Kännykkä ja GPS-paikannus

Kännyköihin tulee uusia toimintoja hirvittävää vauhtia. Harvat uusista ominaisuuksista ovat oikeasti hyödyllisiä. Moni toiminto on sellainen, jotta innokkaimmat kokeilevat pari kertaa jonka jälkeen toimintoa ei enää edes innokkaimatkaan enää käytä.

Kollegalla on Nokian 6110 Navigator -kännykkä. Navigator sana mallinimessä viittaa siihen, että puhelimeen on sisäänrakennettu GPS-paikannus. Puhelin sisältää Pohjoismaiden kartat valmiiksi. Kollega osti reissua varten Yhdysvaltojen itärannikon kartat. Paikannus on osoittautunut toimivaksi ja hyödylliseksi kun olemme kierrelleet Bostonissa ja New Yorkissa. Kun on tallustellut vieraalla seudulla ympäriinsä jonkin aikaa, on mukava voida tarkastaa nopeasti missä ollaan ja miten päästään lähimmälle metroasemalle.

Itselläni on erillinen Bluetooth GPS-moduuli Nokian Internet Tabletin kaverina ja karttasoftana MaemoMapper. Internet Tabletin ison näytön ansiosta, yhdistelmälläni on helpompi hahmottaa ympäristö missä ollaan. Muutaman kerran on samaan aikaan yritetty saada signaalia ja GPS-moduulini taitaa olla vähän nopeampi kuin Navigatorin GPS-piiri. New Yorkin pilvenpiirtejien keskellä oli välillä mahdoton saada GPS-signaalia.

Navigatorin navigaatiosovelluksen käyttöliittymä voisi olla hiukan selvempi ja pieni näyttö vaivaa välillä. Ongelmia aiheutti se, että ohjelma halusi pyörittää karttaa kulkusuunnan mukaan. Kävellessä eteneminen on niin hidasta, että GPS-signaalin epätarkkuuden vuoksi GPS luulee vähän väliä kulkusuunnan olevan jotain muuta kuin se oikeasti on. Niinpä ohjelma pyörittää karttaa ja tekee oikean suunnan päättelystä hankalaa. Autolla kulkiessa nopeus on sen verran isompi, että kulkusuunta pysyy oikeana ja kartta ei pyöri väärään asentoon. Karttaohjelma ei myöskään osannut aina laskea optimaalista kävelyreittiä. Reitit autolle ohjelma laski selvästi paremmin.

Puutteistaan huolimatta Navigatorin paikannusta on tullut käytettyä paljon enemmän kuin minun yhdistelmääni. Navigatorilla kun on yksi kiistaton etu. Se on aina mukana. Paljon matkustavalle ihmiselle on GPS-paikannus kännykässä aidosti hyödyllinen toiminto.

Yksinpurjehdus

Tänään töiden jälkeen keli oli mitä mainioin. Tuulta oli mukavasti ja aurinko paistoi. Oli aika mennä taas purjehtimaan.

Viimeksi jaoimme kollegan kanssa veneen. Tällä kertaa oli vuorossa yksinpurjehdus. Viritin veneen lähtökuntoon: vene vesille, köli alas, peräsin kiinni, ja purje mastoon. Pyysin vielä ennen lähtöä laiturivalvojan vielä katsomaan, että olin tehnyt kaiken oikein. Valvoja mutisi jotain, mistä en tahtonut saada selvää ja kiristi muutamaa käyttä ja sanoi, että kaikki on kunnossa.

Tuuli oli kohtuu voimakasta ja välillä veneen pitäminen tasapainossa oli haastavaa. Purjehtiminen tuntui jotenkin vaikealta. Olin joko yrittämässä käännöstä tai puhuri yllätti minut, mutta yhtäkkiä vene kallistui voimakkaasti, päästin purjeen auki niin paljon kun mahdollista, mutta silti ennenkuin kerkesin tasapainottaa venettä massallani vene hörppäsi vettä. Onneksi sain veneen tasapainoon siirtämällä koko painoni aivan toiseen laitaan. Vettä oli veneen pohjalla aika paljon ja hässäkässä kastelin kenkäni ja sortsini puoleen väliin asti. Onneksi arvoesineet ja lompakko oli venevalkamassa turvassa. Käänsin veneen tuulta vasten ja äyskäröin pitkän aikaa paattia tyhjäksi. Äyskäröidessäni tajusin, että köydessä jolla pidetään purje trimmissä on solmu aika alkuvaiheessa. Solmun takia purje ei ollut päässyt niin auki kuin mahdollista, ja siitä vaikeuteni johtuivat. Ja tietenkin myös kokemuksen puutteesta. Solmu auki ja purjehus jatkui. Solmun avaamisen jälkeen purjehdus oli aika paljon helpompaa.

Kun vene meinasi kaatua, ensimmäinen ajatukseni taisi olla, että, jos tämä nyt kaatuu niin sepä vasta nolo tilanne onkin. Tässä suhteessa tunnen sielunveljeyttä japanilaisiin. Kasvojen menettäminen on yksi pahimmista asioista mitä voin kuvitella. Huoh, ja silti tuntuu, että nolaan itseni aika usein.

Vaikka purjehus olikin helpompaa kun solmu oli auki, en kommelluksen jälkeen oikein osannut rentoutua purjehtiessani. Lopun aikaa purjehdus meni kuitenkin ihan hyvin ja laituriin paluukin onnistui kohtuu mukavasti. Saapuessani laituriin, parin tunnin purjehduksen jälkeen, olin jo aika väsynyttä poikaa. Varmaankin jännittyneenä tuli turhaa häslättyä veneessä ja tietty kommellukseen kului energiaa aika lailla. Kävellessäni metroaseman portaita alas jalkani olivat aivan hapoilla. Kengät ja sortsit olivat läpimärät. Niin ja yllätyksekseni huomasin, että passin olin unohtanut taskuun, joten sekin on nyt sitten pesty Charles-joessa.

Paluumatkalla kommellukselle ei voinut kuin nauraa. Olin sen solmun havainnut jo kohtuu alussa, mutta en heti tajunnut, että se pitää avata. No vahingosta viisastuu. Enkä onneksi sentään kaatanut purtta. Seuraavalla kerralla kaikki menee varmasti paremmin.

Sekalaisia havaintoja

Eilen näin metrossa n. 35-vuotiaan nätisti pukeutuneen ja huolellisesti meikatun naisen, jolla oli kuitenkin käden ympäri kiertävä tatuointi. Kummallista asiassa oli se, että tribaalikuvioinnin sijaan tatuointina oli differentiaaliyhtälöitä. Yleensä en mene kyselemään mitään typeriä vierailta ihmisiltä, mutta nyt oli kyllä lähellä. Olisin halunnut tietää mitä tatuointi merkitsee. Kerkesin lukemaan vain alun: myy kertaa delta L jaettuna jollain. Hmm.. Ehkä tatuoinnin tarkoitus olikin vetää puoleensa matemaattisesti suuntautuneita nuoria miehiä.

Fuksit ovat saapuneet. Yliopistolla pyörii läjä nuoria ihmisiä ja kaikenlaista tapahtumaa ja messua on pisin kampusaluetta. Fuksit ovat kovasti nuorentuneet. Nuorimmat ovat ilmeisesti 90-luvulla syntyneitä.

