Hyvää Uuttavuotta!

Vuosi on sitten takanapäin. Sitä voisi vaikka katsoa taakseppäin ja miettiä miten sitä tuli taas vuosi elämästä käytettyä.

Vuoden ehdoton kohokohta ja onnistuminen oli Bostonin reissu. Reissu oli monella tapaa onnistunut. Jo pääsy reissulle oli hyvä uutinen, sillä se tarkoitti, että olen voittanut professorini luottamuksen. Mielestäni saimme reissun aikana tehtyä halutut asiat ja luotua hyvät välit paikallisiin. Näin New Yorkin, Bostonin ja vähän muuta itärannikkoa ja viihdyin reissussa mainiosti. Ehdottomasti haluan vielä useasti käydä Atlantin toisella puolella.

Reissun jälkeinen syksy taas on mennyt tutkimuksen osalta aivan penkin alle. Oikein mitään kunnollista ei ole syntynyt. Onneksi näyttää sentään siltä, että Bostonin reissu olisi poikimassa jatkoprojektia, joten ei sentään tarvitse työsuhteesta murehtia.

Vuoden aikana lähisukulaisille tapahtui sekä oikein onnellisia, että oikein onnettomia tapahtumia. Tunteellisesti siis pientä vuoristorataa. Sukulaisten tapahtumia lukuunotattamatta, elämäni tuntui olevan aika hiljaista. En oikein mitään uutta ole tehnyt. Kaikki muut tuntuvat perustavan perheitä, saavan lapsia ja muuttavat isompaan tai hienompaan taloon. Taitaa olla pientä kolmenkympin kriisiä ilmassa.

Tämän blogin perustaminen oli mukava juttu. Kirjoittaminen on tosiaan hyvää terapiaa ja lukijoita on ollut sentään sen verran, että kirjoittaminen tuntuu mielekkäältä. Blogiin olen nyt kirjoittanut 98 kirjoitusta ja Sitemeterin mukaan vierailuja on ollut 3001 kappeletta.

Vielä muutama sana kissoista. 14-vuotias vanha karvanaama saapui luokseni hoitoon alkukesällä. Alkuun vanha kissa murisi ja sähisi omalle kissalleni, mutta pikkuhiljaa kaverit tottuivat toisiinsa. Nyt kaksi punaista burmaani ovat jo ylimmät ystävykset. Kissat pesevät toistensa turkit, leikkivät keskenään ja nukkuvatkin vierekkäin. Punnitsin kissat eilen. Nyt painoa on kummallakin 6kg. Toisin kuin ihmiset, kissat näemmä saattavat jopa laihtua joululoman aikana!

(Sivuhuomautus; nyt epäilen tehneeni ennen lomia punnituksessa jonkin virheen, sillä ennen lomia punnitsin painoiksi 6.3kg ja 6.7kg, enkä usko että kissa on laihtunut 700g viikossa.)

Politiikkaa

Blogin kirjoittaminen on hyvää terapiaa. Sitä saa jäsennettyä ajatuksensa ja tavallaan käsiteltyä mieltä askarruttavat kysymykset. Ja sitten kun on julkaissut tekstin, käsitelty asia ei yleensä enää vaivaa päätä.

Tavallaan haluaisinkin "osallistua kansalaiskeskusteluun" kirjoittamalla enempi "tärkeistä asioista", kuten politiikasta ja yhteiskunnallisista kysymyksistä. Olenkin kirjoittanut tänne pari tekstiä yliopistopolitiikasta ja yhden musiikkitalosta. Vaikka näiden tekstien kirjoittaminen olikin ihan hauskaa, niistä tuli sisällöiltään turhankin jyrkkiä siihen nähden mitä oikeasti ajattelen. Ehkäpä en siis jatkossakaan paljoa kirjoita politiikasta, sillä luultavasti kirjoituksista tulee paljon jyrkempiä kuin toivoisin ja toisekseen nettikeskusteluissa tuntuu leimautuvan todella nopeasti.

Sen verran uskallan kuitenkin tässä väriä tunnustaa, että voin todeta nauttivani Penn&Teller: Bullshit-ohjelman seuraamisesta ja useissa asioissa olen heidän kanssaan samaa mieltä.

Hyvää Joulua!

Tultiin eilen joulunviettoon kotikotiin. Isälle olin ostanut verkkokaupasta uuden kovalevyn joululahjaksi ja luvannut asentaa sen, koska isä sanoi vanhan levyn olevan lähes täynnä. Aloittelin asennusta heti saavuttuani, mutta ei se tietenkään onnistunut, kun en ollut tajunnut ostaa kiinnitysruuveja ja kotelossa ei niitä valmiiksi ollut.

Onneksi tänään oli kaupat auki. Kävin paikallisessa liikkeessä ja heillä oli ruuveja. Kaupassa osoittivat joulumieltä ja antoivat ruuvit minulle lahjaksi. Nyt kovalevy toimii ja kone on vähän vauhdikkaampi kuin aikaisemmin.

Kaikki ovat siis tyytyväisiä. Kiitos VSP-shopille ja hyvää joulua kaikille!

Mahdollisuus

Eilen sain yhteydenoton vanhasta työpaikastani. Heillä oli käynnistymässä tutkimushanke, jossa he luultavasti hyödyntävät teknologioita, joita opiskelin Bostonin reissulla. He haluaisivat minut mukaan hankkeeseen, koska tunnen teknologiat. Vaihtoehtoina oli se, että siirtyisin heille töihin tai sitten osallistun hankkeeseen yliopiston kautta heidän rahoittamanaan. Koska muustakaan rahoituksesta ei ole tietoa taidan hyväksyä tarjouksen, niin että osallistun tutkimushankkeeseen yliopiston tutkijana.

Itse tutkimuskohde kuulosti mielenkiintoiselta ja uskoisin, että rahoitus sovitaan samantien useammaksi vuodeksi eteenpäin sillä kyseessä on aidosti tulevaisuuteen tähtäävä tutkimus. Olinkin toivonut, että löytäisin tällaisen pitkäkestoisen hankkeen.

Syksyn aikana on ollut kaiken maailman epävarmuutta ja murhetta. On mukava, että työrintamalta sentään tuli tällaisia hyviä uutisia.

Urakehitys

Vuonna 2000 olin tutkimusapulaisena samassa yliopistossa kuin nyt, mutta eri laitoksella. Opiskelukaverini sai houkuteltua minut vaihtamaan paremman palkan perässä paikalliseen pikkufirmaan töihin.

Koska olin kertonut olevani valmis matkustamaan, pääsin (tai jouduin) toimitusprojekteihin. Toimitusprojekteihin suostuessani en tajunnut kuinka stressaavaa on tehdä kiireessä läjä koodia, lentää vieraaseen maahan viemään ja testaamaan ratkaisua asiakkaan valvoessa olan yli. Tuotteemme eivät yleensä ollet mitään varsinaisia ylpeydenaiheita ja laajennokset, joilla ne yhdistimme muihin järjestelmiin olivat välillä aikamoisia purkkavirityksiä. Välillä olin onneksi sentään mukavemmissa tuotekehitysprojekteissa. Ennen IT-alan lamaa, yrityksen kasvaessa voimakkaasti, olin muiden hommieni ohessa tiiminvetäjänäkin. Käytännössä vain huolehtidin, että kaikki tiimiläiset olivat laskutettavissa projektissa. Sitä kesti vain vähän aikaa, koska IT-alan lama iski ja väkeä talossa vähennettiin. Meidän tiimistä ei sentään ketään irtisanottu, vaikka aika paljon väkeä lähti. Pienentyneessä organisaatiossa ei sitten tiimejä enää tarvittu.

Kun vuonna 2003 iso amerikkalainen konsulttitalo osti firman, olin ollut muutamassa pienessä projektissa jopa projektipäälikkönä, mutta pääosin ihan tavallisena asiantuntijana. Diplomityön tekemisen tuli ajankohtaiseksi vajaa vuosi myöhemmin. Arvelin, että haastavaa aihetta ei kyseisestä talosta helpolla löydy. Kun kuulin, itseäni kiinnostavasta paikasta enemmän tutkimukseen ja tuotekehitykseen panostavasta firmasta vaihdoin epäilemättä työpaikkaa. Taakse jäi mukava työporukka ja luullakseni ihan hyvän työntekijän maine. Palkka pieneni aika lailla, koska jouduin asiantuntijapalkan sijaan tyytymään dippatyöntekijän palkkaan.

Uuteen taloon tottuminen kesti aikansa, mutta olin silti vaihtoon hyvin tyytyväinen. Tein töitä sellaisten teknologioiden kanssa, joista olin aidosti kiinnostunut ja seurasin tekniikan kehitystä ihan eturivistä. D-työn valmistumisen jälkeen palkkakin parani tuntuvasti ja bonuksineen palkka oli selvästi parempi, kuin aikaisemmassa firmassa. Työskentelin lähinnä tutkimuksen ja tuotekehityksen rajamaastossa. Parin vuoden työskentelyn jälkeen työni alkoi valua enempi kohti tuotekehitystä kuin tutkimusta, enkä rehellisesti sanoen ollut saanut niin paljoa aikaan kuin olisin halunnut. Halusin tehdä enempi tutkimusta ja panostaa jatko-opintoihini. Niiden tekemiseen koin yliopiston olevan parempi ja niinpä sitten vaihdoin tänne. Palkka tietenkin taas tipahti.

Yliopistolla olen nyt viihtynyt puolitoista vuotta. Jatkoa on toistaiseksi kesään saakka luvattu. Laskeskelin tuossa juuri, että tuntipalkkani on nyt suurinpiirtein saman verran kuin vuonna 2001, kun ensimmäistä kertaa sain palkankorotuksen pienessä Tamperelaisessa ohjemistoalan yrityksessä. Kuuden vuoden urakehitys on siis johtanut siihen että palkka on edelleen sama ja olen edelleen asiantuntijatehtävissä "suorittavaa porrasta". Inflaation huomioiden palkka on siis tipahtanut vuodesta 2001 aika lailla. Ehkä minun ei kannata antaa muille neuvoja uran luonnissa.

Kokemusta sentään on kertynyt. Olen nyt nähnyt kaikki tuotekehityksen vaiheet alkaen akateemisesta tutkimuksesta päättyen tuotteen toimitukseen asiakkaalle.

Olen kuullut muutamasta mielenkiintoisesta tilaisuudesta. Keski-Euroopassa olisi käynnistymässä mielenkiintoinen projekti, mutta lyhyt ja siellä luultavasti pitäisi aloittaa ennenkuin olen päässyt irti nykyisistä sitoumuksistani. Sitäpaitsi en tiedä haluaisinko lähteä Keski-Eurooppaan. Juuri äsken taas tuli sähköpostia kohtuu ison pampun assistentilta samasta firmasta, jolle tein D-työn. Haluaisivat ilmeisesti palkata minut firman tuotekehitysyksikköön samantyylisiin projekteihin, kuin se jota tein Bostonin reissulla. Soittelevat sieltä myöhemmin ja kertovat lisää. Mielenkiintoista roolia ja todella kovaa palkkaa heidän olisi tarjottava, perusinsinööriksi isoon taloon en aio lähteä.

Vaikka epävarma tutkijan ura välillä onkin hajottava, haluan kuitenkin jatkaa nykyisissä hommissa. On tässä kuitenkin ihan eritavalla vapaa fiilis, kuin yritysmaailmassa. Toisaalta ylläoleva todistusaineisto vihjaa, että ehkäpä teen näissä urakehitysjutuissa hieman vääriä valintoja, kun palkka, valta ja vastuu eivät kehity. Pääsisinköhän parempaan tulokseen, jos tekisin tuntojeni mukaan valinnan ja tekisin sitten täysin päinvastoin?

Mystinen MOAP

Olen useassa yhteydessä epäillyt, että Nokia jää yksin Symbian leiriin nyt kun Linuxin on vihdoin lyömässä itseään läpi myös kännyköiden käyttöjärjestelmänä. Halusin päivittää tietoni ja kävin kurkkaamassa Symbianin sivuilla listaa nykyisista Symbian-laitteista. Ainakaan tällä hetkellä ei ennustukseni näytä olevan toteutumassa. Itseasiassa tuon sivun perusteella voisi pitää Sympparin asemaa jopa varsin hyvänä.

Eniten sivulla yllätti se, että siellä on todella monia Symbian-pohjaisia FOMA-puhelimia. Käyttöliitymänä näissä ei ole S60 tai UIQ vaan minulle aikaisemmin vieras MOAP (Mobile-phone Orientated Applications Platform).

