Kissa kotona

Hain viime viikonloppuna kissan takaisin Tampereelle vanhempien luota. Ilmeisesti b oli varsin tyytyväinen, päästyään takaisin isännän luo, sillä koko alkuviikon kissa oli alle metrin etäisyydellä, kehräsi ja puski. Ensimmäisenä yönä kissa kehräsi, kerjäsi silitystä ja puski niin innokaasti, että en tahtonut saada unta.

Nyt b käyttäytyy ihan normaalisti ja huomenna vanhemmat tuovat "punakaartin" vanhemman jäsenen tänne taas hoitoon ja sitten minulla on taas kaksi punaista kissaa jaloissa pyörimässä.

Sivuhuomautus: Kuva on otettu iPhonella :)

PortaProt ja iPhone

Olen ollut pääasiassa todella tyytyväinen iPhoneen. Laitteessa on kuitenkin yksi puute. Kuulokeliitin on upotettu kuoreen niin, että useimpien kuulokemallien liittimet eivät siihen sovi. Itselläni on Kossin PortaPro -kuulokkeet ja olen niistä pitänyt. Tietenkään kuulokkeitteni liitin ei sovi iPhoneen. Työkaverit olivat sitä mieltä, että liitintä voisi puukottaa. Niinpä sitten säädin liitintä ja lopputulos näkyy yllä olevassa kuvassa. Näyttää ikävältä, mutta toimii!

Synkronointi

iPhonen käyttöönotto (siis häkkäyksen jälkeen) oli helppoa. Mac OS X:n ja iTunesin kanssa iPhone toimii saumattomasti yhteen. Kontaktit iTunes haki käyttiksen AddressBookista, kalenterit iCalista, sähköpostiasetukset Mailista, ja bookmarkit Safarista. Nämä iTunes latasi iPhoneen automaattisesti ja synkronoi muutokset aina kun iPhone liitetään Macciin.

Median synkronointi on yhtä helppoa kuin iPodin synkronointi. Koska kaikki mediani ei mahdu 8GB:hen valitsin alkuun sopivat soittolistat, kuva-albumit ja tv-sarjat jotka haluan puhelimeen synkattavaksi. Kun näihin lisään tai poistan tavaraa synkronoituu muutokset aina kun kytken puhelimen tietokoneeseen.

Kaikki toimii hyvin yhteen, koska käytän Applen ohjelmia Maccissäni. Selaimena olen kyllä käyttänyt Caminoa, mutta selaimen bookmarkkien synkronointi onkin tehtävistä vähiten tärkein. Lähes kaikkia sivustoja seuraan RSS-syötteiden avulla Bloglinesilla. Olisi kuitenkin kiva, jos infrastruukturi muuttuisi avoimempaan suuntaan niin, että iTunesin iPhone synkronointi ei olisi yhtä paljoa Applen ohjelmiin naimisissa. Voisin vaikkapa haluta vaihtaa sähköpostiohjelmakseni Thunderbirdin ja silti haluaisin, että iTunes osaa hakea sieltä asetukset iPhoneen.

Kännykän muuttuessa yhä enemmän pelkästä puhelimesta kohti tiedonhallintaa suorittavaa laitetta tietojen synkronointi puhelimen ja tietokoneen välillä muuttuu yhä tärkeämmäksi. On ymmärrettävää, että Applen kännykän synkronointi Macin kanssa onnistuu vaivattomasti, koska Apple kontrolloi kumpaakin. En tiedä, kuinka hyvin Windows-versio iTunesista osaa homman, mutta epäilen, että Mac-versio voisi olla hieman parempi.

Nokialaistenkin synkronointi tietokoneiden kanssakin on koko ajan parantunut, mutta Nokialla on vaan se ongelma, että se ei tee tietokoneiden käyttöjärjestelmiä, eikä paljoa niissä ajettavia ohjelmiakaan, jolloin Nokia väistämättä joutuu vähän seurailemaan käyttöjärjestelmiä tekeviä tahoja siinä mitä ja miten synkronoidaan.

Kaverini kertoi harkitsevansa HTC:n Windows Mobile -pohjaisen kännykän hommaamista. Pääasiassa Business-käyttöön Windows-ympäristössä se saattaa olla hyvä ratkaisu. Tämä siis, jos Windowsin-tietokoneen ja HTC-kännykän yhteistyö on yhtä saumatonta kuin Macin ja iPhonen.

Puhelin, weppiselain ja iPod

Nyt mulla on se.

Nettiin kännykällä

Monessa visiossa väitetään mobiilin internetin, siis kännykällä tapahtuvan webbisurffailun, olevan pian lyömässä itseään läpi. Hurjimmissa visioissa väitetään, että jossain vaiheessa enemmistö surffailusta tehdään kännykällä. Sunin Tim Bray kirjoittaa aiheesta. Brayn mukaan muotiin tullut trendi myydä datapaketteja on yksi estä tämän vision toteutumiselle. Olen pääasiassa samaa mieltä kuin Bray siitä, mitä operaattorien kannattaa tehdä. En kuitenkaan pidä mobiilia internettiä kuitenkaan yhtä tärkeänä ilmiönä kuin hän ja muut visioijat.