Vatsa on ollut vähän sekaisin viime viikon lopusta saakka. En tätä sinänsä kummastele. Monellakin ulkomaanreissulla minulla on pienen aikaa ollut vähän vatsa löysällä tai kipeä. Olettaisin, että johtuu siitä, että altistuu pitkäksi aikaa normaalista poikkeavalle ruokavaliolle. Torstaina ja perjantaina olo oli normaalia vatsan löysyyttä pahempi. Olin melkein kipeä. Lievää lämpöäkin saattoi olla. Pelkäsin sairastuvani, mutta onneksi olo parantui viikonlopuksi. Maanantaina olo oli taas normaali, mutta illalla syömäni jamaikalaistyylinen jerked beef sandwitch sekoitti taas vatsan täksi päiväksi. En ihmettele, sillä kyseessä oli tulisin ikinä syömäni ruoka. Ihan hyvää se silti oli. Kyytipoikana oli aivan pakko ottaa pari Sam Adamssia, joka muuten on tähän mennessä paras vastaantullut jenkkiolut. Sam Adams pärjää maussa ihan mukavasti eurooppalaisille oluillekkin.

Alkoholipolitiikka täällä on tiukempi kuin Suomessa. Ikäraja on 21. Erityisesti Bostonissa ravintolat ovat paperien suhteen tarkkoja. Kun kollegan kanssa on käyty syömässä on lähes joka kerta kysytty paperit. Eilen illalla eivät suostuneet kollegalle myymään olutta ruokajuomaksi, kun mukana ei ollut passia, vaan vain suomalainen ajokortti. Nykissä taasen ei kysytty kertaakaan papereita. Suomessa minulta on taidettu viimeisen viiden vuoden aikana kerran pyytää paperit.

Rockport, MA

Helleaalto saapui sopivasti viikonlopuksi tänne itärannikolle. Lauantaina oli yli 30 astetta lämmintä varjossa. Ilmassa oli kosteutta niin paljon, että lämpö todella tuntui. Tarkkaa lukemaa en osaa sanoa. Paikalliset kun käyttävät jotain ihmeen "Farenhaitteja". Saisivat siirtyä nykyaikaan. Kolikotkin on kummallisia. Niissä ei välttämättä ole numeroa ollenkaan. Sen sijaan on Quartereita, Dimejä ja Nickeleitä. Visa sentään toimii lähes kaikkialla. Noh, lopetetaanpa avautuminen takaperoisista yksiköistä ja siirrytään takaisin asiaan. Yritimme paeta hellettä meren rantaan, Rockport-nimiseen pieneen kalastajakaupunkiin. Rockport on noin tunnin ajomatkan päässä Bostonista ja matka meni mukavasti ilmastoidussa autossa.



Perillä ei ollut yhtään viileämpi kuin Cambridgessä. Vaikka rannalla vähän tuulikin, ei se juuri vilvoittanut. Kaupunki oli mukavan oloinen idyllinen pikkukaupunki. Rannalla oli ihmisiä uimassa ja ottamassa aurinkoa. Satamassa oli paljon purjeveneitä. Tietysti merelläkin näkyi paljon veneilijöitä.

Ilmeisesti Rockportissa puolipakollinen kuvio on käydä syömässä hummeria. Niinpä marssimme paikkaan, joka tarjoaa hummeria kuin pikaruokaa. Hummeri on tuoretta, koska paikalliset kalastajat tuovat tuoreita lasteja jatkuvasti ravintolaan. Hummerin olisi halutessaan saanut itse valita tankista, mutta päädyimme ottamaan jo kokatut hummerit, koska saimme ne heti.

Aikaisemmin en ole koskaan syönyt hummeria ja täytyy myöntää, että ihan heti ei tee mieli syödä hummeria uudelleen. Maku sinänsä oli ihan hyvä. Maistui vähän samanlaiselle kuin katkarapu. Kokemus vaan oli jotenkin iljettävä. Kun sain hummerin eteeni iski yhtäkkiä melkein paniikki. Hummeri kun oli kokonainen, kaikkine jalkoineen, saksineen ja anturoineen.



Olin aivan varma, että kun irrotan hummerin saksen hummeri herää ja puraisee minua. No, onneksi hummeri oli ihan oikeasti kuollut ja sain pidettyä ajatukseni jotenkin kurissa. Hummerin kuoriminen ei oikeastaan ollut edes vaikeaa, vaikka hiukka inhottavalle se tuntui. Tottumiskysymys tietenkin. Varmaankin tunne oli samanlainen syödessäni katkarapua ensimmäistä kertaa. Inhotusta lisäsi luultavasti se, että hummeri on aika iso otus. Loppujen lopuksi söin sakset, pyrstön ja pari jalkaa. Eli käytännössä pääosan hummerin lihoista. Koska tarjoilu oli pikaruokalatyyppinen, syönti ja lihan metsästys suoritettiin käsin. Lienee selvä, että koko loppupäivän kädet haisivat hummerille.

Olohuoneen viihdekeskus

Näin tänään Best Buy:ssa HP:n uuden MediaSmart-television. Oikeastaan MediaSmart:n sanominen TV:ksi on vähättelyä. Näyttö kykenee täyteen teräväpiirtotarkkuuteen (Full HD, 1080p), kytkeytyy langattomasti (802.11n) tietokoneeseen ja kykenee toistamaan tietokoneelta valokuvat, MP3-musiikit, ja leffat. MediaSmart luonollisesti sisältää paikallisen ATSC-standardin mukaisen teräväpiirtotasoisen digivirittimen eli erillistä digiboxiakaan ei tarvita. Hintaa 42-tuumaisella versiolla on 2000$, eli Suomen hintoihin verrattuna ihan edullinenkin. Mielenkiintoisin asia MediaSmartissa on kuitenkin se, että MediaSmartilla pääsee internetin kautta toimivaan CinemaNow-tilausvideopalveluun. CinemaNow:sta voi ostaa elokuvia omaksi tai vuokrata hintaan 3,99$ ja elokuvat siirtyy netin kautta kotiin katsottavaksi. Ymmärtääkseni elokuvia on saatavilla myös teräväpiirtotarkkuudella. Online musiikkipalveluna on Rhapsody. Ja tietenkin nettiradiotakin voi laitteella käyttää.

Kilpailu olohuoneen viihdekeskuksesta käy kovana. Sony julkaisi viime viikolla PlayStation 3:n yhteyteen liitettävän digivirittimen, josta jo aikaisemmin kirjoittelinkin. Sonyn online-palveluista en tiedä, mutta varmasti tilausvideo on ainakin suunnittelilla. MicroSoftin Xbox360 on toinen kandidaatti ja olettaisin, että MicroSoftillakin on tilausvideoon suunnitelmia. Musiikkiahan MS tietenkin jo myy verkossa. Applella taas on AppleTV, joka integroituu iTunes Storeen ja sitä myöten AppleTV:hen saa verkon kautta ostettua musiikkia, elokuvia ja tv-sarjoja. Vuokrausta iTunes Store ei vielä tue.