Harmillisesti Google ei oikein auta etsiessä tietoa MOAPista. MOAP on ilmeisesti suljettu alusta ja vain NTT DoCoMon kanssa yhteistyötä tekevät saavat speksit käsiinsä ja tällöinkin natiivikehitystä ei sallita vaan ohjelmat tehdään Javalla.

Olisi kiva tietää tästä Japanin tuoreimmasta ihmeestä lisää. Osaamatta Japania ei paljoa yllämainittua enempää julkisista lähteistä saa valitettavasti irti.

Musiikkitalo

Lasitalossa ei pitäisi heitellä kiviä, mutta silti koen että minun on suorastaa pakko avautua musiikkitalosta.

Mielestän oli Yleltä ehdottomasti oikea päätös vetäytyä hankkeesta. Niin kauan kuin Ylen rahoitus perustuu TV-lupaan, ei Yle saisi haaskata resurssejaan muuhun kuin TV-toimintaan. Ei ole oikein, että kaikki TV:n katsojat joutuvat rahoittamaan Ylen radiotoimintaa, Ylen internet-palveluita tai musiikkitalojen kaltaisien kulttuurimonumenttien rakentamista. Ylen muu toiminta kuten radio tulisi ehdottomasti kustantaa jollain muulla tapaa ja sen tarpeellisuuttakin voidaan pohtia. Ylen muuta toimintaa ei saa siis lisätä vaan pikemminkin vähentää tai ainakin rahoittaa muutoin kuin lupamaksuvaroin.

Ylen vetäydyttyä musiikkitalohankkeesta olisi hyvä tilaisuus luopua koko talosta tai ainakin ottaa aikalisä. Se, että valtio ylipäätään tukee kulttuuria on hieman epäilyttävää, sillä tukiessaan kulttuuria valtio väistämättä valitsee mikä on hyvää ja tuen ansaitsevaa kulttuuria. Muut kulttuurin lajit ja harjoittajat valtio jättää markkinoiden armoille. Kaikki kulttuuri ei ole tasa-arvoisessa asemassa. Jos eliitti haluaa itselleen tällaisen monumentin rakentaa, kaivakoon eliitti kuvettaan ja lahjoittakoon talon. En ymmärrä miksi minun verovaroistani pitää tukea toisten kulttuuriharrastuksia.

Ainakin toivon, että joku valtiovarainministeriön ekonomi kaivaisi laskutikkunsa ja ynnäilyn jälkeen päättelisi, että isoa julkista hanketta ei kannata rakentaa silloin kun rakennusala on ylikuumentunut. Jos talo on kerta kaikkiaan pakko rakentaa niin sen voisi tehdä järkevämminkin. Rahaa rakentamiseen voitaisiin alkaa rahastoida nyt ja kun muutaman vuoden päästä rakentamisen suhdanne vääjäämättä on suotuisampi voitaisiin talo rakentaa.

Ylen "julkisen palvelun tehtävää" pidän täysin turhana. Yhdysvallat tulee vallan hyvin toimeen ilman valtion omistamaa ja pyörittämää mediajättiä ja USAssahan on enemmän vähemmistöjä kuin missään muussa maassa. Aina voidaan keksiä joitain tekosyitä miksi Yleä mukamas tarvitaan. Todellisuudessa Yle on menneisyyden jäänne, yksi niistä pienistä askeleista, joilla sotien jälkeen meitä suometettiin ja vietiin kohti sosialismia. Yle on historiallisesti ollut Valtion propagandaväline, oikeastaaan Suomen Pravda.

No, liiottelin hieman. Itseasiassa nykyään Yle pääasiassa tekee hyvää työtä. Kanavilta tulee hyvää ohjelmaa, internet-palvelu on toimiva ja sisältö on suorastaan yllättävän neutraalia, vaikka välillä hieman vihervasemmistoon sisältö on kallellaan ja Linuxilla ei Ylen Areenaa voikkaan käyttää. Isoin ongelma on Ylen paisuva rahankäyttö. Kuten kaikki julkiset organisaatiot, myös Yle pitää itseään välttämättömyytenä ja näkee tehtävänään kasvaa ja sivistää ihmisiä. Tämän vuoksi Yle kasvaa ja käyttää enempi rahaa. DigiTV:n tullessa Yle on täysin idioottimaisesti lisännyt tarjontaansa, vaikka Yle teki tappiota jo ennen DigiTV:tä. Kaikille muille paitsi Ylelle oli itsestään selvää, että kun lähetetään enempi ohjelmaa kuluu enempi rahaa, kun kerran mainksia ei myydä.

Pääpointti tässä on se, että nykymuotoiselle Ylelle ei ole oikeasti tarvetta eikä siten sen massiivisuudelle ole mitään oikeutusta. Vähemmistöjen ja hätätiedotuksen saisi hoidettua paljon pienemmällä ja halvemmalla järjestelmällä. Ylen pitäisi keskittyä mukisematta tehtäväänsä, tasapainottaa budjettinsa ja unohtaa laajeneminen.

Seminaari alkoi

Viimeajat on mennyt lähinnä valmistellessa seminaaria. Osan aikaa olen myös aivan turhaan stressanut kaikesta siitä mitä olisin voinut saada aikaan jos olisin ollut ahkerampi. Onneksi paperi julkaisuun meni läpi, muuten olisi sellainen fiilis, että mitään en ole saanut tänä syksynä aikaan.

Seminaari alkoi vihdoin viime viikolla. Arvasin, että seminaari ei olisi kovin suosittu sillä asiat joita käsitellään ei ole mitenkään kovin trendikkäitä ja sisällössä on myös asian formaalia teoriaa. Seminaariin osallistui viime viikolla vain muutama opiskelija ja tällä viikolla vielä vähemmän. Meidän on pakko miettiä mitä seminaarin kanssa nyt sitten pitäisi tehdä. Ensi viikko skipataan suosiolla ja katsotaan sitten joulun jälkeen mitä seminaarin kanssa tehdään. Sinänsä minun kannalta olisi ihan sama, peruttaanko vaiko jatketaan. Asiat olen kuitenkin oppinut jo seminaaria valmistellessani ja proffa varmaan kirjoittaa suorituksen, jos jaksan asiasta tekstiä kirjoittaa.

Tällä jaksolla vedän yhdellä kurssilla paria harjoitusryhmää. Olin kurssilla jo viime vuonna assarina ja koska harkat ovat samat kuin viime vuonna, niin selviän harkkojen vedosta aika pienellä vaivalla. Harjoitusten veto on ihan mukavaa vaihtelua arkeen ja onhan se kiva päästä vähän esiintymään ja tekemään ihmisten kanssa töitä.

Tänäkin vuonna laitoksen joulusauna on keskellä viikkoa ja minulla on harkat vedettävänä seuraavana aamuna kahdeksalta alkaen. No täytyy sitten yrittää olla kiltisti saunalla. Säilyy sitten ainakin helpommin nilkat ehjinä.

Maailman isoin Tetris?

Kävin katsomassa Mikontalolights -tapahtumaa. Teekkarit tempasivat ja tekivät remontissa olevan Mikontalon seinästä valtavan näytön. Näyttöä käytettiin tietenkin Tetriksen pelaamiseen. 13 kerroksisen talon seinä olikin varsin vaikuttava näyttö.

Porukkaa oli paljon paikalla. Yleisön joukossa oli paljon tuttuja naamoja ja yhteen vanhaan opiskelukaveriin törmäsin, jota en ole moneen vuoteen nähnyt.

Hieno tapahtuma!

Paperi

Kirjoitimme keväällä artikkelin pientä konferenssia varten. Ajatuksena oli vain saada vähän palautetta ideastamme. Itse en alun alkujaan pitänyt paperimme hyväksyntää edes kyseiseen pikkukonferenssiin kovin todennäköisenä, sillä sisältö oli aika kevyttä käsienheiluttelua siitä miten asiat pitäisi meidän mielestä tehdä. Tottelin kiltisti proffaa ja palautin paperin epäilyistäni huolimatta. Onneksi palautin, sillä paperi hyväksyttiin konferenssiin. Tosin arvioijien palautteen mukaan paperi hyväksyttiin rimaa hipoen.

Kesällä itse konferensissa kuulimme, että järjestäjät laativat julkaisun konferenssin parhaista papereista. Vaikka saimme paperin läpi itse konferenssiin en palautteeta johtuen oikein uskonut, että itse julkaisuun saamme paperia.

Konferenssin jälkeen parantelin vähän paperia, oikeastaan korjasin vain arvioijien huomauttamat virheet ja parantelin vähän kieltä. Julkaisuversion deadline oli hieman Bostonista paluun jälkeen. Koska en ollut juurikaan parantanut paperia, ajattelin jättää sen kokonaan palauttamatta. Päivä deadlinen jälkeen sain kuitenkin sähköpostin järjestäjiltä, jossa he kysyivät, että aiommeko päivittää paperia vai unohdetaanko koko homma. Muutin mieleni ja tein päivässä pieniä parannuksia paperiin ja palautin sen.

Tänään saimme uuden palautteen. Paperi hyväksyttiin julkaisuun ja palaute paperista oli tällä kertaa hyvä. Mistään merkittävästä tai laajalevikkisestä julkaisusta ei ole kyse, mutta eipä sillä niin väliäkään tässä vaiheessa ole. Positiivinen palaute lisää uskoa jatkaa tutkimusta aihepiirin parissa, vaikka rahoitusta ei vielä kesää pidemmälle olekkaan. Hyvältä tuntuu.

Vastarannan kiiski

Tänään on "Älä osta mitään!"-päivä. Luulen, että tapahtuma onnistuu aivan yhtä hyvin kuin vähän aikaa sitten ollut autoton päivä. Muistaakseni kadut olivat tuolloin melkein tyhjät autoista. Juhlan kunniaksi ajattelin ajaa autolla ostoksille toiselle puolelle kaupunkia. Kaupat ovat varmaan tapahtuman vuoksi aivan tyhjät, joten nyt on hyvä tilaisuus käydä ostamassa jotain turhaa kaukomaissa valmistettua krääsää (mahdollisesti elektroniikkaa tai vaatteita). Niin ja nyt voisi varmaan jo aloitella jouluostoksia.


Löysin viime viikonloppuna Prisman alkosta Samuel Adams Winter Lageria. Jenkkireissulla saman panimon Samuel Adams Boston Lageria (eli siis Sam Adamsia) tuli kitattua eräitäkin tuoppeja. Monet suomalaiset tuntuvat kuvittelevan, että kaikki jenkkioluet ovat mauttomia litkuja kuten Bud ja Miller Lite. Sam Adams ei todellakaan ole näiden kaltainen olut. Sam Adams maistuu vähän samalle kuin Brooklyn Lager, jota saa monesta alkosta. Maukkaasta oluesta on kyse, paljon lähempänä kotimaiset peruslagerit ovat Budia. Winter Lagerin maku oli tavallista Sam Adamsia selvästi voimakkaampi ja todella hyvin tuo talviolut upposi. Tavallista Sam Adamsia en valitettavasti ole Suomessa mistään löytänyt. Lielahden Alkossa pitäisi olla hyvä olutvalikoima. Poikkean varmaan ostosreissullani siellä katsomassa mitä hyllystä löytyy.

Ja kuin pisteeksi iin päälle ajattelin vielä tukea globaalia pikaruokajättiä ja käydä Mäkissä syömässä purilaisen ja juomassa kolaa.

Kotikaljaa

Eräs Murphyn laeista:

2 §
On mahdotonta tehdä mitään idioottivarmaksi, koska idiootit ovat niin älykkäitä.

Päätin kokeilla kotikaljan tekemistä. Kävin kaupassa ja huomasin näppärän puolivalmisteen. Purkissa luki, että uutteeseen pitää lisätä vain vesi, sokeri ja pussillinen kuivaahiivaa. Kuulosti riittävän helpolta jopa meikäläiselle, joten ostin paketin ja kuivahiivaa. Sokeria sentään löytyy yleensä valmiiksi jopa minun kaapista.

Rihkamakaupasta ostin ämpärin johon sekoitin ainekset. Kalja lähti käymään ja pian saunaani levisikin mukava käymisentuoksu, jota kissat luonnollisesti kävivät ihmettelemässä. Päivän käymisen jälkeen pullotin sitten kolme litraa kaljaa. Vuorokauden jäähdyttämisen jälkeen kalja oli juomakelpoista. Tai no pikemminkin "juomakelpoista".