Minun on vaikea uskoa, että mobiili internet tulee koskaan olemaan muuta kuin satunnaista surffailua vaikkapa bussia odotellessa. Uskon vankasti, että ihmisillä tulee jatkossakin olemaan kotonaan ja töissään oikea tietokone. Pääosan internetin käytöstä ihmiset tekevät omalla ja työpaikan tietokoneella. Tämä siksi, että netin käyttö on oikealla tietokoneella monta kertaluokkaa mukavampaa kuin kännykällä. Iso näyttö, isompi muisti, nopeampi prosessori, hiiri, näppäimistö, kaiuttimet, yms eivät vain voi olla yhtä hyviä kännykässä kuin tietokoneessa. Kannettavien läpilyönnin jälkeen ei matkoillakaan tarvitse internettiä käyttää puhelimella. Hotelleissa on yleensä nopea langaton netti ja moni ottaa kannettavan matkalle mukaan.

Selaimet kännyköissä ja mobiililaitteissa ovat parantuneet huomattavasti. Mobiilidatan hintakin on tulossa kohtuulliselle tasolle. Sähköposti ja moni muukin netin palvelu on saatu jo kohtuu hyvin sovitettua kännyköihin. Netin käyttö ja satunnainen surffailu kännykällä tulevat varmasti lisääntymään merkittävästi, mutta jatkossakin nettiä tullaan pääasiassa käyttämään tietokoneilla.

Kaksi kuukautta

Ensimmäinen blogi-teksti on päivätty 20.7.2007. Nyt tuosta hetkestä on kulunut kaksi kuukautta. Tätä ennen olen julkaissut 50 kirjoitusta. Blogissa on vierailtu 818 kertaa ja sivunlatauksia on tullut 1493 kappaletta. Mukava määrä lukijoita tuoreelle blogille. Lukijoista aika iso osa on ilmeisesti sellaisia, joille olen itse mainostanut blogia tai joku tuttu on blogia mainostanut. Myös Googlen kautta on tullut vierailijota. Heistä aika moni on lukenut kirjoitukseni iPod Touchista, iPhonesta tai digiboxista vanhuksille. Digiboxeista en aio enempää kirjoittaa, mutta luultavasti ensi viikolla saan joko Touchin tai iPhonen ja kertoilen sitten kokemuksistani uuden lelun kanssa.

Ihan hirveästi kommentteja ei ole tullut, mutta muutama positiivinen palaute tutuilta sentään. Blogin kirjoittaminen on ollut hauskaa. Suosittelen kokeilemaan.

Alkuun ajattelin kirjoitella enemmän asiaa ja siinä sivussa välillä kirjoittella arkielämän kommelluksistani. Reissun myötä blogista on tullut pääasiassa virtuaalinen matkapäiväkirjani. Kommelluksista syntyi ihan mukava matkapäiväkirja, jota varmaan tavailen, kun reissu pääsee unohtumaan. Jatkossa päivitystahti saattaa hieman hidastua, ei arjessa kuitenkaan tapahdu samalla lailla kuin reissussa. Tavoitteena on kuitenkin kirjoitella ainakin pari kertaa viikossa. Sisältö on jatkossa luultavasti enempi asiaa, kuin aikaisemmin. Tietenkin, jos jotain oikein “hauskaa” sattuu niin kyllä minä siitäkin sitten kirjoittelen.

Oikoluku ja tavutus NeoOfficeen

NeoOffice on Open Officeen perustuva ilmainen ohjelmistopaketti Mac OS X:lle. Uusin versio alkaa olemaan jo varsin käyttökelpoinen. Itse olen tyytyväinen NeoOfficen käyttäjä. NeoOffice ei ehkä käytettävyydeltään ole kuitenkaan vielä edes MS:n Office-paketin veroinen, mutta aika lähellä.

NeoOfficen suurin puute tähän mennessä on ollut se, että ohjelmassa ei ole ollut suomen oikolukua ja tavutusta. Nyt tämä puute on korjattu. Ohjeet oikoluvun ja tavutuksen asentamiseen löytyy viestistä Omenamehu-foorumilta.

Oikoluku perustuu Soikon Mac OS X-versioon. Soikosta mainion tekee se että, se asentuu Macin käyttöjärjestelmän oikolukupalveluun, jolloin oikoluku toimii kaikissa ohjelmissa, jotka tuota palvelua käyttävät. Näitä ovat esimerkiksi Mail, Teksturi, iChat, ja Adium. Ja nykyään siis myös NeoOffice.

Millainen Amerikka on?

Lyhyt vastaus: "En minä tiedä". USA on niin iso maa, että yhdessä nurkassa käyneenä ei pitäisi laukoa mitään yleistäviä totuuksia koko maasta. Lähes sama asia olisi, jos joku vain Suomessa käynyt sanoisi, että Eurooppa on sitä tai tätä. Vielä vähemmän pitää väittää Amerikasta, jos ei ole edes käynyt koko mantereella.