Vaikea sanoa kuka on vahvimmilla. Ihan puhtaasti speksien perusteella HP:n MediaSmart on vahvoilla, käytettävyydestä en osaa sanoa kun en kuitenkaan kokeillut laitetta. MediaSmartissa on sekin etu, että kaikki on yhdessä laitteessa, kilpailevissa ratkaisussa joutuu ostamaan useita laitteita. AppleTV:tä olen pari kertaa nopeasti kokeillut. Käyttöliittymä on hieno ja laite vaikuttaa toimivalta. Jos leffavuokraus iTunesissa lähtee iPhonen ja video-iPodien myötä vauhtiin tulee AppleTV:kin menestymään. Kilpailussa tulee parhaiten menestymään ne jotka saavat online-palveluihin riittävän laadukasta sisältöä ja joilla on käytettävyys kunnossa.

Tilausvideosta on tulossa hyvää vauhtia arkipäivää. Kunhan laitteiden käytettävyys ja vuokrattavien videoiden laatu saadaan hyvälle tasolle, tulee perinteisillä videovuokraamoilla olemaan vaikeaa.

Vapaat aukioloajat

Kävelimme New Yorkissa kohti hotelliamme AppleStoren ohi. Kello oli noin 23:30. Siis melkein puoliyö. AppleStore näytti olevan auki, joten marssimme sisään. Kauppa oli täynnä ihmisiä näpräämässä Maccejä, iPodeja ja iPhoneja. Hämmästyttävää! New Yorkiahan sanotaan kaupungiksi, joka ei koskaan nuku. Ilmeisesti Apple ja moni muukin yritys on ottanut iskulauseen tosissaan ja pitävät kauppojaan aina auki. Mikäs siinä, kun kerran asiakkaita ja halukkaita työntekijöitä kauppaan löytyy.

Bostoninissa kaupat eivät ihan yhtä paljoa ole auki, mutta useimmat erikoisliikkeetkin ovat iltayhdeksään saakka auki. Ruokakaupat ovat aika myöhään auki. Luultavasti yhteentoista saakka. En tiedä. En ole koskaan nähnyt lähikauppaani kiinni. Parturissakin voisi käydä vielä illalla. Toivottavasti joskus Suomessakin kaupan aukioloajat vapautuvat ja kauppiaat uskaltaisivat kokeilla erilaisia aukioloaikoja. Ainakin minun mielestä on mukava arki-iltana käydä kaupassa ilman, että täytyy miettiä kuinka myöhään on järkevä lähteä kauppaan.

Sivuhuomio: Fifth Avenuen AppleStoren sisäänkäynti eli iso lasikuutio ei näyttänyt läheskään niin hienolta paikan päällä kuin kuvissa. Asiaan saattaa vaikuttaa se, että illan aikana oli satanut ja lasissa oli hieman kosteutta. Lasiset portaat alas oli peitetty matolla, joten nekään eivät kovin coolit olleet.

Yhteistyössä on voimaa

Yritysten ja yliopistojen välinen yhteistyö on vaikea yhtälö. Kummallakin olisi toiselta saatavaa, mutta kuitenkin intresseissä on selviä ristiriitoja ja käytännön järjestelyissä on monia hankaluuksia. Joskus käy niin, että tutkimusprojektin alkuvaiheessa sovitaan tavoitteet, rahoitus ja jaetaan vastuualueet. Lopussa katsotaan mitä saatiin aikaan. Välissä pidetään pari projektipalaveria joissa yritetään ratkaista vastaantulleita ongelmia ja käydään läpi projektin status. Ei kuulosta kovinkaan hedelmälliseltä yhteistyöltä.

Mielestäni suurin ongelma on etäisyys. Yritysten ja yliopistojen tutkijat eivät kommunikoi toisilleen riittävästi. Vaikka osapuolet olisivat parin korttelin päässä toisistaan saattaa kommunikointi jäädä vain välttämättömien tietojen vaihtamiseen. Tämä on joskus ongelma yliopiston sisälläkin. Useiden laitosten välisissä yhteistyöprojekteissa ei välttämättä tule pidettyä riittävästi toisiin laitoksiin yhteyttä.

Onnistuneissa projekteissa kommunikoidaan paljon ja kaikki tietävät mitä eri osapuolet tekevät. Koska tutkimusmaailmassa ideat ja ideoilla leikkiminen on (tai pitäisi olla) tärkeää, olisi hyvä jos tutkijat kommunikoisivat muistakin asioista kuin ongelmistaan. Pelkät projektipalaverit ja muutama sähköposti ei siis riitä. Ideoiden kehittelyssä kommunikointi jonkun asiasta kiinnostuneen kanssa vaikkapa kahvitauolla auttaa saamaan uutta perspektiiviä asiaan ja kehittämään ideaa eteenpäin. Käytännössä eron havaitsee helposti. Miettikää kuinka paljon helpompaa on yleensä olla samassa projektissa huonekaverin kanssa kuin eri kerroksessa olevan henkilön kanssa.

Täällä yhteistyön ongelma on ratkaistu mielestäni toimivalla tavalla. Yliopisto toimii yhteistyössä erään ison yrityksen tutkimusosaston kanssa. Tutkimusosastolla ja yliopistolla on yhteinen yksikkö, jossa on tutkijoita kummaltakin osapuolelta. Toimitila on yliopiston vieressä. Koska meidän kannalta relevantit paikalliset jatko-opiskelijat istuvat kesän kyseisissä tiloissa, meilläkin on nyt toimisto sekä yhteisessä yksikössä ja yliopistolla. Pääosan ajasta olemme istuneet yhteisessä yksikössä, sillä jatkuva yhteistyö jatko-opiskelijoiden ja myös yrityksen tutkijoiden kanssa on tarpeen.

Ilmapiiri yksikössä on mainio. Tällä hetkellä tekisi mieli sanoa, että parempi kuin missään muussa tutkimusyksikössä, jossa olen ollut töissä. Asiaan vaikuttaa monta seikkaa. Yksikkö on pieni. Monet ihmiset työskentelevät samoissa projekteissa ja ovat työskennelleet toistensa kanssa varmaankin pitkään. Virvoitusjuomat on ilmaisia. Joka toinen perjantai on ilmainen lounas. Muina päivinä lounasaikaan ihmiset hakevat lähistön ruokaloista lounaat mukaansa ja tulevat yksikköön syömään. Lounaalla keskustellaan kaikenlaisista asioista kuten politiikasta, teknlogian trendeistä, uusista gadgeteistä, projektin ongelmista, yms. Tunnelma keskusteluissa on hyvä ja yleensä keskusteluissa on myös sisältöä eli ne eivät ole pelkkää smalltalkkia. Ihmiset tuntutvat olevan aidosti kiinnostuneita teknologiata ja tulevaisuudesta. Vaikka olenkin viihtynyt omassa yliopistossani, en kuitenkaan aivan vastaavaa innostuneisuutta ole kokenut. En osaa sanoa onko yksikön toimivuuden syy amerikkalaisessa kulttuurissa, yksikön koossa, voi jossain muussa. Joka tapauksessa yhteistyökonsepti on täällä selvästi toimiva.