Kalja maistui aivan liikaa hiivalle. Minun oli aivan pakko tarkistaa purkin kyljestä olinko noudattanut ohjetta oikein. Kyllä, kyljessä luki "pussi kuivahiivaa". Googlettelin vähän aikaa, kunnes pääsin puolivalmisteen kotisivuille ja sieltä löytyvä tuotekuvaus kertoi, että purkissa tulee kuivahiiva valmiiksi mukana. Ja tosiaankin siellä purkissa oli valmiiksi annospussissa kuivahiiva. Punnitsin purkin mukana tulleen kuivahiivapussin. Se painoi noin kolmanneksen siitä mitä ostamani ja käyttämäni kuivahiiva. Olin siis käyttänyt kolmekertaa enemmän hiivaa kuin piti! Ei ihme, että maistuu hiivalle.

En ole vielä päättänyt juonko tekemäni litkun vai kaadanko pois. On se sentään melkein juotavaa.

Mainoksia kännyyn

Sain juuri tekstiviestispämmin Fonectalta:

... Lähetä tänään ennen klo 18 nimi tai puhelinnumero tekstiviestinä nroon ... (0,80e). Saat yhteystiedot ja R-kioskilta kahvikuppitarjouksen!

Jos nyt käyttäisin heidän palveluaan, maksaisin normihinnan yhteystiedoista ja saisin sitten lisää spämmiä kännykkään R-kioskilta. En muista mitään lupia tekstiviestimainontaan antaneeni. Eli ei kiitos, ei nuo R-kioskin kahvit ole tuon arvoisia ja luvattoman spämmäämisen vuoksi aion jatkossa boikotoida Fonectaa.

Huippu-uutisia!

MTV3:n Internet-sivusto kertoo, että EU perustaa huippu-yliopiston! Loistavaa, että saadaan huippuyliopisto eurooppaan, kun Helsinkiinhän on tulossa vain innovaatioyliopisto. Helppo hommahan tuo huippuyliopisto on luoda. Ei kai siihen tarvita kuin päätös vain ja vähän rahaa. Se, että nykyiset huippuyliopistot ovat keskimäärin aika vanhoja ja perinteikkäitä (esim. Harvard on jenkkien vanhin yliopisto) on varmaankin vain sattumaa.

Oli täysin oikea päätös luoda aivan upouusi huippuyliopisto Eurooppaan. Onhan yliopistojen vertailuissa, vielä viime aikoinakin, aika korkeilla sijoilla keikkuneet Cambridge ja Oxford, mutta ne ovat siellä varmaankin vain perinteikkäiden nimiensä takia, eikä minkään oikeiden meriittien. Näihin auttamattomasti vanhentuneisiin yliopistoihin on turha enää satsata. Nyt kun saadaan uusi huippuyliopisto, niin se varmaan pongahtaa listojen kärkeen jo heti perustamisensa jälkeen.

Uuden uljaan yliopiston sijoitus hoidetaan varmaan samalla lailla kuin Helsingissäkin, eli ns. hajautettu-keskitetty sijoitus eli osa Ranskaan, osa Saksaan ja loput Belgiaan (Tampereen matkakeskus on muuten tehty samalla lailla hajautetusti). Varmaan osa yliopistoa toimii kuin EU-parlamentti eli reissaa kyseisten sijaintipaikkojen välillä.

Kun saadaan huippu- ja innovaatioyliopistot vauhtiin, niin voidaankin lakkautaa kaikenmaailman maalaisyliopistot, jotka tuottavat vain tusinamaistereita, perusinsinöörejä, nollatutkimusta ja työllistävät hölmöjä rivitutkijoita. On se vaan ilo maksaa verorahoja, että EU:n viisaat, kuten Mauri Pekkarinen, pääsevät keksimään tällaisia erinomaisia hankkeita, joilla meidän kilpailukykymme turvataan!

Uusin Die Hard

Katselin eilen uusimman Die Hard -leffan. Live free or Die Hard oli juuri sellaista toimintaa, jota jaksaa katsoa, jos ei liikaa ajattele samalla. Ei mikään elokuvataiteen mestariteos siis, mutta ihan mukiinmenevä toimintapätkä.

Ajattelin, että kerrankin hakkerin rooliin oli löydetty sopiva näyttelijä. Tavallisen näköinen kaveri, mutta jotenkin hakkeriuskottava. Hakkerin roolin vetää Justin Long, jonka hakkeriuskottavuutta tietenkin parantaa se, että sama kaveri esittää Macciä Applen mainiossa mainoskampanjassa. Osa noista Mac vs. PC mainoksista ovat muuten aika hauskoja. Alla yksi klippi YouTubesta.


Yleensä hakkerit esitetään leffoissa todella stereotyyppisinä nörtteinä, kuten vaikkapa Wayne Knightin esittämä hahmo Jurassic Parkissa. Joskus todella harvoin hakkeria esittää joku oikea tähti, kuten vaikkapa Jeff Goldblum Independence Dayssä. Suurin osa hakkereista on kuitenkin ihan tavallisen näköistä porukkaa, joten on mukava että elokuvissakin nörttistereotypiä vähenee ja roolit menevät tavallisemman näköisille kavereille.

Leffojen pahikset saisivat muuten opetella tähtäämään. Tässäkin leffassa pahikset ampuvat sarjatulella lipastolkulla kuteja huoneeseen, jossa sankarit ovat ja sankarit selviävät naarmuitta kun tajuavat heittäytyä lattialle. Olisi ehkä liikaa vaadittu, että pahikset ampuisivat tähdättyjä kertalaukauksia ja siten osuisivatkin joskus, mutta luulisi että jos kerran on aikaa räiskiä huone täyteen luoteja voisi jonkun kudin sinne lattianrajaankin ampua, siellä ne hyvikset kuitenkin makoilevat ja vaikka eivät makoilisikaan niin pahiksen kannalta osuma jalkaan on tietenkin parempi kuin ei osumaa ollenkaan.

Kahvitauko

Tuli käytyä alakerrassa iltapäiväkaffella naapurifirmassa töissä olevan kaverin kanssa. On kivaa, kun talossa käymässä olevat kaverit tulevat yllättäen toimistolle morjestamaan. Yleensä olenkin ollut valmis lähtemään alakertaan kahville.

Olen siinä mielessä vähän tylsä tyyppi, että tykkään todella paljon puhua työasioistani. Yritysmaailmassa työskennellessäni minua hieman ärsytti se, että jouduin miettimään tarkkaan mitä saatoin sanoa kenellekkin ja mitä ei missään nimessä saa sanoa julkisesti (ei edes anonyymisti). Yksityisellä puolella oli turvallisempi olla hiljaa, kuin sanoa yhtään mitään mistään mielenkiintoisesta asiasta.

Nyt yliopistolla voin aika vapaasti kertoa mitä tutkin ja mitä mieltä olen mistäkin asiasta. Ongelmana on vain se, että en oikein vieläkään osaa kansantajuisesti selittää muutamalla lauseella mitä teen ja mitä iloa siitä on.

Avoimmus oli ehdottomasti yksi tärkeimmistä syistä miksi tulin töihin yliopistoon.

Blogin päivitystä

Tein blogiin vähän muutoksia näin iltapäivän kuluksi. Muutin vähän blogin väritystä ja layouttia. Ei taida edes näyttää paremmalta kuin ennen. Tarkoitus olikin vain vähän personoida tätä, sillä aikaisempi väritys oli suoraan yksi default-vaihtoehdoista. Poistin blogirullani sivupalkista, mutta blogirullaani pääsee edelleen katsomaan sivupalkin "näitä seuraan"-linkin kautta. Lisäksi tein flickriin kuvagallerian, jonne tulen parhaita kuviani lisäilemään. Sivupalkissa näkyvät tuoreimmat kuvat galleriastani.

Kissa kaapissa

Ihme ettei mitään mennyt rikki!

Web-sovellusten tulevaisuus?

Kävin kuuntelemassa Dosentti Antero Taivalsaaren ja Professori Tommi Mikkosen esitelmän Sun Labs Lively Kernelistä (eli lyhyemmin Lively), jota he ovat olleet Sun Labsilla kehittämässä. Livelyssä on ollut tavoitteena helpottaa monimutkaisten Internet-selaimessa toimivien sovellusten kehitystä. Tällaisia selaimissa toimivia ohjelmia ovat useat Googlen uusimmat palvelut, kuten Google Docs, joka on oikeastaan selaimessa toimiva Office-paketti.

Ohjelmistoihmisten näkökulmasta nykyinen tapa kehittää selaimessa toimivia sovelluksia on aikamoinen teknologioiden sekasotku. HTML, CSS, DOM, JavaScript, Ajax, PhP, MySQL ovat teknlogioita, joita useasti on käytössä. Pahimmillaan sisältö, ulkoasu ja toiminnallisuus on yhdessä sekasotkussa HTML-tiedostoissa, jotka saatetaan generoida dynaamisesti palvelimella. Parhaimmillaankin tilanne on ollut sekava. Näissä sovelluksissa on sisältö HTML:ää, ulkoasu CSS:ää ja HTML:n toimintaa täydennetään JavaScriptillä. Palvelun suunnittelijan täytyy osata ainakin kahta eri kuvauskieltä ja yhtä skriptikieltä. Lisäksi täytyy tuntea DOM-malli, joka kuvaa dokumentin rakenteen ja jota kautta sisältöä voidaan muuttaa.

Livelyssä tilannetta on muutettu niin, että koko sovelluksen voi rakentaa JavaScriptillä. HTML:ää, CSS:ää ja DOMia ei siis enää tarvitse osata. Lively on rakennettu standardien Web-teknologioiden varaan ja se toimii selaimessa ilman, että selaimeen täytyy asentaa erillisiä laajennuksia. Livelyn grafiikka-puoli on toteutettu SVG:n varaan, joten Lively ei valitettavasti toimi kuin aivan uusimmissa selaimissa, kuten Safari 3 ja Firefox 3 beta.

Sun Labsin sivuilta löytyy Livelyn julkinen beta-versio. Beta-versio on oikein vaikuttava. Betaa varten rakennettu ympäristö muistuttaa varsin paljon Squeakia, joka on SmallTalk ympäristö. Kaikki ympäristössä on dynaamista ja Squeakin tapaan Livelykin sisältää luokkaeditorin, jolla ajossa olevaa koodia voi muokata lennossa.

Yksi ongelma Web 2.0 aikakaudella on se, että enää ei selaimessa ole samalla tavalla sivu vaan sovellus. Internet ei enää aina linkity yhtä hyvin kuin sivu-keskeisenä aikakautena. Tämä merkitsee sitä, että selaimessa olevalla tilalla ei enää välttämättä ole URL:ia, eli et voi bookmarkata tilaa tai antaa linkkiä kaverille, lisäksi selaimen back- ja forward näppäimet eivät ehkä osaa tehdä mitään järkevää. Ymmärtääkseni Livelyssä ei ole vielä tätä yritetty ratkaista.

Itse esitys oli varsin vaikuttava ja ympäristö on lupaava. On hyvä, että koko sovelluksen voi rakentaa yhdellä kielellä ja JavaScript on mainettaan parempi kieli.

Epäilen silti, että perinteisen WWW-palvelun tekemiseen HTML+CSS+JavaScript yhdistelmä on järkevämpi, sillä sisällön (HTML), ulkoasun (CSS) ja toiminnallisuuden (JavaScript) erottelun uskoisin kuitenkin toistaiseksi käyvän perinteisillä teknologioilla luonnollisemmin. Täytyy tosin tunnustaa, että en tunne Livelyä niin hyvin, että voisin tästä olla varma. Teoriassa ei ole mitään estettä, että Livelyssä ei voitaisi tehdä erottelua jopa paremmin kuin perinteisessä ympäristössä. Tavoitteena siis olisi, että graafikko, sisällöntuottaja ja koodari voisivat toimia mahdollisimman riippumattomasti toisistaan.

Edellä puhuin siis perinteisistä Web-sivustoista. Perinteisiä dynaamisempien palvelujen, kuten vaikkapa Facebook tai Google Docs, tekoon uskoisin Livelyn JavaScript-keskeisen lähestymistavan sopivan todella hyvin. Näissä on paljon interaktioita ja dynaamisuutta, joiden käsittelyyn vaaditaan paljon JavaScript-koodia, joten ohjelmointipohjainen lähestymistapa sopii hyvin.

Lively-ympäristö selaimessa on hyvä alku, mutta vasta puolet ratkaisua, sillä nykyaikaiset palvelut tarvitsevat aina myös palvelinpään.