Uskokaa pois, pelkästään lukemalla ja TV:tä katsomalla ei voi tietää millaista jossain on. Olen nähnyt lukemattomia TV-sarjoja, dokumentteja ja uutiskuvaa New Yorkista. Olen lukenut lehtiartikkeleja, kirjoja, blogeja ja vaikka mitä. Silti mikään ei osannut valmistaa minua kokemukseeni. Kaikki olikin yllättävän tavallista. Ihmiset eivät olleet sinkkuelämän trendikkäitä sinkkuja, frendien yltiösosiaalisia kahvinjuojia tai NYPD:n kovia konnia ja kyttiä. Ihmiset oli ihan tavallisia. Paikat oli ihan tavallisia. No olihan ne isoja, mutta ei ne paikanpäällä tuntuneet niin massiivisilta kuin oli kuvitellut. Rähjäisyys, likaisuus, hajut ja tunnelma teki paikan jotenkin inhimilliseksi ja jopa arkiseksi. Luomani mielikuva oli jotenkin polarisoitunut. Olin pitänyt hienoimpia asioita liian hienoina ja olin kuvitellut rumimmat jutut liian rumiksi. Todellisuudessa hienot asiat ei ole niin kliinisen puhtoisia kuin kuvittelisi, ja pahimmat asiat ovatkin paljon kuviteltua siistimpiä.

Joka tapauksessa olen samaa mieltä kuin Aamulehden toimittaja sunnuntaisessa artikkelissaan. USA:a mollataan ihan liikaa. Ymmärrän sen, että maan ulkopolitiikkaa ruoditaan kovin sanakääntein. Siihen on selvästi syytä. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että miltei kaikkea amerikkalaisuutta kritisoidaan lähes sokeasti. Tuntuu, että vain negatiiviset asiat ylittävät uutiskynnyksen. Kuitenkin ainakin ne itärannikon paikat, joissa kävin muistuttivat kovin paljon Eurooppaa. Ihmisiä on tietenkin kaikenlaisia, mutta ne ihmiset joiden kanssa töitä tehtiin olivat hyvin samanhenkisiä, älykkäitä ja mukavia. Vapaalla tapaamani ihmisetkin vaikuttivat oikein mukavilta. Reissullani viihdyin sekä töissä, että vapaalla. Voisin kuvitella eläväni Amerikassa pidempäänkin.

Kotiinpaluu

Bostonin Loganilla ei ollut oikein mitään tekemistä. American Airlinesin terminaalissa oli vähän palveluja ja ravintolatkin tupaten täynnä. Ostin limsapullon ja leivän kioskista. Käytin 8 dollaria (n. 6 Euroa) langattoman verkon käyttöoikeuteen, jotta olisi jotain tekemistä. Olin näet vahingossa laittanut matkalukemiseni ruumaan menneeseen matkalaukkuun.

Paluumatka meni loppujen lopuksi ilman isompaa draamaa. Paluumatkan alku ei kuitenkaan luvannut hyvää. American Eaglen lento Bostonin Loganilta lähti 30 minuuttia myöhässä kohti JFK:ta. Matkustajat päästettiin koneeseen ja kapteeni ilmoitti, että JFK:lla on ruuhkaa, jonka vuoksi lähtö myöhästyy. Olin täysin varma, että myöhästyn jatkoyhteydestäni Helsinkiin. Lennon aikataulussa oli ilmeisesti huomioitu ruuhkan mahdollisuus, sillä perillä kone oli vain 10 min myöhässä aikataulusta. Finnairin lähtöportti oli samassa terminaalissa, kuin American Eaglen tuloportti, joskin terminaalin vastakkaisessa päädyssä. Ryntäsin puolijuoksua kohti porttia ja olin noin 20 minuuttia ennen koneen lähtöä koneessa. Erillistä passintarkastustakaan ei ollut vaan passi tarkastettiin vasta portilla. Aikataulun mukainen 40:n minuutin vaihtoaika olisi ollut aivan riittävä.

Helsinki-Vantaalle kone saapui aikataulussa. Minulla oli viitisen tuntia aikaa tapettavana kentällä ennen lentoa Tampereelle. Junalla tai bussilla olisin ollut aikaisemmin kotona, mutta toisaalta näin matkatavaroiden kanssa oli vähempi häsläämistä ja lento on mukavampi kuin bussi. Ostin lentokentän langattomaan verkkoon päivän käyttöoikeuden ja surffailin pari tuntia. Sitten verkko lakkasi jostain syystä toimimasta. Maksoin siis 8€ kahden tunnin surffailusta. Lounaan jälkeen kerkesin ottaa puolen tunnin torkut kentällä, ennen Tampereen lennon lähtöä.

Helsinki-Tampere välillä kone oli lähes tyhjä. En voi ymmärtää. Menomatkallani lento oli peruttu ja silloin tuli yksi bussi täyteen porukkaa. Nyt kun lentoa ei ollut peruttu, koneessa oli vain viisi henkeä. Ei taida Finncom tehdä voittoa. Laskeutuessamme lensimme Hervannan yli. Oli hieno nähdä Tampere koneesta. Tonttipulaa on turha valittaa, sen verta metsää ikkunasta näkyi. Matkatavaratkin saapuivat ongelmitta perille.

Yöllä nukuin 12h ja heräsin iltapäivällä. Edelleen on väsynyt olo. Jätin suosiolla työpäivän väliin. Illalla käyn viemässä velipojalle perheineen tuliaisia. Huomenna on sitten vuorossa paluu arkeen.

Matkakertomus

Matka alkaa olla ohi. Työt on tehty. Työpöydän siivoaminen ja hyvästien jättäminen olisi enää jäljellä. Paluulento kotiin lähtee huomenna näihin aikoihin. Illalla luultavasti vielä pelaillaan korttia paikallisten kanssa. Eilen syötiin ja juotiin isäntien piikkiin. John Harvad Brew House Harvard Squarella tarjosi hyvää ruokaa ja talon porter on vallan mainiota.