New York vs. Boston

Kuten aikaisemmin sanoin, paluu Bostoniin oli kuin paluu kotiin. New York on rähjäinen, äänekäs ja epäsiisti. Television kautta saamani kuva kaupungista oli kliinisempi. Metrossa oli linjoja suljettu, asemia remontissa ja asemilla todella kuuma. Asemia oli välillä väenpaljouden joukosta vaikea löytää, sillä kovin monessa metron sisäänmenoaukossa ei ei ollut metron symbolia näkyvillä korkealla. Metroissa oli soittajia tienaamassa pennejä ja muutamia helppoheikkejä. Siis asemoiden lisäksi myös junissa. Osa metroasemista haisi todella pahoille ja olivat aika epäsiistejäkin. Pilvenpiirtäjiä kaupungissa oli todella paljon ja kaupunki on valtava. Korttelijärjestelmä oli mukavan looginen. Pituussuunnassa kulkevat avenuet ja poikkittain streetit. Ja poikkeuksia lukuunottamatta nimenä on vain järjestysluku. Helpottaa aika tavalla navigointia. Ihmiset olivat oikeastaan ihan mukavia, mutta ihmisiä on paljon. Välillä väenpaljous ahdisti. Autojen tyyttäily oli välillä aika tylyä.

Boston, ja erityisesti Cambridge, on paljon inhimillisemmän kokoinen. Talot eivät ole aivan yhtä isoja. Autoja ei ole yhtä paljoa. Metro on paljon parempi. Ruuhkaa ei ole yhtä paljoa. Asemat ja vaunut ovat siistejä. Helppoheikkejä ja muusikoita ei ole. Linjat kulkevat ja asemat on selvästi merkattu. Reittikartat on asemilla helppo löytää. Oikeastaan koko kaupunki on siistimpi ja kliinisempi. Katujen nimeäminen ja korttelirakenne on Nykissä selkeämpi. Ihmiset täällä on aika samanlaisia kuin Nykissä. Autoilijat ovat kävelijöitä kohtaan paljon huomaavaisempia kuin Suomessa.

Palatessa fiilis oli vähän samanlainen kuin palatessa Etelä- tai Keski-Euroopasta Suomeen. Paluussa oli kyse paluusta tuttuun, siistiin, organisoituun ja enemmän ihmisen kokoiseen paikkaan. Hieno reissu, mutta oli mukava palata takaisin.

Tutkimusrahaa

Sain tänään hyviä uutisia Suomesta. Viimeinen vuosi ei ole mennyt täysin hukkaan. Kirjoittamani tutkimusraportti oli tutkimusprojektimme pääyhteistyökumppanin ja rahoittajan mielestä ilmeisesti hyvä. Päättelin tämän siitä, että yhteistyökumppanin edustaja ehdotti palaveria ja kertoi, että ovat valmiita rahoittamaan tutkimustani, kunhan tutkimus kohdistuu heitä kiinnostaviin asioihin. Luulen ymmärtäväni kyseisen yrityksen intressit, olenhan sen vanha työntekijä. Olen melko varma, että tavoitteista päästään yhteisymmärrykseen.

Vaikka Bostonin reissuni ei liitykkään aikaisempaan tutkimukseeni luulen että, olen oppinut asioita joita voin jatkossa hyödyntää. Täällä olen tekemisissä sellaisten asioiden kanssa, joista minulle ei ole aikaisemmin ole ollut juurikaan omakohtaista kokemusta. Keskustelin asiasta kollegan kanssa ja tultiin siihen tulokseen, että reissun jälkeen voin osoittaa, että tietyt asiat ovat järkevästi toteutettavissa, toteuttamalla ne. Ilman reissua olisin joutunut vain väittämään, että nämä asiat ovat toteutettavissa.

Nyt auenneen jatkomahdollisuuden lisäksi voi tietenkin tämä reissu poikia uuden tutkimusprojektin. Näyttää siis siltä, että vuodenvaihteen jälkeenkin jatkan elämääni tutkijana. Kuten matkaani koskevista kirjoituksitani olette voineet lukea, reissun vapaa-ajalla on ollut hauskaa. Ja nyt töissäkin on päästy vauhtiin. Elämä siis hymyilee.

Metrossa on tunnelmaa

Helsingin sanomat uutisoi:

Metrovaunuja ehostetaan Lontoon ja New Yorkin tyyliin.
Helsinkiläiset voivat ajaa kahdessa metrovaunussa, jotka muistuttavat Lontoon ja New Yorkin maanalaisen vaunuja. Vuoden ajan metron käyttäjät pääsevät maailman metropolien tunnelmaan.

Kommentti uutiseen HS:n verkkokeskustelussa vastaa aika hyvin kokemuksiani New Yorkin ja Lontoon metroista.

Jotta pääsee todella suuren maailman tunnelmaan ja että mobiilipeliin tulee metropolimainen ote, niin tulee kännykkätukiasemat poistaa metrotunneleista välittömästi. Vaunujen siivoaminen tulee toimittaa tästedes vain kerran viikossa ja silloinkin pintapuolisesti. Ehdottomasti pitää myös palkata nuoria taiteilijoita kerjäämään vaunuissa ja asemilla.

Lisäksi, jotta päästään oikein kansainväliseen tunnelmaan, tulee joka neljäs asema sulkea määräämättömäksi ajaksi siitä etukäteen ilmoittamatta. Oman säväyksensä kampanjaan toisi ihmisten pudottaminen metrojen alle silloin tällöin, tästä koituu vähintään tunnin lisäodotus. Lisämausteeksi voisi ruuhka-aikoina palkata esimerkiksi Bangladeshista vähintään 600 000 ihmistä tungeksimaan vaunuihin.

Ja tietenkin kun Lontoon metroa matkitaan niin täytyy laittaa lämpöpatterit täysille jotta normaali +45 asteen lämpötila saavutetaan. Amerikkalaisia apinoidessa voidaan käyttää ilmastointia, mutta tällöin asemien lämpötila täytyy nostaa vähintään tuohon +45 asteeseen, ja järjestää muutama puukotus viikossa.

Ihan turvallinen olo Nykin metrossa oli, muuten kommentti on osuva.

New York, New York

New York on nyt sitten nähty. Perjantaina iltapäivällä lähdettiin ja sunnuntaina yhdentoista maissa illalla oltiin takaisin hotelilla Cambridgessä. Aika paljon nähtiin lyhyessä aikaa. Hieno reissu.

Paikalliset neuvoivat käyttämään matkustamiseen jotain useista Bostonista New Yorkin Chinatowniin menevistä bussiyhtiöistä. Vihje oli hyvä. Matkustimme Lucky Starilla ja hintaa oli vain 15 dollaria suuntaansa. Kyyti oli ok. Puolimatkassa pysähdyttiin lyhyellä tauolla ostoskeskuksessa, jonka kiinalaisravintolasta olisi saanut edullisesti evästä mukaan. Itse ostin vain limsaa, mutta hieman kateellisena katselin kun muut bussin matkustajat naukkailivat annoksiaan.



Hotellimme oli 79th streetillä, Upper West Sidella. Käytännössä melkein hotellin vieressä oli Natural History Museum. Kollega hieman ihmetteli kun museon ohi kävellessämme sanoin vieressä olevan Rossin työpaikan. Frendit viittauksen tajuamiseen kollegalla meni pieni hetki. Perjantai-ilta meni kävellessä ympäriinsä ja ihmetellessä kaupungin kokoa.