Androidin lupaava alku

Olen alkanut tutustua Googlen Android -alustaan. Katselin YouTubesta löytyvät, Androidia esittelevät videot. Android vaikuttaa erittäin lupaavalta. Androidissa on pohjalla Linux-ydin. Ytimen päällä on natiivit kirjastot, kuten WebKit, OpenGL|ES ja SGL. Natiivikirjastojen päällä on Javalla toteutettu sovelluskehys, jota ohjelmat käyttävät. Ohjelmat kehitetään siis Java-kielellä ja niitä ajetaan Dalvik-virtuaalikoneessa.

Vaikka ohjelmointi tehdään Java-kielellä, Androd ei pohjaudu standardiin Java-alustaan. Androidin ohjelmointirajapintaan on otettu vain osa Java API:sta. Tarpeettomat paketit on jätetty pois ja huonosti soveltuvien tilalle on kehitetty uusia. Esimerkiksi grafiikkarajapinnat on jätetty pois ja korvattu uusilla. Mielestäni ihan järkiratkaisu. Java API on kuitenkin historian saatossa paisunut aika massiiviseksi, kun intressit on eri aikoina ollut vähän eri suuntaan. Mielestäni mikään kännykköille tarkoitettu Javan versiokaan ei olisi ihan suoraan sopinut, koska niitäkään ei varsinaisesti ole tarkoitettu korvaamaan natiivia ohjelmistokehitystä.

Ohjelmia ajava Dalvik virtuaalikone ei ole ihan oikea Java VM. Dalvikissa on uutta ainakin ohjelmien tiedostoformaatti nimeltään Dalvik executable (.dex), jonka pitäisi olla muistinkulutuksen suhteen optimoitu.

Imuroin Android SDK:n työkoneelle. SDK on saatavilla Linuxille, Macille ja Windowsille. Harvinasta ja mukavaa on että, kerrankin Maccikin on tuettu.

Emulaattorin komentoriviparametreista päätellen se tukeutuu QEMU-emulaattoriin. QEMU:n käyttö mahdollistaa sen, että emulaattori voi ajaa aidosti samaa ohjelmistoa kuin laitteetkin. Eli mikäli olen oikeassa, se tarkoittaisi sitä, että vaikka koodaisi natiiviohjelmistoa niin emulaattorille ei tarvitse tehdä erillistä käännöstä vaan sama binääri toimisi niin emulaattorissa kuin itse laitteessakin. Tämä olisi esimerkiksi Symbianiin verrattuna selvä parannus.

Leikin vähän aikaan SDK:n mukana tulleella emulaattorilla. Androidin käyttöliittymä ja mukana tulleet sovellukset vaikuttivat hyvin toimivilta. Emun käyttöliittymä oli mukavan nopea. Saapa nähdä ovatko oikeiden laitteiden käyttöliittymät yhtä nopeita. Moni C-koodari ei tietenkään usko, että Javalla voi tehdä mitään nopeasti. Olen tästä erimieltä.

Ohjelmistoalustan arkkitehtuuri näyttää silmääni kaikin puolin järkevältä. On hyvä ajatus, että ohjelmistokehitys nojaa puhtaasti moderniin korkean tason kieleen. Java on luonnollinen valinta kieleksi. Java on pääasiassa helppoutensa ja siitä johtuvan paremman tuottavuuden ansiosta korvannut C:n ja ennenkaikkea C++:n lähes kaikkialla missä suorituskyky ei ole absoluuttisen kriittistä.

Parempi huominen

Uutisia ja blogi-keskusteluja ovat pari viime päivää syystäkin hallinneet keskiviikon tragedian käsittely ja kauhistelu. Haluaisin silti muistuttaa, että Suomi on edelleen ihan mukava paikka.

Uutiset keskittyvät yleensä vähän liikaa huonoihin uutisiin. Uutisoidut ikävät asiat ovat yleensä näyttäviä yksittäisiä tapahtumia ja hyvät asiat taas hidasta pitkän ajan kehitystä. Esimerkiksi talon rakentamiseen tarvitaan iso joukko ihmisiä ja se kestää kauan. Talon hajottamiseksi tarvitaan vain yksi ihminen. Silti taloja tehdään enempi kuin hajotetaan. Ikäviä asioita on siis helpompi uutisoida. Positiiviset uutiset jäävät helposti ikävien uutisten varjoon.

Itsekkin olen välillä keskittynyt liikaa pikkuriikkisistä ongelmistani tilittämiseen. Kokeilenpa vaihteeksi olla optimistisempi eli kerrataanpa isompia trendejä.

Vaikka tällä viikolla tapahtuikin ikäviä ei nuorilla yleisesti kuitenkaan mene mitenkään erityisen huonosti. Nuorten itsemurhat ovat vähentyneet ja suomalaiset nuoret pärjäävät todella hyvin osaamistutkimuksissa. Vaikka digitaalista viihdettä taas syytellään, niin useimpien nuorten onnellisuutta se kuitenkin lisää ja verkosta löytyvä kaveripiiri on parempi kuin ei kavereita ollenkaan.

Valtion taloudella menee hyvin, vaikka sairaanhoitajien palkoista nyt väännetään kättä. Valtion velka kutistuu ja Stora Ensosta huolimatta työttömyys pienenee.

Liikenneturvallisuus on parantunut parempien autojen, parantuvan tieverkon ja tiukemman valvonnan myötä.

Kasvihuoneilmiö on tosiasia, mutta siihen voidaan vaikuttaa ja asialle tehdäänkin paljon. Lukemattomat tutkijat ja insinöörit tekevät töitä, jotta laitteet, koneet, energianlähteet, asunnot, liikenne ja yhteiskunta olisi energiatehokkaampi, ympäristöystävällisempi ja puhtaampi. Yksi pieni askel on autoveron uudistus, jonka myötä vähäpäästöisten autojen ostaminen muuttuu yhä järkevämmäksi. Samanlaisista pienistä parannuksista se kasvihuoneilmiön ratkaisu koostuu. Ekokatastrofia ei siis ole tulossa.

Niin ja noin henkilökohtaiselta tasoltakin pari hyvää uutista. Proffa lupasi jatkaa työsopimustani. Kissatkin voivat hyvin ja ovat pysyneet dietissään. Kumpikin painaa 6.2 kg. Ja tärkein lopuksi: illalla lähden vierailulle kotikotiin, jossa saunaa varmasti lämmitellään.

Vaikka ikäviä asioita maailmalla sattuu niin enemmän on silti hyvää kuin pahaa. Täytyy yrittää olla optimisti, vaikka se ei aina helppoa olekkaan. Kaikille ikäviä asioita kokeneille toivon jaksamista.

Googlen Android

Kirjoitinkin jo aikaisemmin mobiililaitteiden ohjelmistoalustoista. Nyt tilanne on muuttunut Googlen vetämän Open Handset Alliancen esittelemän Android-ohjelmistoalustan myötä radikaalisti.

Androidia markkinoidaan avoimena, laajennettavana ja vapaana alustana, mutta teknisisitä yksityiskohdista ei ole vielä paljastettu paljoakaan. Alusta perustuu Linux-ytimeen ja Java löytyy. Ohjelmistokehitystyökalut tulevat saataville piakkoin, joten lisätietoa teknisestä puolesta on tulossa.

Google on kerännyt liittoon Androidia tukemaan vaikuttavan joukon kännykkävalmistajia, komponettitoimittajia ja teleoperaattoria. Nokiaa, Microsoftia tai Applea ei liittoumasta vielä löydy.

Android vaikuttaa haasteelta erityisesti Nokian S60:lle ja Windows Mobilelle. Googlen mukaan ensimmäiset alustaan perustuvat puhelimet ovat tulossa markkinoille jo ensi vuoden aikana. Olettaisin, että alkuun alustaan perustuvat puhelimet sijoittuvat keskiluokkaan. Siis samaan luokkaan kuin edullisimmat S60-puhelimet. Näitä halvemat puhelimet ovat varustettu valmistajien omilla suljettuila käyttöjärjestelmillä ja niissä puhelimen resurssit ovat niin pienet, ettei täysiverinen Linux ole oikein realistinen. Kalliimmissa high-end laitteissa (kuten Nokian N95) on taas niin valtava määrä toimintoja, että kestää oman aikansa ennenkuin uusi alusta voi tarjota kaikki toiminnot.

Näyttää siltä, että S60 on yhä selvemmin vain Nokian alusta. Olettaisin, että jatkossakaan ei muilta valmistajilta tule kuin muutamia S60-pohjaisia puhelinmalleja. Uusi, avoin ja ilmainen Linux-pohjainen alusta, kun kuulostaa aika houkuttelevalta. Lyhyellä aikavälillä Android ei uhkaa Nokian asemaa. Nokia kun on vahvimmillaan halvoissa ja toisaalta kalliissa puhelimissa. Kun Android alkaa edetä keskiluokasta alaspäin ja ylöspäin voi Nokian asema käydä tukalammaksi. Vaihtoehtoina Nokialla on jatkaa panostamista S60-alustaan, tuoda oma avoin Maemo-alusta puhelimiin tai hypätä Androidin kelkkaan.

Windows Mobilen asema yrityspuhelimissa on aika turvallinen niin kauan kuin yritykset nojaavat Microsoftiin infrastruktuurissaan yhtä paljon kuin nykyään. Etu tulee siitä, että Windows Mobile on luonnollisesti etulyöntiasemassa integroitaessa puhelimia muihin MS:n järjestelmiin. Kuluttajatuotteissa vastaavaa etua ei ole ja kuluttajatuotteissa osa valmistajista varmaankin siirtyvät Windows Mobilesta Androidiin.

Viimekädessä Androidin menestyksen ratkaisee se millaisia tuotteita sen pohjalta rakennetaan. Paraskaan teknologia ja liittolaiset ei auta, jolleivat tuotteet ole hyviä ja jolleivat kuluttajat halua niitä.

Tilausvideo

Tilausvideon tuloa on ennustettu jo pitkään ja nyt nopeimpien nettiyhteyksien kapasiteetti mahdollistaisi jopa teräväpiirtomateriaalin katsomisen. Nyt kun käytössäni on nopea laajakaistayhteys päätin kokeilla tilausvideota.

Soneran sivuilla oli linkki kahteen eri tilausvideota tuottavaan palveluun. Kumpikaan ei tietenkään toimi Mac OS X:llä tai Linuxilla. Onneksi minulla on Windows XP asennettuna Parallels-virtuaalikoneeseen, joten päätin kokeilla XP:llä palveluita.

Film2Home-sivuston mielestä nettiliittymäni ei ollut riittävän nopea. Siis miten 100Mb liittymä, jolla voin katsoa livenä teräväpiirtoa Applen sivuilta, ei ole riittävä heidän palveluunsa? Taitaa liittymän nopeuden tunnistus olla rikki.

SF Anytimen mukaan nettiliittymä oli ok. Selaimena piti käyttää tietysti Internet Exploreria, joten käynnistin sen. Lisäksi piti Windows Media Player päivittää tuoreempaan versioon ja asentaa selaimeen muutama ActiveX-laajennus. Löysin sivustolta elokuvan, jonka halusin nähdä. Elokuvan vuokrahinta oli 4,50E plus 50 sentin lisämaksu Visalla maksamiseta. Elokuva aukesi selaimeen, mutta selaimen ikkunan sai sentään koko näytön kokoiseksi. Elokuva siirtyi koneelle hitaasti. Siirtonopeus oli luokkaa 40-60kt sekunissa. Tuolla nopeudella elokuvaa ei voi katsoa lennossa, vaan olisi pitänyt odottaa, että lähes koko elokuva on siirtynyt ja sitten aloittaa katsominen. Elokuvan siirtyminen olisi kestänyt yli kolme tuntia. Annoin elokuvan siirtyä koneelle n. 10 minuuttia ennenkuin aloitin katsomisen. Kuvanlaatu oli pettymys. Kuva oli laadultaan paljon huonompi kuin esimerkiksi digitelevisio. Noin viiden minuutin katsomisen jälkeen olin katsonut jo kaiken siirtyneen materiaalin eli olisi taas pitänyt odottaa, että oli lisää katsottavaa.