Matkasta onkin tullut kirjoiteltua aika paljon. Alkuun tuli kirjoitettua valmisteluista. Eka postaukseni käsitteli viisumihakua ja sitten kerroin tunnelmista juuri ennen lähtöä. Ekalla viikolla tutustuttiin Cambridgeen. Ensivaikutelma oli ihan hyvä ja alueen yliopistot tekivät kyllä vaikutuksen.

Ruokailu paikallisessa dinerissa oli kokemus, kuten myös joella purjehtiminen.

Ensimmäinen viikonloppu meni Bostoniin tutustuessa ja seuraava New Yorkissa. Deutche Bankin palokin tuli nähtyä. New Yorkin metro ei ollut erityisen mukava, ja niinpä paluu Bostoniin tuntui vähän samalta kuin paluu kotiin.

Ostoksilla oli mukava kierrellä kun kaupat oli hyvin auki. Iso kauppakeskuskin tuli nähtyä. iPhonea tuli ihmeteltyä AppleStoressa.

Kikkailua tuli harrastettua muuttoapuna, yksinpurjehduksella, hummeria syödessä ja metrolippua ostaessa.

Silmät auki on kävelty ja havaintoja on tehty pukeutumisesta lähtien aina tatuointeihin saakka. Itseä on sivistetty museossa, unohtamatta rannalla rentoutumista. Sattumalta tuli maamies nähtyä.

Kaikenkaikkiaan hieno reissu, vaikka kissoja tulikin ikävä.

Minsky

Marvin Minsky piti kirjaansa ”Emotion Machine” perustuen kaikille avoimen luennon MIT:ssä. (Kirjan draftin lukuja on vapaasti luettavissa Minskyn kotisivulla) Minsky on yksi maailman tunnetuimpia tekoälytutkijoita ja paikallisten mukaan todella terävä ja hyvä luennoija.

Minsky kritisoi sitä, miten tekoälytutkimus on nykyään pirstoutunut pieniin osa-alueisiin. Miltei jokaisella osa-alueella on tutkijoita, jotka väittävät, että jos tehoa olisi riittävästi ja jos tutkimusresursseja olisi riittävästi, osa-alue voi ratkaista suuren osa relevanteista ongelmista. Näin ei tietenkään ole käynyt millään osa-alueella. Minsky kertoi, että kullakin osa-alueella on omat vahvuutensa, eli ne sopivat tietyntyyppisiin ongelmiin, mutta millään yksittäisellä ratkaisutavalla ei saada luotua ihmisenkaltaista päättelyä tekeviä koneita. Minsky esittää kirjassaan tavan jolla saadaan kunkin erilaisen tekoälyn vahvuudet hyödynnettyä koneessa. Perusajatus on se, että korkealla tasolla tunnistetaan minkä tyyppisestä ongelmasta on kyse ja annetaan sen perusteella erilaisten päättelymallien toimia. Minskyn mielestä tunteet ovat oikeastaan vaan rajoittajia, eli ne sulkevat erilaisia lohkoja pois toiminnasta. Esim. viha sulkee pois tavallisen kohteliaisuuden ja muita vähemmän kiireisiä prosesseja, jolloin nopeaan toimintaan jää käytettäväksi enemmän aivoresursseja.

Luentoa oli kuuntelemassa täysi sali väkeä, joiden joukossa useita MIT:n professsoreita. Luento oli aika hyvä, vaikka vähän puuduttava. Omaan väsymyksen tunteeseeni saattoi kuitenkin vaikuttaa se, että olin aika väsynyt jo ennen Minskyn luentoa. Ehkäpä Minskykään ei enää ole aivan entisensä, vaikka pääosa väitteistä oli hyvin perusteltuja, uuden ratkaisun esittelyssä oli hieman käsienheiluttelun makua. Toisaalta, herralla on ikää jo kunnoitettavat 80-vuotta.

Esitys

Vierailumme aikana olemme opetelleet täällä kehitetyn kielen, ja toteuttaneet erään standardin mukaisen protokollan käyttäen pohjana toisen standardin mukaista protokollaa. Tänään oli aika esitellä mitä saimme aikaiseksi vierailumme aikana ja mitkä oli kokemuksemme kielestä. Paikalla oli kaksi professoria, n. 10 paikallista jatko-opiskelijaa ja pari yhteistyöyrityksen edustajaa. Esitys meni ihan mukavasti ja keskustelu esityksen aikana oli Amerikkalaiseen tyyliin eläväistä. Vaikka emme saaneet protokollaa aivan kokonaan valmiiksi, olivat paikalliset jatko-opiskelijat selvästi sitä mieltä, että olimme saaneet yllättävän paljon valmiiksi. Isäntäprofessori ja yhteistyöyrityksen edustajat pitivät esitystämme hyvänä ja olivat tyytyväisiä siihen mitä olemme saaneet aikaiseksi ja arvostivat antamaamme palautetta itse kielestä. Aika helpottunut fiilis tuli, koska saamamme palautteen perusteella reissumme on selvästi ollut onnistunut.