Empire State Building aukeaa aamuisin kahdeksalta. Lauantai-aamuna meillä meni aamiaiseen hieman kauemmin kuin ajateltiin. Niinpä olimme paikalla vasta vähän yhdeksän jälkeen. Jono rakennuksen edessä taittui jo kulman taakse. Päätimme lykätä vierailun myöhempään. Empire State Buildingin sijaan päätimme mennä Staten Islandiin lautalla.



Kaupungin profiili lautalta katsoen oli todella vakuuttavan näköinen. Pilvenpiirtäjiä riittää, kuitenkin WTC:n tornien jättämän aukon huomaa. Lauttamatka Staten Islandille kesti 20 minuuttia ja oli täysin ilmainen. Itse Staten Islandilla emme kauaa kierrelleet vaan palasimme lyhyen kierroksen jälkeen takaisin.



Vapaudenpatsas näytti pienemmältä kuin kuvittelin, riippumatta siitä katsoiko sitä kaupungista tai lautalta. Palattuamme kaupunkiin söimme lounaan mukavassa thai-ravintolassa Chinatownissa. Lounaan jälkeen päätimme mennä hotellille lepäilemään. Matkalla kävimme kurkkaamassa kuinka pitkä jono Empire State Buildingiin on. Jonoa ei ollut talon ulkopuolella, joten päätimme mennä sisään ja jonottaa sisään.



Tunnin jonottamisen jälkeen pääsimme ylös. Näköalat New Yorkin korkeimmasta talosta ovat mahtavat. Käynti oli pakollinen juttu ja jonottamisen arvoinen. Huomasimme savun Etelä-Manhattanilla, mutta luulimme savun olevan ihan normaalia. Kuulimme vasta jälkikäteen, että savun aiheutti tulipalo.



Monta kymmentä kerrosta korkeat pilvenpiirtäjätkin vaikuttivat pieniltä Empire State Buildingista katsoen. Ja niitä pilvenpiirtäjiä Manhattanilla riittää. Trumpillakin on monta tornia. Nähtiin ainakin kolme Trumpin tornia. Noudattivat kaikki aika lailla samanlaista tyyliä. Kultaa, valoja ja kimallusta. Kimallus lähenteli mautonta.

Alas palattuamme alkoivat jalat olla loppu. Koko päivä oli kävelty ja seisoskeltu jonoissa. Lepuutimme väsyneitä jalkoja istumalla leppoisassa irkkubaarissa parin oluen verran. Baarimikko oli mukava ja olut kohtuuhintaista. Paikassa oli samaa tunnelmaa kuin NYPD Blue -poliisisarjassa olevassa poliisien kantapaikassa. Baarimikko neuvoi etsimään ruokapaikkaa teatterialueelta Broadwayn tuntumasta. Noudatimme neuvoa ja löysimme mukavan meksikolaispaikan. Tarjoilija suositteli Pacificoa kun kysyin maukasta meksikolaisolutta. Oli hyvää.



Ruuan jälkeen kävelimme Times Squaren ohi. Times Square on ehdottomasti nähtävä pimeällä. Näky on upea. Neonvalojen ja mainostaulujen loiste on uskomaton. Päivälläkin alue on hieno, mutta ei samalla lailla uskomaton kuin pimeällä.



Sunnuntaina nappasimme aamiaisen mukaan hotellin lähellä olevasta delistä ja menimme Central Parkkiin syömään. Aamiaisen jälkeen kävimme Metropolitan Art Museumin luona, mutta emme kuitenkaan menneet sisään kierrokselle. Täytyy joskus paremmalla ajalla kiertää koko museo läpi. YK:n päämaja oli vuorossa seuraavana. YK:n rakennus vaikutti hieman rähjäiseltä.

Lounaspaikkaa päätettiin etsiä Little Italystä. Sopivan paikan löytäminen oli yllättävän vaikeaa. Lopulta päädyimme Rocky's nimiseen italialaispaikkaan syömään. Rocky's oli ensimmäinen italialaisravintola jonka näimme Little Italyssä, mutta emme menneet sinne heti, vaan vasta sen jälkeen kun olimme ensin tunnin harhailleet etsimässä hyvää paikkaa. Paikassa oli ihan italialainen tunnelma ja ruoka oli hyvää.

Kiertelimme lounaan jälkeen vielä hetken Sohossa, etsien sopivaa kahvipaikkaa. Kaikki paikat olivat kuitenkin aivan täynnä ja päätimme lähteä kohti Bostonia. Vaikka viikonloppureissu olikin hieno, niin paluu Bostoniin tuntui lähes samalta kuin paluu kotiin. Täällä kaikki on tutumpaa ja jotenkin kotoisampaa kuin Nykissä.

Deutche Bank

 

Satuimme lauantaina juuri samaan aikaan Empire State Buildingiin katsomaan näköaloja, kun Manhattanin eteläosassa oleva Deutche Bankin rakennus paloi. Tilanne piti tietenkin kuvata.

Viikonlopun New York reissulla kuvia tuli räiskittyä normaaliin paparazzi-tyylin. Kuvia kertyi 260 kappaletta. Aika paljon kerettiin nähdä: Times Square, Empire State Building, Central Park, Staten Island, Vapaudenpatsas lautalta käsin, YK:n päämaja, Chinatown, Little Italy, Soho ja Metropolitan Art Museon aula. Kirjoitelen reissusta piakkoin lisää.

Niin ja tietenkin Fifth Avenuen AppleStoressa vierailimme.

Viikonlopuksi Nykiin

Jo pitkään olen halunnut käydä New Yorkissa. Kaupunki on television ja elokuvien välityksellä kuitenkin kaikille tuttu. Pilvenpiirtäjiä, paljon ihmisiä, metro, nähtävyyksiä, keskuspuisto, kahviloita, kauppoja ja ravintoloita. Tavallaan suurkaupunkien prototyyppi. Kulttuurien sulatusuuni.

Talvella selvittelin mahdollisuuksia ja totesin, että reissu olisi ollut liian kallis. Tosi kiva, että tuli tämä reissu, nyt käynti New Yorkissa on helppoa ja halpaa. Tai no, hotelliin meni 200 dollaria ja busseihin menee 30 dollaria. Bussimatka on suuntaansa neljä tuntia.

Aikaa on rajoitetusti ja suosituimpiin kohteisiin on ilmeisesti pitkät jonot. Täytyy vähän suunnitella etukäteen. Pakollisia kohteita lienee ainakin Empire State Building, Keskuspuisto, Times Square ja YK:n päämaja. Maccikäyttäjänä minun on varmaan pakko käydä kattomassa lippulaiva AppleStorea, joka on aika näyttävä ainakin kuvissa.

Jos tulee mielenkiintoista nähtävää mieleen niin kommentoikaa toki.

Kierros Bostonissa

Bostonin toiseksi korkeimmassa rakennuksessa, Prudential Towerissa, on näköalapaikka 200m korkeudella. Näköala Bostonin keskustaan on mahtava. Etualalla oleva lasitorni on on Bostonin korkein rakennus, John Hanckock building. Valitettavasti sinne ei päässyt katselemaan näköaloja.