Katsottuani noin neljännäksen elokuvasta, joka siirtyi hitaasti, näytti surkealta ja oli kallis, päätin kokeilla naapurivaltiosta kotoisin olevan piraattisivuston palveluita. Sama elokuva löytyi vaivattomasti. Elokuva siirtyi koneelleni yli neljä kertaa nopeampaa vauhtia kuin SF Anytimestä, vaikka siirto SF Anytimesta oli yhä käynnissä. Piraattisivustolta lataamani elokuva oli kokonaan koneellani, kun olin SF Anytimesta katsonut vähän yli puolet elokuvasta. Piraattiversion saavuttua siirryin suosilla katsomaan piraattiversiota. Kuvanlaatu oli kaupallista versiota parempi. Piraattiversion katsomista tai siirtoa varten en tarvinnut XP:tä, IE:tä, ja Windows Mediaplayeriä, vaan Maccini kävi yhtä hyvin.

Kyllä minä olen viihteestä valmis maksamaan, mutta kokeiluni perusteella tilausvideopalveluista ei saa vielä rahalle vastinetta. Jatkossakin aion kävellä lähimpään videovuokraamooni. Saan sieltä vuokrattua kolmella eurolla elokuvan, jonka kuvan ja äänen laatu on tilausvideota paljon parempi. Aikaakin kuluu vähemmän. Kävely videovuokraamoon ja takasin kun vie vain puolituntia.

iPhonen päivitys

Lueskentelin Hopeisen Omenan iPhone keskusteluja ja huomasin, että moni oli päivittänyt iPhoneensa onnistuneesti uuden ohjelmistoversion. Jos iPhonesta on häkkäämällä poistettu SIM-lukitus, ei normaali päivitysmenettely toimi. Juuri siitä Apple varoitti julkaistessaan päivitystä. Nyt netissä on jo useita ohjeita miten häkätyn 1.0.2 version iPhonen saa päivitettyä versioon 1.1.1:een. Hopeisessa Omenassa joku suositteli modmyifone-sivuston päivitysohjeita. Päätin kokeilla, koska samaisen sivuston ohjeita käyttämällä alunperin purin SIM-lukituksen omasta iPhonestani.

Päivitys oli monivaiheinen operaatio ja ohjeita piti seurata tarkkaan. Ohjeet oli onneksi aika hyvin laadittu. Parin tunnin puuhastelun jälkeen oli päivitysoperaatio valmis ja iPhonessa ohjelmistoversio 1.1.1 ja siitä SIM-lukitus purettu. Päivityksessä ei ollut mitään ongelmia ja puhelin toimii uudellakin ohjelmistoversiolla.

Olin jo edelliseenkin ohjelmistoversioon ihan tyytyväinen. Uudessa ohjelmistoversiossa on kuitenkin yksi keskeinen parannus, jonka takia päätin riskeerata ja päivittää. Kun uudella softalla olevalla iPhonella kuuntelee musiikkia ja kaksoisklikkaa iPhonen koti-näppäintä tulee aina näkyviin ruudulle musiikinkontrollointi ikkuna(sisältönä: toista, seuraava, edellinen, äänenvoimakkuus-napit). Eli jos näyttö on lukittuna, vain kaksoisklikkaamalla koti-näppiä pääsee vaihtelemaan biisiä. Uusi tapa on huomattavasti näppärämpi kuin vanha jossa piti ensin avata näppäinlukitus ja sitten vaihtaa biisiä tai mahdollisesti valita valikosta iPod, jonka jälkeen sitten biisinvaihto.

iTunes WiFillä olen verkkokaupan musiikkivalikoimaa selaillut ja vähän kuunnellut näytteitä biiseistä, mutta en ole musiikkia ostanut. Vaikuttaa ihan toimivalta, mutta mielummin minä biisini ostan iMacin ääressä istuessani.


iPod Touch

Kaveri oli tuonut itselleen Amerikan ihmemaasta uuden 16GB iPod Touchin. Näin sen vihdoin kun kaveri oli yliopistolla käymässä. iPhoneen verrattuna Touch on fyysisesti jotenkin vähän lelumaisempi. Touch on tuntuvasti iPhonea ohuempi ja vähän matalampi. Siinä missä iPhonen mattametallinen tausta pysyy aika hyvin siistinä ja naarmuttomana, Touchin kiiltävä tausta näyttäisi naarmuntuvan ja keräävän likaa helpommin.

Kaikki iPodit ja iPhone ovat nykyisin kiitettävän ohuita laitteita. Ohuus on taskussa kuljetettavalle laitteelle todella tärkeä ominaisuus. Vaikka iPhone on leveämpi ja korkeampi kuin vanha puhelimeni (Nokia 6230i) se ei tunnut taskussa ollenkaan huonommalle, sillä iPhone on huomattavasti vanhaa puhelintani ohuempi.

Touchin ohjelmisto on käytännössä melkein identtinen iPhonen kanssa. Touchinkin saa häkättyä ja siihen saa häkkäyksen jälkeen asennettua ohjelmistoja. Kaveri olikin asentanut Touchista puuttuvan Googlen karttaohjelmiston ja päivittänyt kalenteria niin, että siihen saa tehtyä merkintöjä.

Olen ihan tyytyväinen, että en saanut Touchia vaan iPhonen. iPhonessa kun parasta on se, että se on aina mukana ja sitä tulee siten myös käytettyä paljon. Touchin kanssa minulle olisi varmaan käynyt samalla lailla kuin Nokian Internet Tabletin eli alkuun olisin jaksanut siitä innostua ja kannella mukanani, mutta sitten innostuksen loputtua, sitä ei tullut kanneltua eikä siis myöskään käytettyä.

Etäpäivä

Minun täytyy lukea kirja, jonka sisältöä käsitellään seminaarissa, jota olen järjestämässä. Koska kotisohvalla on paljon mukavampi lueskella, kuin toimistolla niin päätin tehdä etätyötä. Jäin täksi päiväksi kotiin lueskentelemaan ja valmistelemaan seminaaria.

On mukava katsella kissojen menoa kun pitää taukoa töistä. Toisaalta välillä on vähän vaikea keskittyä, kun kissat saavat hepulin ja ravaavat pitkin seiniä. Vanhempi kissa on jo melkein 14-vuotias. Hämmästyttävää vauhtia kissa silti halutessaan liikkuu. Nuorempi kaveri taas on varsinainen kenguru, hyppii ja pomppii ympäriinsä ja juoksee pitkin seiniä kuin Matrix-elokuvan sankarit konsanaan.

Tuntuu muuten hieman oudolta sanoa olevansa etätöissä. Enhän missään kaukana ole. Toimistolleni on matkaa kotoa vain vähän päälle puoli kilomeriä.

Laajakaista Extra

Sonera toimitti uuden nettiyhteyden eilen. Aika ripeää palvelua. Tilasin yhteyden viime perjantaina. Korvasivat pyynnöstäni huolimatta vanhan, eivätkä siis asentaneet yhteyttä vanhan yhteyteni rinnalle. Jotain muutakin pientä outoa tilausprosessissa oli. Eilisaamuna yhteys oli jo kytketty, mutta ei auki. Töiden jälkeen kun saavuin kotiin, selain ohjautui yhteyden tilaussivulle, mikä oli outoa sillä olin tilauksen tehnyt jo aikaisemmin. No täytin tilauksen uusiksi ja noin puolen tunnin päästä tunnustiedot saapuivat tekstiviestinä ja yhteys oli auki.

Yhteys oli alkuun 1Mb nopeudella. Jo se tuntui vanhaa yhteyttä tuntuvasti nopeammalta, niin kuormitettu verkkomme on viimeaikoina ollut. Soneran liittymänhallinta sivujen kautta kävin nostamassa nopeuden 100/10 megabittiin ja noin puolen tunnin jälkeen verkkoyhteys päivittyi uuteen nopeuteen. Nyt netti on sitten nopea ja kaistaa on ihan riittävästi. Enhän minä näin nopeaa yhteyttä edes tarvitsisi. Mukavampi nopea yhteys tietysti on. Voin vaikkapa katsoa Appen verkkosivuilta isoimpia leffojen trailereita korkeimmalla terävpiirtoresoluutiolla (1080P) ja voin aloittaa trailerin katsomisen välittömästi eli ei tarvitse odotella puskurointia. Nyt tuntuu vähän samalta kuin aikoja sitten, silloin kun siirryin modeemista kiinteään nettiyhteyteen. Niin iso nopeusero on vanhan ja nykyisen verkkoyhteyteni välillä.

Päivitin WLANinikin, jotta saisin laajakaistasta kaiken irti. Vanha langaton verkkoni oli 54Mbps ja uusi 300Mbps. Käytännössä nopeimmillaan vanha WLAN kykeni tuollaiseen hiukan yli kahden megatavun siirtonopeuteen. Uusi näyttäisi pystyvän yli kuuden megatavun nopeuteen. Nämä siis käytännön nopeuksia uudella nettiyhteydelläni ja datan lähteenä Applen leffatraileri sivusto, eli saattaa tuossa jälkimmäisessä jäädä jo jokin muukin kohta pullonkaulaksi kuin WLAN.

Soneran liittymänhallinnaa palvelut näyttivät olevan ihan modernit ja toimivat. Liittymään kuuluva sähköpostiyhteys taas oli antiikinaikainen. Se tukee vain POP-protokollaa. No ei se mitään, en sitä olisi muutenkaan siirtynyt käyttämään. Eikä muutkaan liittymään kuuluvat palvelut minua juuri kiinnosta. Pääasia on, että putki nettiin on nopea!

Tutkimussuunnitelma

Sain sitten vihdoin tehtyä tutkimussuunnitelman ja lähetettyä sen eteenpäin, jos vaikka saisi rahoitusta yritysmaailmasta. Jotenkin taas suuri osa teksistä tuli raavittua kasaan ihan viimeisinä päivinä. Pari pitkää päivää oli pakko tehdä, että sai suunnitelman jonkinlaiseen kuosiin sovitussa ajassa.

Professori ehdotti, että teen joskus loppuvuoden aikana tutkimussuunnitelmasta laajemman, suorastaan maailmoja syleilevän version, jolla haettaisiin akatemialta rahaa. Saapa nähdä miten käy. En ihan tyytyväinen suunnitelman nykyiseen sisältöön ole, mutta en kertakaikkiaan vaan osannut parempaa kyseisestä aiheesta nyt tehdä. Perusidea suunnitelmassa on mielestäni hyvä, mutta näkökulma ja tutkimuksen yksityiskohdat olisivat voineet olla paremminkin mietitty.

Kuukauden nysväämisen jälkeen on kiva saada vaihteeksi tehdä jotain muuta. Nyt aion käyttää aikaa seminaarin valmisteluun. Niin ja Bostonin reissusta pitäisi raportti ja paperi kirjoittaa. Kyllä tässä näemmä ihan mukavasti puuhaa riittää.

Leffoja ja Kaupunkeja

Katsoin perjantaina Martin Scorsesen ohjaaman The Departed -leffan. Leffa toimii kaikin puolin ja mieleen jäi erityisesti toista pääosaa esittävän Leonardo Di Caprion loistava roolisuoritus. Leffan tapahtumat sijoittuvat Bostoniin. Olikin hauska nähdä tuttuja paikkoja. Välillä tuli keskityttyä enemmän maisemiin kuin leffan tapahtumiin. Oikeastaan ainoa asia mikä vähän leffakokemusta häiritsi oli se, että näin Hong Kongilaisen alkuperäisversion juuri keväällä. Juoni oli siis aika tuttu jo etukäteen.

Muutenkin on kiva nähdä elokuva, joka sijoittuu kaupunkiin jossa on itse tullut käytyä. Erityisen hyvät fiilikset yleensä saa kun käynnin ja leffan näkemisen välillä on vain vähän aikaa. Yksi ensimmäisiä tällaisia kokemuksia minkä muistan oli se kun näin The Whole Nine Yards -leffan samana kesänä kun olin käynyt konferenssissa Montrealissa vuonna 2000. Leffa itse oli oikeastaan aika tavallinen tusinakomedia, mutta koska olin juuri käynyt Montrealissa leffasta jäi ensikatselun jälkeen tosi hyvä mieli.

28 Days Later -leffan kohtaukset Lontoossa, tekivät minuuun ja varmaan kaikkiin muihinkin Lontoossa käyneisiin aikamoisen vaikutuksen. Tuntui uskomattomalta nähdä Lontoo tyhjänä ihmisistä, kun normaalisti kaupungissa on valtava ryysis ihmisiä. Kuvamateriaali Lontoosta onkin selvästi leffan parasta antia.

Mielenkiinnolla odotan miltä Riad näyttää The Kingdom -leffassa.

