sandwitchin kanssa kannattaa ottaa majoneesia. Ttarjoilija ehdotti, että voi tuoda majoneesin erikseen ja kolleaga suostui.

Sivuruokien ja kastikkeen tilaaminen oli yllättävän vaikeaa. Kumpaankin oli useita vaihtoehtoja ja jostain kumman syystä lyhytmuistini tuntui oikuttelevan. Tarjoilijan lueteltua litanian vaihtoehtoja en muistanut enää yhtäkään kun piti sanoa mitä haluan. Loppuviimeksi tilasin parin yritysksen jälkeen ilmeisesti salaattia ranch-kastikkeen kera alkupalaksi ja valkoista riisiä pääruan kanssa. Tai salaatti tuli siis yllätyksenä. Luulin tilanneeni kastikkeen ja riisin. Tarjoilija tuli pöytään salaattilautasen ja kastikkeen kera ja käski maistaa kastiketta dippaamalla salaattia. Dippasin tietenkin haarukkaa käyttäen ja pieni pala salaattia jäi kastikkeeseen. Tarjoilija ilmoitti, että poimi toki sormilla, samaa perhettä ollaan. Noh, mikäs siinä. Näin tein ja totesin että kastike on mahtavaa.

Ruoka oli ihan hyvää ja paikalliseen tapaan sitä oli riittävästi. Syötyämme tarjoilija tuli kyselemään kelpaisiko jälkiruoka. Tilasimme jääkahvit. Tarjoilija ei tahtonut uskoa korviaan, vaan kysyi vielä varmistuksen, että haluammeko varmasti jääkahvit jälkiruuaksi. Varmistimme tilauksen. Tarjoilija lähti päätään pyöritellen pöydästä ja toi kahvit vähän ajan kuluttua. Ilmeisesti jääkahvia ei ole tapana juoda illallisen jälkeen. Jääkahvi on näemmä puolen litran tuoppi täynnä jäitä, joiden joukkoon kaadetaan viileätä kahvia kupillinen. Yllättäen jääkahvi oli melkein juomakelpoista.

Laskun maksu saatiin sentään hoidettua kommelluksitta. Olipa kummallinen ravintolareissu. Kaikki meni ihan hyvin, mutta melkein joka ikinen interaktio tarjoilijan kanssa meni jotenkin omituisesti. Me emme jostain syystä osanneet toimia protokollan mukaan! Noh, pääasia on, että ihan hauskaa oli, nälkä lähti ja ruoka oli hyvää.

2 kommenttia:

Pasi Kvist kirjoitti...

Mites tippi?

veskuh kirjoitti...

Annettiin ihan normaali 15% ja ilman kommelluksia.

Tippaaminen on oikeastaan aika helppoa kun maksaa kortilla. Laskee vaan sen tipin ja merkkaa oikeaan kohtaan samalla kun allekirjoittaa kuitin.

Tippiä laskeskellessa helposti unohtaa allekirjoitaa kuitin. Olen melko varma, että viime kerralla kun käytiin syömässä unohdin allerkirjoittaa kuitin. Oli ne ruokailun silti laskuttanut, joten eipä se mitään haitannut.