Kuten yleensäkin onnistuneet esityksen jälkeen, nyt on helpottunut olo ja aivot lyö tyhjää. Ehkäpä aivot vaan lepäävät, kun ovat esiintyessä joutuneet pinnistämään äärimmilleen.

Illallinen Harvard Squarella

Lauantaina päätettiin syödä vähän paremmin. Löysimme mukavan pienen ravintolan Harvard Squarelta. Vaikka ulkona olikin kuuma, päätimme syödä terassilla. Terassilla kun oli vielä yksi pöytä vapaana. On muuten outo fiilis, kun ulkona on pimeätä, mutta silti ulkona on kuuma. Pari tippaa tippui vettä, mutta onneksi ei sentään alkanut satamaan.

Tilasimme kerrankin viiniä ruuan kanssa. Tarjoilijana oli vähän päälle parikymppinen vaaleahiuksinen tyttö. Nuorella tarjoilijalla oli selvästi vaikeuksia saada pulloa auki. No pullo aukesi ja Chianti Ruffino kävi pihvin kanssa hyvin yhteen.

Oli minun vuoro maksaa. Kun tarjoilija palasi takasin Visani kanssa, hän kysyi minulta: ”Are you finnish?”. Täytyy myöntää, että pienen hetken aikaa ajattelin sanoa, että totta hitossa olen syönyt kun olen jo laskua maksamassa, ennen kuin tajusin hänen kysyvän kansallisuuttani. Aivojeni raksutettua pari sekuntia myönsin olevani suomalainen. Tarjoilija kertoi tunnistaneensa suomalaisen nimen. Tarjoilija sanoi olevansa suomalainen ja kertoi sukunimensä olevan Nieminen (nimi muutettu). Tarjoilijatytön isoisä oli aikoinaan muuttanut Suomesta Amerikkaan. Tytön jo lähdettyä, merkkasin tippiä kuittiin ja huomasin tytön etunimen kuitissa. Ei hennottu kertoa, että Kari Nieminen olisi Suomessa miehen nimi. Jätettiin kuitenkin maamiehelle kunnon tippi.

Uudet iPodit

Oltiin eilen taas ostoksilla CambridgeSide Galleriassa. Pitihän sitä samalla käydä kurkkaamassa uusia iPodeja AppleStoressa. Luonnossa näyttivät paremmilta kuin mainoksissa.

iPod Classicissa ja uudessa Nanossa on nyt sama käyttöliittymä ja lähes samanlainen toiminnallisuus. Pikaisen testauksen perusteella uudistettu käyttöliittymä on toimiva. Käyttöliittymä noudattaa samaa peruslogiikka kuin aikaisemminkin, mutta käyttöliittymään on tullut lisää koristetta, kuten esikatselukuvia varsinaisen valikon sivuun. CoverFlow toimii kohtuullisen hyvin, mutta ei tietenkään ole yhtä rivakka kuin iTunesissa. En tosiaan testannut laitteita kauaa, mutta sellainen tunne jäi, että käyttöliittymä ei ole aivan yhtä nopea kuin aikaisemmin. Ei käyttöliittymä hidas ole, mutta pikkuisen ehkä hitaampi kuin aikaisemmin. Nano ja Classic tuntuivat samalta käyttää.

Fyysisesti Nano muuttui aika paljon. Nano on nyt huomattavasti leveämpi kuin aikaisemmin. Laitteen leveys on samaa luokkaa kuin luottokortin korkeus. Paksuus on sama tai vähän ohuempi kuin aikaisemmin. Korkeus on paljon pienempi kuin aikaisemmin. Ohjauspyörän käyttö onnistui vähintään yhtä hyvin kuin vanhalla Nanollakin. Laite on mielestäni ihan toimivan kokoinen, luultavasti melkein huomaamaton taskussa, kuten nykyinen Nanokin. Kollegan mielestä uusi Nano on liian leveä. No toisaalta, kollegan mielestä jopa Suffle on liian paksu.

Siinä olen kollegan ja monen nettikirjoittelijan kanssa samaa mieltä, että Applella on nyt mallistossa pieni aukko. Applella ei ole enää täysin musiikinkuunteluun optimoitua iPodia, jossa on näyttö. Vanha Nano oli juuri tässä aukossa. Uudessa Nanossa on paljon turhaa pelkkää musiikkia kuuntelevan kannalta. Sufflessa taas ei ole näyttöä.

Kissat

Kotiväki lähetti videon:



Kiva nähdä kissat parhaimmillaan. Näitä veijareita onkin ollut ikävä. Kiitos!

Huh, hellettä!

 

Jos joku päivä tapaan ilmastointilaitteen keksijän taputan selkään, kiitän ja saatanpa tarjota hänelle oluenkin. Viikonlopuksi tuli taas helle. Tänään on ulkona lämmintä yli 30 astetta varjossa. Sisällä on ilmastoinnin ansiosta mukavan viileää.

Juuri palattiin kaupungilta takaisin. Pari tuntia hengailtiin Revere Beachiltä, josta yllä oleva kuvakin on. Ranta on pitkä, hiekka on hienoa (lue: sitä meni joka paikkaan) ja porukkaa oli. Rantabaareja ei oikein ollut ja palvelutaso oli muutenkin heikko. Rantakausi taitaa täälläkin olla ohi. Viikonlopuksi vaan sattui tulemaan poikkeuksellisen lämmintä.