Nettiyhteys

Kämppäni netti on viimeaikoina ollut todella hidas. Liittymän nopeuden pitäisi teoriassa olla minun käyttööni ihan riittävä, mutta kun tuo yhteys jaetaan talon kaikkien asukkien kesken niin pari netin suurkuluttujaa kykenee hidastamaan netin etanan tasolle. Luultavasti talossa asuu nykyään perussurffailijoiden lisäksi joitain piraatteja. Ei nimittäin montaa Peer-to-Peer verkkojen aktiivikäyttäjää tarvita tuon liittymän tukkimiseen.

Tällä viikolla oli talon ala-aulaan tullut Soneran mainos, jonka mukaan talonyhtiöömme on vedetty Soneran valokuitu ja asuntoihin voi tilata Soneran Laajakaista Extra liittymän. Katselin hinnastoa netissä ja päätin tilata itselleni 100/10 Mb liittymän hintaan 43 E/kk. Nykyinen netti kuuluu vastikkeeseeni, joten tähän mennessä minulla ei ole ollut intoa hommata nopeampaa nettiä. Nyt päädyin kuitenkin ottamaan uuden liittymän, koska liittymäni on tosiaan lähes käyttökelvottoman hidas, uusi liittymä on kohtuuhintainen ja kertaluokkaa nopeampi kuin vanha.

Liittymän pitäisi olla niin rivakka, että sillä voisi käytännössä mitä vaan tietokonehommia tehdä etätöinä kotoa. Sitten etätöiden tekemistä häiritsee enää vain kaksi hellyydenkipeää kissaa.

Toivottavasti kytkevät uuden liittymän pian.

Seminaari

Professori keksi sitten järjestää seminaarin. Seminaari alkaa luultavasti ensi perioidin alussa. Käytännön järjestelyt kiireinen professori ulkoisti minulle. No ei siinä mitään. Aihepiiristä nyt jotain sentään tiedän ja seminaarin käytännön järjestelyjen tekeminen ei pitäsi olla hirvittävän vaikeaa.

Tänään olen sitten kirjoittanut seminaarille weppisivustoa. Koko päivän saldo on noin 6 riviä tekstiä ja seminaarin nimi. No onneksi copy&paste toimii ja kun yleiseen runkoon iski nuo rivit niin näyttäähän se jo weppisivulta.

Nykyinen tehottomuuteni on jo melkein pelottavaa. Tai ainakin luulen, että joskus jaksoin tehdä töitä vähän ahkerammin. Tutkimussuunnitelma pitäisi saada valmiiksi viikonloppuun mennessä ja en ole sen eteen tehnyt lähellekkään riittävästi työtä. Ongelma suunnitelman kanssa on laatu. Olen siihen kirjoittanut jo kaikki ajatukseni ja se ei silti mielestäni vielä ole lähellekkään riittävän hyvä.

Vaikka tutkimussuunnitelma, jota minun piti tehdä, ei tunnukkaan hyvälle, sain sentään eilen yhden hyvän idean toiseen tutkimukseen. Ongelma vaan on siinä, että nyt minun pitäisi vakuuttaa professorini, että hänen ideansa ei ole toteuttamiskelpoinen ja minun on. Tai oikeastaan kyse on siitä, että en usko, että saamme professorin ideaa myytyä rahoittajille, eikä minua kyseinen idea oikeastaan kiinnosta, sillä en usko, että siitä olisi oikeasti iloa muille kuin akateemiselle maailmalle. Oma ideani olisi tietyssä mielessä käytännöllisempi, joten rahan saanti voisi olla helpompaa ja onnistuessamme voisimme vaikuttaa oikeasti siihen miten tietynlaisia järjestelmiä luodaan.

Professorini ylipuhuminen voi olla vaikeaa, sillä hänen ideansa perustuu teknologiaan, jota hän itse on ollut luomassa. Ennustan ikävää keskustelua aiheen tiimoilta. Minä todellakin vihaan tällaisia tilanteita, mutta tämä keskustelu on kerta kaikkiaan on käytävä, mikäli aion olla tekemässä jotain mielekästä ensi vuonna.

Huoh. Kaipa keskustelu voi vielä pari päivää odottaa. Niin, tapanani on lykätä ikäviä ja vaikeita asioita. Välillä lykkään ne liiankin myöhään.

Kalvot kuntoon!

Heräsin taas keskellä yötä. Päässä pyöri ideoita miten parantaa kalvosettiä. Esitys piti antaa tänään päivällä. Vaihtoehtoja oli kaksi. Joko herätä ja iskeä ajatukset kalvoille tai nukkua ja tehdä sama homma aamulla. Päätin vaihtelun vuoksi kokeilla kalvojen korjaamista heti. Työstin OpenOfficella laatimaani esitystä hieman yli tunnin verran. Muutosten jälkeen söin aamiaisen ja palasin nukkumaan. Nukuin hieman huonosti, mutta enää ei ideat pyörineet päässä, sillä tiesin esityksen olevan riittävän hyvä.

Tähän väliin pitää muuten vähän haukkua OpenOfficea. OpenOfficen piirustustyökalut ovat surkeat. Käyttöliittymä on jopa heikentynyt entisestään. Objektien valinta takkuaa, fonttien vaihto useasta objektista ei onnistu ja kaikenlaisia pieniä murheita. OpenOfficen piirtotyökalut ovat nyt jo niin huonot, että en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Täytyy vakavasti harkita Keynoten hommaamista kotikoneeseen omaan piikkiin, sillä kunnollisia kalvoja ei OO:lla jaksa laatia.

Aamupäivällä kerkesin harjoitella esityksen kertaalleen ja käydä parturissa. Tuntuu mukavalta, että hiukset ovat taas vaihteeksi siistit.

Esityksen sisältönä oli Bostonin reissun aikana tehdyt asiat. Pohjana käytin esitystä, jonka annoimme reissumme lopussa Bostonissa. Kuulijakuntana oli tällä kertaa alan ihmisiä teollisuudesta. Ajatuksena oli kai, että jatkossa olisi teollisuuden kanssa asiaan liittyviä yhteisiä tutkimusprojekteja. Esitys ei mennyt aivan yhtä hyvin kuin Bostonissa, sillä esitys alkoi vähän myöhään ja ne ihmiset, jotka olisivat välittäneet yksityiskohdista joutuivat lähtemään ennen esitystäni. Jäljelle jääneille esitys olisi pitänyt olla abstraktimmalla tasolla, sillä paikalle jäi enemmän pomoja kuin itse tutkijoita ja insinöörejä.

Ei esitys varsinaisesti huonosti mennyt, mutta edellisellä kertaa esityksemme osui paremmin kuulijakuntaan. Niin ja luullakseni yöllä herääminen oli oikea ratkaisu. Päivän jaksoin ihan hyvin ja katkonaisen yöunen aiheuttama väsymys painaa vasta nyt.

Nörttipoikien puuhastelua?

Anna-Stiina Nykänen kirjoittaa Sunnuntain Hesarissa tietotekniikasta ja tasa-arvosta otsikolla ”Työjuhta, lemmikki vai peto?”. En pitänyt artikkelista. Artikkelin sävy on tietotekniikan miehiä vähättelevä ja syyllistävä. Artikkeli ikäänkuin vihjaa että alan miesporukat olisivat puolitahallaan pitäneet naiset pois alalta ja minimoineet alan naisten näkyvyyden ja vaikutusvallan.

Nykänen:

Tietotekniikan asiantuntijoiden joukossa on aina syntynyt miesten – tai poikien – omia porukoita, jotka ovat vieneet tietotekniikan kehitystä eteenpäin.

Teknillisissä korkeakouluissa tietotekniikan lukijoista on naisia alle kymmenen prosenttia. Alan tutkijoissa prosentti lienee samaa luokkaa ja yrittäjissä prosentti on varmaan vieläkin pienempi. Tekniikkaa vie eteenpäin pääasiassa tutkijat, insinöörit ja yrittäjät. Nämä eivät ole mitään teininörttiporukoita vaan aikuisia ihmisiä, jotka tekevät tiedettä ja tekniikkaa päivätyönään. Koska näissä naisten osuus on pieni on täysin luonnollista, että tietotekniikan kehitys vaikuttaa miesvetoiselta. Tekniikka ja luonnontieteet ovat perinteisesti olleet miesvaltaisia aloja. Tietotekniikka ei tältä osin juurikaan poikkea muista tekniikan aloista.

Artikkeliin haastatellun Susanna Paasosen mielestä ero asiantuntijan ja käyttäjän välillä on kasvanut:

Vielä 1990-luvun alussa oli helppo tehdä omia verkkosivuja. Nyt pääsy ohjelmointiin on vaativampaa ja monimutkaisempaa.

No niin, ei näin. HTML-sivun laadinta ei ole ohjelmointia! Ja staattisen HTML-sivun laatiminen on tänä päivänä aivan yhtä helppoa kuin 1990-luvulla, ellei jopa helpompaa parempien työvälineiden avulla. Lisäksi ilmaisten palvelujen (blogit, wikit, flickrit, yms) myötä tarve omien sivujen tekemiseen on vähentynyt.

Oikea ohjelmointi taas on aivan varmasti 1990-luvun alusta helpottunut. Delphi, VisualBasic, Java ja C# ovat huomattavasti helpottaneet ohjelmointia. PHP, Ruby on Rails, yms. taas ovat helpottanut dynaamisten WWW-sivujen luontia. Suurin helpotus on kuitenkin tullut siitä, että nykyään on paljon ohjelmointikielten dokumentaatiota, mallikoodeja, oppimateriaalia ja vertaistukea verkossa vapaasti saatavilla.

Ehkäpä Paasonen kuitenkin itse johtopäätöksessä on oikeassa. Nähtävästi ero asiantuntijan ja käyttäjän välillä on tosiaan lisääntynyt.

1 + 1 = ?

MTV3 Internet kertoo:

Suomessa on noin 8000 asunnotonta

Ja:

Valtion asuntorahasto arvioi, että käytöstä poistuu lähivuosina jopa 40 000 aravavuokra-asuntoa eli 10 prosenttia aravakannasta. Syynä on se, että asunnot ovat päässeet huonoon kuntoon tai jääneet vaille vuokralaisia.

Ongelma ratkaistu?

Mobiililaitteiden ohjelmistoalustat

Työpöytätietokoneiden käyttöjärjestelmissä ei nähdäkseni tapahdu mitään kovinkaan mielenkiintoista ja mullistavaa, lähinnä normaalia inkrementaalia kehitystä. Mobiililaitteissa tilanne on toinen. Mobiilaitteiden teho on päässyt siihen pisteeseen, että kännykkään voidaan iskeä täysiverinen Unix käyttöjärjestelmäksi. Minun mielestäni kaksi mielenkiintoisinta ohjelmistoalustaa tällä hetkellä ovat iPhonessa oleva OS X ja Nokian Internet Tablettien Maemo. Kummatkin ovat pohjimmiltaan Unixeja ja tukeutuvat työpöytäkäytössä yleistyneisiin teknologioihin. Maemo pohjautuu Open Source -yhteisön luomiin ohjelmistoihin, joista Nokia on kasannut mobiililaitteisiin soveltuvan ohjelmistoalustan. Applen OS X taas on Mac OS X:n kevytversio, joka on viritetty mobiililaitteisiin sopivaksi.

Applella ja Nokialla on ollut hieman erilainen lähestymistapa julkaistessaan näihin alustoihin perustuvia tuotteita. Nokia on tuonut tuotteita saataville aikaisessa vaiheessa, oppinut palautteesta ja kehittänyt tuotteita ja alustaa eteenpäin saadun palutteen perusteella ja yhteistyössä Open Source -yhteisön kanssa. Nokian ensimmäinen Internet Tablet olikin tuotteena raakile. Selain toimi hyvin, mutta muissa ohjelmistoissa oli pahoja puutteita ja bugeja. Sähköpostiohjelma oli alkuun lähes käyttökelvoton. Laiteen avoimmuus kuitenkin kiinnosti kehittäjiä ja 770:lle tuli nopeasti mielenkiintoisia ohjelmistoja. Alusta ja siihen perustuvat tuotteet ovat parantuneet koko ajan. Eilen julkaistusta N810 tabletista saattaa tulla iso hitti. Laite alkaa olla jo lähes taskukokoinen, sisäänrakennettu GPS on mukava ja QWERTY-näppäimistö helpottaa chattailua. Ohjelmistoalusta on usean kehityskierroksen jälkeen varmasti nyt jo kypsä. Laitteen hinta vaan saisi olla halvempi.