Maisemia katsellessamme bongasimme Fenway-stadionin ja huomasimme, että sielllä on peli käynnissä ja katsomossa on vähän tilaakin. Päätimme kävellä stadionille ja katsoa saammeko liput päivän peliin.



Bostonin suosituin urheilujoukkue on Baseball joukkue Red Sox. Stadionilla käynnissä ollut peli ei ollut Red Sox -peli, vaan ns. minor league -peli. Päätimme silti mennä katsomaan peliä. Lippu kun oli vain kymmenen dollaria. Kun pääsimme sisään peliä oli jäljellä vielä kolme vuoroparia ja se oli meille kyllä ihan riittävästi. Baseball on vähän tylsähkö ja hidastempoinen laji, joten kokemus oli ihan riittävä, vaikka ihan hauskaa oli. Stadionilla oli ihan mukava tunnelma ja hauskoja väliohjelmia kuten frisbeetä koppaileva ja noutava koira.



Pelin jälkeen menimme keskustaan. Heymarket:n alueen ympärillä oli pubeja, pikkukauppoja, paljon ihmisiä ja jopa kävelykatu.







Rannassa oli monia veneitä ja laivoja, jotka tekevät erilaisia risteilyjä merellä. Valaanbongaus risteily voisi harkitakkin, varsinkin kun siihenkin ilmeisesti saisi opiskelija-alennuksen.



Päivän päätteeksi palasimme hotellille.

Päivä joella

 

Viikonloppu meni todella nopeasti. Aurinko paistoi ja elämä hymyili. Eilispäivä meni Bostonin nähtävyyksiä kierrellessä ja tämä päivä meni purjehduskurssilla. Kurssin järjesti paikallisen yliopiston pursiseura Charles-joessa, joka on Bostonin ja Cambridgen välissä. Kurssi oli kyseisen yliopiston opiskelijoille ilmainen ja koska me olemme kirjoilla vierailevina jatko-opiskelijoina, kurssi oli myös meille ilmainen. Tämä on varmaan ensimmäinen vastaantullut juttu, jossa on oikeasti iloa siitä, että kävimme läpi yliopiston turhalta tuntuvan byrokratian (viisumit, lomakkeet, yms) läpi, jotta pääsemme yliopistoon kirjoille.

Kurssi kävi purjehduksen alkeet läpi ja pursiseuran pursien käytön. Purjehdimme pienille pursilla joella hieman yli tunnin. Tuuli vaihteli olemattomasta keveyeen. Kovempi tuuli olisi ollut hauskempi. Nautimme kuitenkin purjehduksesta ja me molemmat, minä ja kollega, innostuimme purjehtimisesta. Kurssin jälkeen saamme liittyä seuraan jäseniksi ja pääsemme lainaamaan pikkupursia joella purjehtimista varten. Mikäli aikaa on ja kelit suosii, menemme varmasti jo piakkoin uudestaan purjehtimaan. Purjehdusta voisi alkaa harrastaa Suomessakin.

Pursiseura tekee hienoa työtä. Kaikki on opiskelijoille ja henkilökunnalle ilmaista ja seuraa pyöritetään pääosin vapaaehtoistyöllä. Saisi kotiyliopistollakin olla jotain vastaavaa. Täytyy muistaa kiittää paikallista jatko-opiskelijaa, joka kertoi meille kurssista.

Ruokaa

Vierailun isäntäntä toimiva professori tarjosi ylimääräisiä keittovälineitään lainaan, kun kerroin, että huoneessani on keittiö, mutta ei astioita eikä ruanlaittovälineitä. Professorin vaimo toi tänään kaksi iso laatikollista välineitä, joiden joukossa mm. kahvinkeitin ja leivänpaahdin. Lisäksi minä ja kollegani saimme myös kutsun tulla professorin kotiin syömään. Välineiden avulla voimme kokata ihan oikeaa ruokaa. Todella ystävällistä heiltä. Muutenkin professori on vaikuttanut hyvin avuliaalta ja ystävälliseltä. Oikeastaan kaikkien paikallisten kanssa on tultu hyvin toimeen ja asiat ovat hoituneet aika lailla kitkatta.

Tänään teimme ruokaa ensimmäistä kertaa täällä. Ruokana oli ihan perussetti, pihvit, perunaa, salaattia ja salsakastiketta. Onnistui ihan mainiosti ja oli hyvää. Kunnia sille, jolle kunnia kuuluu, eli kollega oli päävastuussa ruuanlaitosta. Muutaman päivän jälkeen oli jo ihan mukava syödä muuallakin kuin ravintolaympäristössä.

Eilinen illallinen läheisessä ravintolassa oli varsin hauska kokemus. Ravintola oli nimeltään Rosebud ja tyyliltään klassinen amerikkalainen ravintola. Tiedätte kai tyylin. Ulkoapäin ravintola näyttää vähän vanhalta raitiovaunulta. Ravintolassa sisällä istutaan looseissa tai baaritiskillä. Paikassa on luonnollisesti pöytiin tarjoilu, henkilökunta on yliystävällistä ja persoonallista. Ruokalista sisältää pääasiassa erilaisia pihvejä, burgereita ja sandwitchejä.

Rosebud näytti hauskalta paikalta ja olimme marssimassa sisään ovesta kun joku huusi takaa jotain pöydistä. Kun katsoin takaakse, olin kuulevani jotain tyyliin: "Oh, okay" ja menimme sisään. Istuimme ensimmäiseen vapaaseen pöytään. Nainen joka oli huudellut perässämme tuli sisään ja toi ruokalistat. Se mitä nainen huomautti pöydistä jäi epäselväksi. Meille suositeltiin jotain uutta olutmerkkiä ja tilasimme sitä pullot. Pieni hetki sen jälkeen kun olimme olutpullot saaneet tarjoilija tuli kysymään haluammeko tuopit. Tarjoilija oli varmaan tajunnut, että olemme eurooppalaisia ja epäili varmaankin että euroopassa aina juodaan tuopista. Totesimme, että ihan hyvä näinkin. Tarjoilija varmisti asian vielä kerran ja pidimme päämme.

Kollega tilasi sandwitchin ja minä kananrintaa. Tarjoilija kysyi haluaako kollega majoneesia, jota kollega ei halunnut. Tarjoilijan mielestä yleensä sandwitchin kanssa kannattaa ottaa majoneesia. Ttarjoilija ehdotti, että voi tuoda majoneesin erikseen ja kolleaga suostui.

Sivuruokien ja kastikkeen tilaaminen oli yllättävän vaikeaa. Kumpaankin oli useita vaihtoehtoja ja jostain kumman syystä lyhytmuistini tuntui oikuttelevan. Tarjoilijan lueteltua litanian vaihtoehtoja en muistanut enää yhtäkään kun piti sanoa mitä haluan. Loppuviimeksi tilasin parin yritysksen jälkeen ilmeisesti salaattia ranch-kastikkeen kera alkupalaksi ja valkoista riisiä pääruan kanssa. Tai salaatti tuli siis yllätyksenä. Luulin tilanneeni kastikkeen ja riisin. Tarjoilija tuli pöytään salaattilautasen ja kastikkeen kera ja käski maistaa kastiketta dippaamalla salaattia. Dippasin tietenkin haarukkaa käyttäen ja pieni pala salaattia jäi kastikkeeseen. Tarjoilija ilmoitti, että poimi toki sormilla, samaa perhettä ollaan. Noh, mikäs siinä. Näin tein ja totesin että kastike on mahtavaa.