Syötiin Hard Rock Cafessa, joka oli juuri uudistettu. Rock-aiheista rekvisiittaa oli seinillä, kuten Kurt Cobainin rikkoma kitara, Elviksen nuotteja ja Paul McCartneyn kirjoittama kirje. Paikka oli ihan mukava ja palvelu oli muuten ihan hyvää, paitsi että pöytiinohjaaja oli aivan liian innokkas smalltalkkinsa kanssa. No pääasia oli, että ruoka oli hyvää ja helteen kuivattama ruumis sai tarvitsemansa nestetäydennyksen. Sam Adamssia juotiin taas. Sam Adams on selvästi yksi parhaista jenkkioluista, jota on laajalti saatavilla. Ollaan parissa mikropanimossa (vähän kuin Plevna) käyty ja niissä on Samia parempia oluita, mutta ne paremmat oluet eivät valitettavasti ole yhtä laajalti saatavilla.

Illalla lähetään varmaan Bostonin yöelämään, jos nyt tässä helteessä jaksaa lähteä. Vaikea uskoa, että eletään jo syyskuuta, tuntuu yhä aivan kesältä.

iPod Touch

Apple sitten julkaisi iPhonen ilman puhelinta, kuten huhusivut olivat jo pitkään ennustaneet. Uusi iPod Touch perustuu ilmiselvästi täysin samaan tekniikkaan kuin iPhone. Suurin osa ohjelmistosta on samaa ja varmasti myös suurin osa laitteistosta. Hintakin on iPhoneen verrattuna ihan kohtuullinen.

Samassa tilaisuudessa Apple ilmoitti laskevansa iPhonen hintaa. Moni on epäillyt, että syynä olisi iPhonen odotuksista jäänyt myynti. Applen mukaan he vain haluavat aggressiivisesti napata markkinaosuuksia. En usko, että myynti on ainakaan paljoa jäänyt Applen omista tavoitteista. iSupplin arviot 1,8% markkinaosuudesta Jenkeissä tukevat Applen väitettä iPhonen hyvästä myynnistä. Luulen, että laskemalla nykyisten mallien hintaa Apple raivaa mallistoonsa tilaa tuleville 3G-pohjaisille malleille. 3G saattaa olla tulossa pikemmin kun on luulti, sillä Euroopassa ja Aasiassa on vaikea menestyä älypuhelinmarkkinoilla ilman 3G:tä. Sinänsä jännä, että niinkin moni pitää 3G.tä niin tärkeänä. Nykyisillä 3G-datan hinnoilla, Wifi on paljon tärkeämpi ominaisuus.

Touchin toimintolistaus vaikutti ihan hyvältä. Pari kummaa puutetta pisti kuitenkin silmään. Miksi Touchista jätettiin Google Maps ja Mail pois? Google Maps, ehkä siksi, että se vaatii käytettäessä verkkoyhteyttä ja kun verkkoyhteys on vain Wifin varassa niin ison osan aikaa Google Mapsiä ei kuitenkaan voisi käyttää. Tai saattaa olla, että ohjelman lisenssi googlelta kattaa vain iPhonen. Tai Google on kehittämässä omaa puhelintaan, eikä enää lisenssoi softia kilpailijalle. Ensimmäinen syy on kuitenkin mielestäni todennäköisin. Tämä siksi, että YouTube on myös Googlen ja se on Touchissa mukana. Mailin jättämiselle pois en keksi muuta syytä kuin sen, että Apple haluaa pitää jotain eroa iPhonen ja Touchin välillä.

Jos Touch sisältäisi GPS:n tai tukisi ulkoista, niin voisin korvata Bluetooth GPS:n, N770:n ja iPod Nanon sillä. Toisaalta voisin vaihtaa GPS:n ja kännykän Nokia 6110 Navigatoriin ja sitten hommata Touchin korvaamaan N770:n ja Nanon. Neljä laitetta vaihtuisi kahteen. Ladattavia akkuja olisi vähemmän ja tilaakin kuluisi vähemmän. Kuulostaa riittävän rationaaliselta. Taitaa olla aika leluostoksille.

Kenkäkulttuuri

Käytiin Davis-squarella italialaisessa ravintolassa syömässä. Matkalla ravintolaan edellä käveli nuori pariskunta. Miehellä oli musta puku ja naisella harmaa jakkupuku. Miehellä oli lenkkarit jalassaan ja naisella rantasandaalit. En väitä olevani mitenkään muotitietoinen, mutta jopa minun silmääni yhdistelmät vaikuttivat karmeilta. Monta kertaa aiemminkin olen huomannut, että sandaalit ja lenkkarit ovat täällä selvästi yliedustettuja. Hienon puvun tai mekonkin kanssa näkee sekä sandaaleja, että lenkkareita. Ehkä hienoissa tamineissa olevat vaihtavat paremmat kengät vasta perillä jalkaan.

Ei ollut vielä tänään CambridgeSide Gallerian AppleStoressa uusia iPodeja nähtävillä. Itse ajattelin ostaa uuden iPod Touchin 16GB version, mutta se on ilmeisesti tulossa kauppoihin vasta kuun lopussa, joten joudun sen ostamaan vasta palattuani Suomeen. Harmi, sinänsä. Täältä ostamalla olisin säästänyt n. 100 Euroa.