Applelle pääasia on tuotteet. Tuotteet pitää julkaista hyvin viimeisteltyinä ja Apple mielummin karsii ominaisuuksia, kuin päästää keskeneräisen tuotteen myyntiin. iPhonessa oleva OS X tarjoaakin vähemmän toimintoja kuin 770, mutta iPhone oli alusta asti vakaa ja viimeistelty. Ne toiminnot, jotka iPhonessa ovat, toimivat hyvin. Applekin oppii palautteesta. Langaton musiikkakauppa tuotiin iPhoneen. Apple julkaisi eilen tiedon siitä, että natiiviohjelmia pääsee kehittämään ensi vuoden helmikuussa saataville tulevalla iPhone SDK:lla.

Nokia ja Apple ovat yhä useammissa asioissa kilpailijoita. iPhonen avaaminen virallisesti kolmansille osapuolille on iso juttu. iPhone alkaa kilpailla yhä selvemmin älypuhelin-kategoriassa S60-laitteita vastaan. Maemo-alustan kypsymisen myötä taas Internet Tabletit alkavat kilpailla iPodeja ja erityisesti iPod Touchia vastaan.

On mielenkiintoista nähdä miten näiden alustojen kilpailu Microsoftia vastaan etenee. Windowsin Mobiiliversioilla on aika monta lisenssoijaa ja näillä kiintoisia tuotteita. Maemo on avoin alusta, joka perustuu Open Source ohjelmistoihin eli periaatteessa kai kuka tahansa voisi alkaa tehdä siihen perustuvia tuotteita. Saa nähdä alkaako joku rakentaa Maemoon perustuvia puhelimia. Etuna MS:n alustaan verrattuna olisi täysi kontrolli ja ilmaisuus.

Kunhan Apple saa ensiksi avattua alustansa, voisi Apple kokeilla siirtymistä pelkäksi ohjelmistotaloksi ja alkaa lisenssoimaan OS X:ää muille laitteistovalmistajille. Jos kokeilu onnistuu, voisi sen sen ulottaa tietokoneisiin ja Mac OS X:ään, jos taas ei niin Apple voisi pidättäytyä vanhassa mallissaan. En pidä tätä kovinkaan todennäköisenä. Luultavammin Apple pitäytyy vanhassa mallissaan, jossa Apple kehittää itse sekä laitteet että ohjelmistot.

Kilpailu fiksuimpien mobiililaitteiden ohjelmistoalustasta on mielenkiintoisessa tilassa. OS X ja Maemo ovat vahvimmat haastajat nykyisille älypuhelinalustoille.

Herätys

Heräsin yöllä jostain syystä kolmen aikaan ja olin aivan virkeä. Päässä pyörivät kaikenlaiset asiat, menneet ja tulevat. Aivot miettivät erilaisiin mielipiteisiin argumetteja, parannuksia tutkimussuunnitelmaan, parannuksia ensi viikon esitykseeni ja vaikka mitä. Takana oli vain neljä tuntia yöunta. Nukahtaminen uudelleen oli todella vaikeaa. Väsymystä ei ollut ollenkaan. Vasta parin tunnin sängyssäpyörimisen jälkeen nukahdin uudelleen. Tänä päivänä ei työteho ole sitten ihan parhaimmillaan.

Herääminen keskellä yötä ei ole minulle mitään uutta. Kun stressi painaa päälle se on yksi tapa, jolla kehoni reagoi tilanteeseen. Myös pienikin määrä alkoholia saattaa sotkea yöuneni. Tällä kertaa en kuitenkaan keksi syytä yllättävälle heräämiselle. En ole mielestäni stressaantunut. Töissä menee ihan normaalisti ja tiedossa ei ole mitään erityisen stressaavaa loppuviikolle. En ole oluttakaan pariin päivään juonut.

Herääminen keskellä yötä on todella huono tapa reagoida stressiin. Keskellä yötä ei kuitenkaan saa mitään järkevää tehtyä ja jos on vaikkapa töissä kiire, niin sehän vaan pahentaa kiirettä kun seuraavana päivänä töissä on väsynyt. On ollut muutamia kertoja, jolloin keskellä yötä kirkastunut idea on ollut oikeasti hyödyllinen. Idea ensimmäiseen hyväksyttyyn keksintöilmoitukseni keksin herättyäni keskellä yötä. Keksinnölle edellinen työnantajani päätyi sitten hakemaan patenttia ja sitä myöten allekirjoittanut sai pikkuisen rahaa kipukorvaukseksi. Viime yönä en valitettavasti kuitenkaan keksinyt mitään mielenkiintoista.

Web.0

Hienoa, että Google osti Jaikun. Ostos todistaa, että onnistuneen Web 2.0-startupin voi tehdä vaikka Suomessa. Toivottavasti menestys kannustaa muitakin suomalaisia kehittämään rohkeasti uusia verkkopalveluja.

Web 2.0-hype alkaa olla aika kovaa. Pääasiassa Wep 2.0-startupit ovat parempia, kuin edellisen boomin (.com) yritykset. Nykyiset startupit ovat rakennettu varsin pienellä pääomalla, tuotteet ovat saatu nettiin ja niillä on iso joukko tyytyväisiä käyttäjiä. Edellisessä boomissa alkuun kerättiin mahtava potti riskirahaa, palkattiin valtava joukko jengiä, avattiin iso toimisto johonkin trendikkääseen kaupunkiin ja loppujen lopuksi rahojen haaskaamisen jälkeen tuotteet jäi visioiksi PowerPoint esityksessä.

Yhteistä kummassakin boomissa on se, että monella yrityksellä ei ole kuvaa lopullisesta ansintalogiikastaan tai todellisia mahdollisuuksia päästä voitolle. Edellisessä boomissa päätavoite oli rikastua osakeannilla, nykyisin päätavoite on päästä ison yrityksen (kuten Google) ostamaksi. Google onkin ostanut monta pikkuyritystä. En usko, että yritykset itsenäisinä (kuten blogger) olisi välttämättä onnistuneet tuottamaan voittoa, mutta silti ne tukevat Googlen strategiaa ja ehkäpä tulostakin. Nykyinen Web 2.0-hype on terveemmällä pohjalla, kuin vuosituhannen vaihteen .com-boomi.

Perjantain taukoliikuntaa

Käytävällä oleva palohälytin alkoi soimaan. Ainakin volyymi oli riittävä, sillä labrainsinöörin huutoa: "Mennääs ulos", ei tahtonut hälyttimen ääneen takaa kuulla. Nappasin kaikessa rauhassa takin, lippiksen, kännyn ja lompakon mukaani ja marssin muun väen kanssa ulos. Väki lampsi rauhalliseen tahtiin ulos, kaikki varmaan ajattelivat, että kyseessä on harjoitus.

Aulassa oli vähän savunhajua. Ehkäpä alakerran ruokalassa olivat polttaneet jonkin ruuan pahasti pohjaan. Yksi paloauto saapui muutaman minuutin kuluttua. Noin viiden minuutin kuluttua palohälyttimet lakkasivat soimasta ja väki palasi hiljalleen sisään.

Menihän tämä taukoliikuntana. Toivottavasti joskus kertovat mitä tapahtui.

Palvelua

Vexi Salmi kirjoittaa Iltalehden kolumnissaan suomalaisista palveluista otsikolla "Nöyrä ja sopeutuva kansa". Ajatukseni kulki samoilla linjoilla, kun luin Ylen uutissivuilta: "Posti selvittää kerrostalojen postinjakelun siirtämistä postiluukuista alakerroksiin sijoitettaviin postilokeroihin". Näin se vaan itsepalvelu lisääntyy.

Posti onkin viime vuosina kunnostautunut uudistamalla itseään oikein perusteellisesti. Omakotitalojen osalta laatikkojen ryhmittely tehtiin jo muutama vuosi sitten. Klassinen torvilogo vaihdettiin siniseen ympyrään ja nimi vaihdettiin Itellaksi. Nyt sitten kaavaillaan kerrostaloissakin laatikkojen ryhmittelyä. Kun imago on saatu tuhottua ollaan nyt sitten rikkomassa viimeisiäkin palveluja. Seuraavana askeleena ne postilaatikot varmaan ryhmitellään lähimpään postin toimipisteeseen.

Muistaakseni, kun omakotitalojen laatikoita ryhmiteltiin, puhuttiin palvelun tehostamisesta. Tämä oli väärin, sillä palvelun muuttaminen itsepalveluksi ei ole tehostamista. Jos tehty työ siirretään asiakkaan tekemäksi niin tällöin osa palvelusta muuttuu itsepalveluksi. Eli asiakas joutuu tekemään enemmän työtä ja posti vähemmän kuin aikaisemmin. Tehdyn työn määrä ei siis vähentynyt eli teho ei parantunut. Jos palvelua olisi todella tehostettu, niin posti tarjoaisi saman palvelun pienemmällä työmäärällä.

Postin sininen ympyrä taas on yksi naurettavimpia logoja ikinä. Se on siis luultavasti maksanut maltaita. Logo ei mitenkään liity postin toimintaan, eikä herätä mitään tunteita. Se ei myöskään näytä hienolta. Vanha logo liittyi postin traditioon eli muualta tulleetkin ymmärsivät että postista on kyse. Jos logooa nyt oli aivan pakko vaihtaa, niin vanhaa logoa ajanmukaistamalla olisi päästy paljon parempaan lopputulokseen.

Itella nimenä taas.. Hmm.. No sanotaan nyt näin, että nimestä voisi luulla, että posti aikoo ostaa ilmaa miljardeilla euroilla, jonkun Euroopan maan yläpuolelta. Kun valtion monopoliyritys tekee imagomuutoksen, se on sama kun vedettäisiin rahaa vessanpytystä alas. Valitettavasti se vaan on meidän veronmaksajien rahaa.

Ehkä näihin yrityksiin pitäisi palkata todella vanhoja, konservatiivisia, vanhan koulukunnan miehiä ja naisia johtajiksi, jotta yritykset eivät lähtisi kaikkiin nykyajan kotkotuksiin mukaan.

Shekin käyttöohjeet

Hain perjantaina pankista shekin auton ostoa varten. En tajunnut kysyä pankin kassaneidiltä, miten shekkiä käytetään, eikä shekin mukana tullut käyttöohjeita. Tunsin oloni todella typeräksi, kun kotona katselin shekkiä miettien miten sillä maksetaan. Päättelin, että takapuolelle tulee kuittaus, mutta minulle jäi epäselväksi pitäsikö shekkiin kirjoittaa vastaanottaja vai ei. En ole shekkejä oikeastaan koskaan käyttänyt, joten olin hieman epätietoinen miten shekillä maksetaan auto, kun ostan sen yksityishenkilöltä. Yritin Googlettaa, miten shekillä maksetaan, mutta mitään järkeviä tuloksia ei löytynyt. Shekin vastaanottajalle löytyy sentään ohjeet ja niistä päättelin, että kyllä omalle nimelleni kirjoitetulla shekillä voi yksityiselle maksaa ja jos vain allekirjoitan shekin, enkä merkitse ollenkaan vastaanottajaa, siirtyy shekki ikäänkuin avoimena shekin haltijalle.

Miksi shekin mukana ei tule käyttöohjetta? Shekki ei ole nykyään kovin yleinen maksuvälinen Suomessa. Aikaisemmin, kun shekkien käyttö arjessa on ollut yleistä on shekin käytön osaaminen ollut tietenkin yleissivistystä. Nykyään kun shekkejä tulee käytettyä vain muutaman kerran elämässä olisi hyvä, että jostain löytyisi selkokielinen ohje mitä shekillä voi tehdä ja miten.

Auton osto meni kommelluksitta. Auton myyjä oli minua selvästi vanhempi ja osasi shekin käytön. Shekin kuittaisin nimelläni ja henkilötunnuksellani. Näytin vielä ajokorttinikin. Tämän jälkeen shekki on myyjän ongelma. Oikeastaan ainoa kerta aikaisemmin kun olen shekkiä käyttänyt oli asuntoa ostaessani. Maksoin shekillä, mutta silloin shekki tuotiin pankista ja minulle vain sanottiin minne allekirjoitan. Nyt olisin mielummin maksanut auton tilisiirrolla, mutta olin ostamassa autoa vanhempien puolesta. Kyllä shekki nähtävästi oli ihan käyttökelpoinen tällaisiin isompiin ostoksiin, mutta täytyy myöntää, että onhan muoviraha ja tilisiirrot paljon mukavampia kapistuksia.

Niin, auto oli Opel Astra vuosimallia 2005. Astralla oli ihan kiva ajaa paluumatka Tampereelle. Auto on aivan uuden veroinen. Astra on mukava pieni perheauto. Sitä on mukava ajaa, sillä tuntuma tiehen on hyvä ja ohjaus on mukavan jämäkkä.