Ruoka oli ihan hyvää ja paikalliseen tapaan sitä oli riittävästi. Syötyämme tarjoilija tuli kyselemään kelpaisiko jälkiruoka. Tilasimme jääkahvit. Tarjoilija ei tahtonut uskoa korviaan, vaan kysyi vielä varmistuksen, että haluammeko varmasti jääkahvit jälkiruuaksi. Varmistimme tilauksen. Tarjoilija lähti päätään pyöritellen pöydästä ja toi kahvit vähän ajan kuluttua. Ilmeisesti jääkahvia ei ole tapana juoda illallisen jälkeen. Jääkahvi on näemmä puolen litran tuoppi täynnä jäitä, joiden joukkoon kaadetaan viileätä kahvia kupillinen. Yllättäen jääkahvi oli melkein juomakelpoista.

Laskun maksu saatiin sentään hoidettua kommelluksitta. Olipa kummallinen ravintolareissu. Kaikki meni ihan hyvin, mutta melkein joka ikinen interaktio tarjoilijan kanssa meni jotenkin omituisesti. Me emme jostain syystä osanneet toimia protokollan mukaan! Noh, pääasia on, että ihan hauskaa oli, nälkä lähti ja ruoka oli hyvää.

Yliopistokaupunki

Cambridge on todellinen yliopistokaupunki. Harvard ja MIT ovat yliopistoja, jotka ovat tunnettuja kaikkialla maailmassa. Lisäksi kaupungissa on useita muita vähemmän tunnettuja yliopistoja, kuten Cambridge College, Hult International Business School, Lesley University ja Longy School of Music. Lisäksi naapurissa Bostonissa on monia yliopistoja, kuten Boston University, Tufts, Northeastern University, University of Massachusetts Boston. Cambridgessa ja Bostonissa onkin wikipedian mukaan yli 250 000 opiskelijaa.

Pitihän sitä tunnetuimpia yliopistoja vähän kuvailla. Aluksi pari kuvaa Harvardin alueelta.







Ja sitten muutama kuva MIT:stä.









Yllä oleva, Bill Gatesin mukaan nimetty Gates-building, on yksi MIT:n tuoreimpia rakennuksia. Kieltämättä talosta on saatu aika lailla Windows-tyylinen.


Ja viimeisessä kuvassa on suomalaista arkkitehtuuria eli Eero Saarisen suunnitelema Kresge Auditorium MIT:ssä.

iPhone

Töiden jälkeen marssimme kahden kilometrin päässä olevalle ostarille. Tarkoitus oli vierailla AppleStoressa katsomassa iPhonea ja uutta iMacciä. Lisäksi kolleegani aikoi ostaa juoksukengät. Kuvassa on AppleStoren ikkunassa ollut iso iPhone, joka esitteli laitteen käyttöliittymää ja toimintoja. Uusi iMac julkaistiin juuri tänään, mutta valitettavasti niitä ei kyseisessä AppleStoressa vielä ollut. Kaliforniassa joissain AppleStoreissa niitä on kuulemma ollut nähtävilläkin. No tämä Cambridgen AppleStore ei ollut valtava, vaikka tietenkin isompi kuin mikään Mac-liike Suomessa. AppleStoressa oli riittävästi iPhoneja kaikille kiinnostuneille näprättäväksi. AppleStoressa oli aika paljon väkeä ja todella moni näpräsi kiinnostuneena iPhonea. Henkilökuntaakin oli mukavasti, joten palvelukin toimi hyvin.

iPhonesta on vaikea sanoa mitään, mitä ei joku olisi jo sanonut. Useimpien wepistä lukemieni arvostelujen kanssa olen lyhyen tutustumisen jälkeen samaa mieltä. Laite on todella hieno, mutta joitain puutteita on. Ennenkaikkia laite on käyttöliittymältään ja monelta ratkaisultaan ennakkoluuloton ja siten innostava. Ensikäytön aikainen ilme puhunee puolestaan. Alla olevassa kuvassa allekirjoittanut on saanut kapistuksen käpäliinsä ja innostus varmaan näkyy.

Tärkein muista kännyköistä erottava tekijä iPhonessa on käyttöliittymä. Toinen tärkeä asia on integrointi tietokoneen kanssa. iPodeja käyttävät tietävät miten hyvin iPod integroituu iTunesiin. Sama asia iPhonen kanssa. iPhonen käyttöliittymä on aika selkeä ja selvästi intuitiivisempi kuin esimerkiksi S60. Opittavia asioita on muutama ele ja back-näppäin. Kaikkia muu on ilmeisen selvää näytöltä. Laite reagoi syötteeseen lähes välittömästi, aivan kuin mainosvideoissa Applen verkkosivuilla. Käyttöliittymä on koukuttava. Laitetta on mukava käpistellä. Ei iPhone tietenkään täyddellinen ole. Käytettävyyden kannalta virtuaalinäppis on vaikea pala. Virtuaalinäppäimistö vaatii totuttelua. Itse tein monta virhettä kirjoittaessani, vaikka yritin olla huolellinen. Ehkä kirjoittamisen oppii, ehkä ei.

Koska käyttöliittymä ja tietokoneintegrointi ovat laitteen pääasiat, toiminto-toiminnolta vertaaminen muihin laitteisiin on typerää. Tähän mielestäni monet kriitikot, jotka eivät ole laitetta kokeilleet, ovat sortuneet. Applen filosofia tuntuu olevan se, että tehdään rajattu määrä toimintoja, mutta tehdään ne hyvin. Loppujen lopuksi ainakin omasta mielestäni iPhone tuntuu hienolta. Jos olisin varma, että voisin käyttää laitetta puhelimena Suomessa, suomalaisella SIM-kortilla, epäröimättä ostaisin sen. Pelkäksi 8GB iPodiksi ja surffilaudaksi iPhone tulee turhan kalliiksi.

On selvää, että Applen kannalta AppleStoret on järkevä konsepti. Missään muualla ei ole yhtä laajaa valikoimaa Applen tuotteita, Mac-yhteensopivia tuotteita ja iPod-lisävarusteita. Tärkeää tietenkin on, että myyjät osaavat asiansa ja pystyvät auttamaan ihmisiä saamaan itselleen sopivat tuotteet. Mac-liikkeissä tämä ei ole aikasemminkaan ole ollut ongelma, mutta liikkeissä joissa on sekä Maccejä, että PC-koneita myyjät eivät yleensä tieä Maceistä juuri mitään. AppleStoreilla on perinteisiä Mac-liikkeitä parempi näkyvyys tavallisille kuluttajille, joten ne varmasti tuovat uusia Mac-käyttäjiä. Lisäksi AppleStoret ovat selvästi cooleja.

Vaikka en AppleStoresta nyt mitään ostanutkaan, oli reissulla kauppakeskukseen onnellinen loppu. Kolleega sai ostettua kunnolliset juoksukengät hintaan 30 dollaria. Niin ja näin Searsissa Microsoftin Zunen. Rumahan se oli. Toimiva, mutta ei mitenkään cool.