Reissua on nyt viisi viikkoa takana ja vielä viikko edessä. Tänään mietin, että olisi kiva saada ruokaa, johon on suomessa tottunut. Panchon burgereita, Hevalin kebabeja, kotipizzan pizzoja, suomalaisia leipiä, oltermanni-juustoa ja muita kyllä kaipaa. Juveneksen sapuskaa sensijaan ei ole ikävä. No ehkä vähän Fusionin pihvejä sentään. Nyt alkaa olla pikkuisen jo koti-ikävää. Kissoja on tietty ikävä. No toki vähän kavereita, sukulaisia ja tuttujakin :)

Bostonin tiedemuseo

Bostonin Museum of Science oli pettymys. Museo oli selvästi suunnattu lapsille ja nuorille. Aitoja esimeitä ei juurikaan ollut esillä. Tietotekniikan historia näyttely oli ihan ok. Muut olivat aika heikkoja.

Esitykset museossa olivat parempia kuin itse näyttely. Ukkosdemonstraatio oli varsin vakuuttava. Esiintyjä kertoi, miksi auto suojaa ukkoselta ja demonstroi faraday:n häkkiä. Esiintyjä meni metallihäkkiin sisään. Häkki nostettiin usean metrin korkeuteen ja salamointi alkoi. Salamat osuivat häkkiin ja esiintyjä oli silti ok. Esittiintyjä kertoi, että hänen ei ole edes pakko olla keskellä häkissä, vaan hän voi jopa koskea häkin metallista sisäseinää. Esiintyjä demonstroi vielä tämänkin. Täytyy myöntää, että vakuuttava esitys. Valtavat valokaaret näyttivät osuvan lähes käden viereen kun esiintyjä piti kättään kiinni häkin sisäreunassa. Aika kovia pamauksiakin kuului. Esityksen jälkeen yleisö antoi valtavat aplodit. Esityksen jälkeen moni yleisössä ollut kävi vielä juttelemassa esiintyjän kanssa.

Menimme paikallista IMAX-elokuvateatteria etsiessämme museon 3D-esitykseen. Museon 3D-elokuva esitys ei ollut kovin kummoinen. Polarisoivat lasit päässä katsottiin ihan tavallisen kokoiselta kankaalta 3D-esitys, jonka aiheena oli hait. Lontoossa IMAX:ssa pari vuotta sitten näkemäni 3D-esitys oli paljon vaikuttavampi. Esityksen jälkeen tajusimme, että olimme menneet väärään paikkaan. Itse IMAX kulki nimellä Omni-teatteri ja se on saman talon toisessa päässä. Kävimme lounaan jälkeen Omnissa ja se parempi kuin 3D-esitys. Kangas oli todella iso, mutta vähän jo kulunut. Kankaan saumat häiritsivät vähän leffan katsomista. Teatteri on menossa kuukaudeksi kiinni remontin takia. Toivottavasti korjaavat saumat.

Yhden dollarin kolikko

Bostonin joukkoliikenne on varsin edullinen. Kuukausikortti maksaa 59 dollaria ja viikkokortti 15$. Vanhan kuukausikorttini voimassaolo päättyi kuunvaihteessa, joten ostin automaatista viikkokortin. Visalla maksu ei jostain syystä onnistunut. Maksoin kortin 20$ setelillä ja sain vaihtorahoina viisi dollarin kolikkoa. Dollarin kolikko oli minulle uusi tuttavuus. Kuluneiden neljän viikon aikana en ole aikaisemmin dollarin kolikoita nähnyt. Dollarin seteleitä sensijaan on lompakko täynnä. Kolikot saatuani menin innoissani esittelemään kolikoita kollegalla, joka oli toisella automaatilla ostamassa itselleen viikkokorttia. Metron vartija oli vieressä, kun esittelin innoissani kolikkoa kollegalle. Vartija kysyi, että mitäs ihmettelet. Vastasin, että arvaan että nämä on dollarin kolikoita. Vartija meinasi revetä nauruun. "Arvaat? Arvaat? Etkö ennen ole dollareita nähnyt?", vartija ihmetteli. Vartija kyseli vielä, että olenko rikas ja käytänkö vain isoja seteleitä. Yritin selittää, että en ole rikas vaan vieraileva jatko-opiskelija ja lyhyen vierailuni aikana en vain ole dollarin kolikoita ennen nähnyt. Vartija ei naurultaan tainnut saada selitystä kuuleviin korviinsa. Vartija kertoi, että kyllä ne dollareita on, ei tarvitse arvailla enää. Kiitin, hymyilin vartijalle ja poistuin paikalta. Hauska tyyppi.

Ostoksilla

Käytiin shoppaamassa oikein amerikkalaisittain. Ajettiin motaria 50 mailin päähän Bostonista Wrentham Willage -ostarille. Ostari oli iso, mutta ihan inhimillisen kokoinen. Lempäälän Ideaparkissa on varmaan hieman enemmän kaupan pinta-alaa. Liikkeitä ostarissa oli todella paljon, sillä ostarissa ei ollut isoja marketteja vaan pääasiassa pieniä merkkiliikkeiden outlet-myymälöitä.