Cambridge, MA

Majoitus on mukava bed&breakfast muutaman pysäkin päässä yliopistolta. Sain yhdeksi yöksi huoneen jossa on takka, kuten kuvasta näkyy. Tänään jouduin siirtymään toiseen huoneeseen, mutta uusi huone on parempi. Takkaa ei ole, mutta huoneessa on kunnollinen keittiö! On mukava, että ei tarvitse olla pelkästään mikroruan ja ravintoloiden armoilla. Lähellä näyttäisi kyllä olevan monta ihan hyvältä vaikuttavaa ravintolaa.

Kaupunkin rakennuskanta on pääosin matalaa ja tiivisti rakennettua. Pääkaduilla on kauppoja ja ravintoloita. Muualla on asuntoja. Talot ovat juuri sellaisia kuin kuvittelinkin amerikassa olevan. Pienet tontit, muutama kerros, puuta, pylväitä, terassaja, yms. Hieman yllättävää oli, että kaupungilla on pyöräilijöitä ja kävelijöitä. Jalkakäytäviä on ollut kaikkialla ja pyöräteitäkin on. Autoradalle on monessa paikkaa maalattu alue pyörille. Cambridge on wikipedian mukaan, Amerikan parhaita pyöräilykaupunkeja. Kuuleman mukaan joen toisella puolella, Bostonissa, pyöräily on paljon hankalampaa. Jos löydetään jostain käytetyt fillarit halvalla, niin varmaaankin ostetaan. Yksi paikallisista jatko-opiskelijoista kertoi, että hänen vanhalta kämppikseltään saattaisi mme saada ostettua halvat fillarit.

Päivä on mennyt paikallisiin tutustuessa ja yliopiston byrokratiaa selvitellessä. Huomenna pitäisi vierailla haastattelussa kansainvälisten opiskelijoiden toimistossa ja muutama päivä sen jälkeen saadaan ID-kortti. Jos haastattelu on ok, niin ilmeisesti sitten saadaan käyttäjätunnukset tietojärjestelmiin. Sitten on käytännön järjestelyt hoidettu ja voimme keskittyä asiaan.

Valmiina lähtöön

Vein kissat vanhemmille hoitoon reissun ajaksi. Kämppä tuntuu oudon tyhjältä, kun karvajalat eivät ole läsnä kaaosta aiheuttamassa.

Paluumatkalla vanhempien luota puhelimeeni tulee soitto tuntemattomasta numerosta. Vastaan puhelimeen. Miesääni selittää. En saa mitään selvää, kunnes mies sanoo, että lento on peruttu. Kele! Mies jatkaa tilanteen selvittämistä. Tampere-Helsinki välin lento on korvattu bussilla, ei siis lento jenkkeihin. Bussi lähtee kaksi tuntia aiemmin kuin lennon piti lähteä. Ilmoittaudun kyytiin, kun muutakaan kuljetusta en jaksa miettiä. Matkaan kuluu siis lähes 18 tuntia. Riittää kärvisteltävää.

Valmistelut alkavat olemaan miltei kunnossa. Reissun kesto on kuusi viikkoa. Liput on. Majoitus järjestyi. Majoitus on kallis, ei kokkausmahdollisuutta, viisi metropysäkkiä yliopistolta, WLAN, mauton sisustus ja takka huoneessa. Läppäri järjestyi ja Internet Tabletti toimii taas. Tabletti korjautui pelkällä akun latauksella. Kamat on melkein pakattu ja akut ladattu. Enää täytyy autotalli tyhjentää ja viedä avaimet velipojalle. Aion siis luopua autotallista.

Kaikki alkaa olla valmista. Lähtö huomenna. Seuraava raportti tulee rapakon takaa.

Allergioita

Wikipedia:

Allergian oireet voivat vaihdella vuotavasta nenästä, punoittavista silmistä, suolioireista ja ihottumasta hengitysteiden turvotukseen ja anafylaktiseen šokkiin, siitä seuraavaan koomaan ja kuolemaan.

Havaintojeni mukaan olenkin siis allerginen ainakin seuraaville asioille:

Symbian

Corba

Accenture

Nuo kun aiheuttavat minussa kummallista kutinaa, kohtauksia, koomaa, pakonomaista tarvetta huutaa ja itselääkityksen jälkeen punoittavia silmiä. Lisäksi olen melko varma, että liika annostus mille tahansa noista olisi kuolemaksi.

Joskus saatan myös saada lieviä allergia oireita liiasta altistumisesta C++:lle. Lyhyt altistuminen ei johda isompaan kohtaukseen, mutta liika C++ kyllä aiheuttaa ikävän olon.

Ilkeämieliset panettelijat ovat myös väittäneet, että olisin allerginen rehelliselle työlle. Tämä ei pidä paikkansa. Vaikka itse en yleensä rehellistä työtä teekkään, olen kuitenkin usein rehellistä työtä tekevien lähettyvillä ilman minkäänlaisia allergiaoireita.

Blogi virtuaalikoneista

Olen lisännyt blogin oikeaan reunaan linkkilistan. Lista on bloglinesin generoima ja sisältää kaikki feedit joita tällä hetkellä bloglinesin kautta tilaan.

Asia-aiheisiin keskittyivästä blogeista yksi suosikeistani on Mark Lamin blogi. Mark Lam on JavaME CDC kehitystiimin jäsen. Blogissaan Mark kertoo CDC-virtuaalikoneen sielunelämästä, virtuaalikoneiden suunnittelusta, mobiili VM:ien vaatimuksista ja muista asiaan liittyvistä asioista. Pelkkää asiaa siis. Jos virtuaalikoneet ja erityisesti JVM kiinnostaa, niin Markin blogista voi oppia paljon. Jos taas JVM ja virtuaalikoneet eivät kiinnosta, silloin Markin blogiakaan ei kannata seurata.

Pleikkarista digiboxi

The Registerin mukaan Sony saattaa olla kehittelemässä digiviritintä PS3:sen lisävarusteeksi. Digivirittimen avulla PS3:a voisi käyttää nauhottavana digiboxina.

Mielestäni ajautus on mielenkiintoinen. Digiviritin lisäisi PS3:n kykyjä toimia olohuoneen mediakeskuksena. PS3:lla pelaaminen ei minua juuri kiinnosta, kuten jo aikaisemmin mainitsin. PS3-mediakeskus kiinnostaisi enemmän, sillä olen harkinnut mediakeskuksen kasaamista Mac Ministä (eli vaikkapa näin). PS3:n varaan rakennettu mediakeskus voisi olla Mini-vaihtoehtoa parempi, koska se tukee Bluray:tä ja pleikkarin käyttöön ei tarvita näppäimistöä ja hiirtä. Tämän tutoriaalin mukaan pleikkarinkin saisi uPNP:n avulla lukemaan mediaa Maciltä langattomasti verkon yli. Hinta taitaa tällä hetkellä kummassakin ratkaisussa mennä suurinpiirtein samoihin.

Täytyy tarkkailla tilannetta. Voi hyvin olla, että talven aikana ostan ensimmäistä kertaa elämässäni pelikonsolin!