Labour Day -alennukset oli parhaimmillaan 75%. Siltikään en ostanut muuta kuin uudet Levikset. Levikset maksoi 25 taalaa. Alennusta hinnassa ei ollut paljoa. Levikset ovat täällä edullisempia kuin Suomessa. Normihinta tavaratalossa taitaa olla noin 30 dollaria. Wilsons Leather Outletissa olisi ollut juuri sopivan kokoinen nahkatakki sadalla dollarilla (ovh 250$). Vaikka takki näytti ja tuntui hyvältä, ajatus nahkatakista tuntui omituiselta. Ehkäpä nahkatakki ei vaan ole "mun juttu". Niinpä jätin sitten takin ostamatta.

Pitäisi meilata matkatoimistolle. Paluumatkalla minulla on koneenvaihto JFK:lla ja vaihtoaikaa on todella vähän. Bostonin koneen laskeutumisesta on Helsingin koneen lähtöön 40 minuuttia. Vaikka kyseessä on sama terminaali, vaihtoaika on todella niukka. En tunne JFK:ta, kun en ole siellä ennen käynyt. Veikkaan, että vaihtoaika on mahdoton, mutta täytyy kysyä matkatoimistosta.

Viikonlopun viettoa

Kaksi viikkoa olisi vielä reissua jäljellä. Ehkä hiukan alkaa jo työ ja reissailu väsyttää. Tälle viikonlopulle ei jaksanut järjestää miten kovinkaan erikoista puuhaa, vaikka aikaa olisi ollut. Maanantaina on Labour Day, joka on täällä vapaapäivä. Labour Day on ilmeisesti kaupoille yksi tärkeimpiä pyhiä, koska se on niin lähellä koulujen alkuja. Kollegan kanssa ajattelimmekin, että Labour Day olisi sopiva päivä mennä ostoksille johonkin isoon ostariin. Tänään taas olisi ohjelmassa vierailu Bostonin Museum of Science:een.

Eilinen meni yhden täällä asuvan suomalaisen muuttoapuna. Olisimme halunneet aloittaa muuton aikaisin. Muuttoauto oli varattu Budget-autovuokraamosta. Olimme autovuokraamossa hieman ennen kahdeksaa. Yleensä kun varaa ja maksaa jotain tulee oletettua, että liike oikeasti varaa käyttöön jotain. Näin ei nyt ollut tapahtunut, vaan liike ilmoitti, että varauksestamme huolimatta, joudumme odottamaan autoa pari-kolme tuntia. Vuokraamon edessä oli monia muitakin ihmisiä odottelemassa autojaan. Kävimme pyörähtämässä muutaman nähtävyyden (Bunker Hill Memorial, Navy Yard) ja söimme aikaisen lounaan. Palattuamme takaisin, meille tarjottiin auton hakemista firman toisesta toimipisteestä n.50km päästä. Haimme auton ja aloitimme muuton.

Normaalin pakettiauton sijaan saimme muuttoautoksi aivan valtavan auton, jota oli vaikea saada parkkeerattua mihinkään. Pysäköitäessä autoa ekaa kertaa takapyörä oikaisi risteyksen kulmassa ja törmäsi suoraan vesipostiin. Onneksi vesiposti kesti, eli selvittiin säikähdyksellä. Jatkossa tiukoissa paikoissa oli aina joku ulkona autossa ohjaamassa kuskia.

Autossa ei ollut takana nousevaa kippiä vaan lavalta piti vetää alas pitkä metallinen liuska, jota pitkin sai kuljetettua tavarat lavalle. Pysäköimme auton niin, että etupyörät tukkivat kadun toisenpuoleisen jalkakäytävän ja loput autosta mahtui jalkakäytävän vierässä olevaan parkkiruutuun. Auton takana oleva lastausliuska siis tukki yhden kaksikaistaisen tien kaistoista. Tie onneksi oli vähäliikenteinen, yksisuuntainen ja juuri edellisessä risteyksessä oli hidastetöyssy viereisen koulun takia. Ohi ajanut poliisikaan ei huomauttanut mitään.

Kaverit olivat juuri kantamassa patjaa liuskaa pitkin autoon, kun vanhempi kiinalaistaustainen mies ajoi SUV:nsä kanssa liuskan alkupäätä päin. Toinen kavereista oli autossa sisällä ja toinen oli vielä liuskan päällä. Kuin ihmeen kaupalla liuska pysyi autossa kiinni toisesta kiinnikkeestään. Liuskalla seisonut kaveri sai pidettyä tasapainonsa ja patjakin pysyi jotenkin kontrollissa. Jälleen onni onnettomuudessa. Toinen liuskan kiinnityspaikoista hiukan vääntyi, muuten kaikki oli kunnossa. Törmääjä nolona kyseli, että kaikki onko kaikki ok ja varmistuttuaan tästä jatkoi matkaansa. Ajaja oli ajanut hiljaa, väisti hieman eli oli nähnyt liuskan, mutta ei ollut osannut arvioida ison SUV:nsa leveyttä. Törmääjän perässä tullut jenkki ei kommenttiensa perusteella oikein arvostanut kiinalaisten ajotaitoa.

Kahdeksalta illalla oli muutto valmis. Palautettiin muuttoauto ja käytiin syömässä Chili's-nimisesessä paikassa, joka oli tien varrella. Täytyy myöntää, että oluen ja burgerin jälkeen oli energiat ihan loppu. Oli vaikea pysyä edes hereillä paluumatkan.