Vähennetty päiväraha

Nähtävästi jostain valtionhallinon säädöksestä löytyy määräys, jonka mukaan tutkijavierailun kestäessä yli kaksi viikkoa maksetaan päivärahasta vain 30%. Hallintomme edustajat löysivät säädöksen viime viikolla ja kertoivat minulle. Ikävä kuulla asiasta näin reissun jälkeen.

Juuri tällaiset pienten säästöjen vuoksi luodut typerät säädökset, jotka vain haittaavat yliopiston arkea ottaa päähän. Ei yliopisto tuossa kuitenkaan paljoa säästä, enkä minäkään tietenkään konkurssiin mene. Olisi vaan kiva ollut tietää etukäteen ja harmittaa kun olin jo haaveillut käyttäväni säästyneitä päivärahoja johonkin kivaan. Tekisi kyllä mieli kirjoittaa tulikivenkatkuinen sähköposti valtionvarainministeriöön.

Virallisesti päivärahan tarkoitus on korvata sekalaisia kuluja (pyykit, puhelinlaskut, yms), joita matkoilla syntyy, mutta käytännössä päiväraha on oikeastaan porkkana, jolla saa ihmiset helpommin lähtemään reissuun. Lyhyille reissulle kun ei ole järkevää mitään erillistä kommennussopimusta tehdä. On kuitenkin aika iso kynnys, jättää arki taakse ja lähteä vieraalle maalle, vieraaseen kulttuuriin tekemään töitä vieraiden ihmisten kanssa. Vaikka minulla olikin reissussa ihan hauskaa oli reissu kuitenkin mielestäni tavallinen työmatka, ei mikään erityisen rento tutkijavierailu. Teimme ihan normaalia kahdeksan tunnin päivää ja välillä pitempääkin. Saimme aikaan mitä meiltä pyydettiin ja opimme hyvin mitä meidän pitikin oppia. Siksi mielestäni olisimme ansainneet täyden päivärahan.

Minun iPhone

Eilen, kesken aamukahvia, joku soitti tuntemattomasta numerosta. Nainen esittäytyi Soneran markkinoijaksi ja kysyi olenko kuullut “Minun Sonera” -liittymästä. Vastasin myöntävästi ja neiti tarjosi mahdollisuutta minulle sopivan paketin rakentamiseen. Minulla ei ollut kiire mihinkään, joten myönnyin. Aluksi neiti kysyi kuinka iso puhelinlasku minulla on. Hetken asiaa muisteltuani päädyin vastaamaan: “Alle 10 Euroa kuussa”. Neiti langan päässä totesi: “Hmph. No eihän sitä sitten ole järkeä kilpailuttaa! Hyvää päivänjatkoa!”. Ehkäpä “minun kolumbukseni” on edelleen minulle sopivin liittymä.

Olin väärässä ennustaessani, että iPhonen 3G-versio tulisi pian. Tarkoitin nimittäin tätä syksyä. iPhonen Eurooppaan tuloon liittyvät julkistukset vahvistivat sen, että 3G-versio tulee vasta ensi vuoden aikana. Luultavasti vasta 3G-versio tulee Suomeen, koska meillä 2G-kytkykauppa on kielletty. Tämäkin syy vaikutti päätökseeni hommata iPhone. Aluksi halusin mielummin 16GB iPod Touchin, mutta niitä ei ollut vielä saatavilla ja päädyin iPhoneen pienemmän Touchin sijaan. Nyt minulla on ollut iPhone vähän yli viikon ja olen varma, että tein oikean valinnan.

Jenkeistä tuotuna iPhonelle tuli hintaa 419 dollaria eli 303 Euroa. Loppujen lopuksi laite on aika halpa, kun hintaa vertaa vaikkapa Nokian S60-pohjaisiin musiikkipuhelimiin Suomessa. Lohenetten hinnastossa esimerkiksi Nokian N70 Music Edition olisi 325E ja N73 Music Editon olisi 438E.

Kun yhdistetään paljon toimintoja yhteen laitteeseen, joudutaan tekemään kompromisseja. Iphonessa näissä on onnistuttu. Toimintoja iPhonessa on vähemmän kuin vaikkapa Nokian S60-puhelimissa, mutta toiminnot ovat hyvin viimeisteltyjä. Puhelinpuoli on lähellä samaa tasoa kuin Nokian S40-puhelimet, mutta Nokioita on helpompi käyttää yhdellä kädellä. Ehkä joissain toiminnoissa jokin muu älypuhelin voi olla parempi, mutta kokonaisuutena katsottuna ei ole älypuhelinta, joka on yhtä käytettävä ja toiminnoiltaan tasapainoinen kuin iPhone.

Ihan ongelmaton iPhone ei tietenkään ole ollut. Kuulokkeiden liittämisestä kirjoitinkin jo aikaisemmin. Joissain ohjelmissa olisi parantamisen varaa. Esim. Ipodin-sovelluksen CowerFlow-näkymässä olisi kiva päästä vaihtamaan kappaletta seuraavaan tai arvostelemaan biisejä. Laitteen käyttöä musiikin kuuntelun helpottaisi, jos itse iPhonessa olisi fyysiset näppäimet musiikin kontrollointiin. iPhonen mukana tulleita kuulokkeita käyttämällä soivan kappaleen saa näppärästi vaihdettua seuraavaksi painamalla kuulokkeiden mikrofonin yhteydessä olevaa nappia kaksi kertaa. Kun käyttää omia kuulokkeita on biisin vaihtamiseksi laitettava näyttö päälle ja käyttöliittymästä sormella valittava kappaleen vaihto.

Parasta iPhonessa on tietysti käyttöliittymä. Laitetta suorastaan tekee mieli käyttää ja näpelöidä. Lähes kaikki, joiden olen antanut kokeilla puhelinta, ovat ihastuneet käyttöliittymään. WOW-ilmiö laitteella on aikamoinen. Kaiken kaikkiaan hieno kapistus, mutta olenkohan hehkuttanut uutta leluani jo vähän liikaakin? Täytyy yrittää vähentää, ettei tämä muutu pelkäksi iPhone-blogiksi.

Huippuyliopisto

En ymmärrä opetusministeriön intoa rakentaa "innovaatioyliopisto" tai "huippuyliopisto" yhdistämällä eri pääkaupunkiseudun yliopistoja ja antamalla vähän lisää rahaa. Onneksi sentään tajusivat, että opettajien määrää suhteessa opiskelijoihin pitää parantaa. Käytännössä tämä tulee tapahtumaan sisäänottoa pienentämällä.

Opetusministeriöllä tuntuu olevan kummallinen tarve korjata asioita, jotka eivät ole rikki. Nykyinen yliopistolaitos kun toimii kohtuullisen hyvin. Vaikka erilaisissa vertailuissa eivät yksittäiset yliopistomme pärjääkkään MIT:lle, Harvardille, Oxfordille ja kumppaneile, niin yliopistolaitoksemme kuitenkin tuottaa aika pienillä resursseilla vuosittain ison joukon valmistuneita ihmisiä, julkaisuja ja keksintöjä. Menestyvä teollisuus kertoo ainakin kovien tieteiden, kauppa- ja hallintotieteiden menestyksestä. Insinöörikoulutuksen ja teollisuuden kanssa yhteistyönä tehtävän tutkimuksen menestyksestä todistaa koko menestyvä teknologiateollisuutemme. Biologian, lääketieteen ja kemian opetuksen tasosta kertoo lääketeollisuutemme.

Kyllä yliopistolaitoksessa tietenkin parannettavaa olisi, välillä vaan tuntuu, että suurin uhka yliopistolaitoksellemme on opetusministeriö. Professorimme eivät kerkeä tekemään leipätyötään eli tutkia vaan ovat ylikuormitettua kerätessään rahoitusta, valmistellessaan koko ajan seuraavia uudistuksia, joita opetusministeriö visioi. Suuret ylhäältä alaspäin valuvat uudistukset, joita tulee nykyään jatkuvasti, kuluttavat koko organisaation resursseja. Viime vuosina yliopistoille ovat päänvaivaa aiheuttaneet mm. seuraavat uudistukset: tutkintouudistus, amk-jatkotutkinnut, uusi palkkausjärjestelmä, visoidut yliopistojen yhdistämiset, yliopistojen säätiöittäminen, yms. Jokainen uudistus on vaatinut paljon työtä koko organisaatiolta ja lisännyt byrokratiaa. Päätäntävalta on karkaamassa ylöspäin organisaatiossa ja sitä kautta mahdollisuus luoviin ratkaisuihin huonontuu.

Tutkimusrahoitus tulee usein akatemialta, yrityksiltä tai Tekesiltä. Yliopistoilla ja professoreilla itsellään ei ole määrärahoja rahoittaa tutkimusta, vaan iso osa ajasta kuluu rahoituksen haalimiseen eri lähteistä. Määrärahat eivät aina riitä edes opetuksen järjestämiseen, vaan opetukseen saatetaan varastaa aikaa tutkimusprojekteilta.

Valmistuneille tohtoreille ei riitä virkoja ja vaikka riittäisikin ei niiden palkkataso useinkaan ole sellainen, joka riittäisi pitämään tohtorit yliopistoilla. Niinpä tutkimusta yliopistoilla tekevät pääasiassa jatko-opiskelijat ja lopputöiden tekijät. Jatko-opiskelijat tekevät myös ison osan opetustyöstä.

Jos yliopistojen opetuksen tai tutkimuksen laatua haluttaisiin nostaa on asiaan mielestäni vain kaksi realistista ratkaisua. Lisää rahaa tai vähemmän opiskelijoita. Huippuyliopiston osalta ollaan ilmeisesti sentään toteuttamassa jossain määrin kumpaakin. Toivottavasti nämä muutokset päätyisivät meille maalaisyliopistoihinkin. Tutkimuksesta saataisiin varmaankin enemmän innovaatioita, jos tohtoreita pyrittäisiin pitämään yliopistoilla ja jos professorit voisivat käyttää enempi aikaa tutkimukseen. Kumpaakin auttaisi se, että Akatemian ja Tekesin roolia rahoittajana pienennettäisiin. Sen sijaan rahat tulisi suoraan ohjata yliopistoille ja professoreille.

Parhaiten yliopistolaitosta auttaisi se, että yliopistojen vapautta päättää omasta toiminnastaan lisättäisiin ja unohdettaisiin isot hallinnolliset muutokset.

Muuten olen sitä mieltä, että opetusministeriö on lakkauttettava.

Luomisen tuskaa

Paluun jälkeen on työmotivaation löytyminen ollut yllättävän vaikeaa. Mistään työasiasta en ole jaksanut innostua, eikä minulla ole tällä hetkellä ole mitään sellaisia rutiininomaisia työtehtäviä, mihin olisi helppo uppoutua ja mihin voisi hyvällä omatunnolla käyttää aikaa. Uusia ajatuksia ei ole syntynyt, eikä vanhojen ajatuksien parantamiseen ole energiaa. Arvokasta työaikaa hukkuu.

Kyllä minulla tekemistä olisi. Pitäisi kirjoittaa kahta eri paperia, kirjoittaa tutkimussuunnitelmaa, etsiä lähteitä ja laatia esitys reissun kokemuksista. Laiskottelu tulee harmittamaan deadlinejen lähestyessä. Tuntuu siltä, että aivot eivät tuota yhtään järkevää töiden ongelmakenttään liittyvää ajatusta. Ei jaksa keskittyä, eikä tekisi mieli ajatellakkaan työasioita. Täytän aivojani viihteellä sen sijaan, että ajattelisin työasioita.

Tällaisina hetkinä voi iskeä uskonpuute. Onko minusta sittenkään tähän? Olisinko onnellisempi jossain helpommassa ammatissa? Keksinkö enää yhtään hyvää ajatusta? Deadlineissa on onneksi yksi hyvä puoli. Ne pakottavat jahkailijankin töihin. Deadlinen lähestyessä runttaan väkisin lisää tekstiä julkaisuihini miltei välittämättä laadusta. Samalla yleensä ajatuskin lähtee käyntiin ja viime metreillä tekstikin alkaa olla kohtuullista. Jotenkin ärsyttävää, että asiat tulee aina tehtyä viime hetkillä. Miksi aina täytyy maalata itsensä nurkkaan, ennen kuin saa mitään aikaiseksi?

En ole oikein syysihminen. Lyhenevä päivä, viileä ilma ja sade väsyttävät ja masentavat. Työpäivinä haluaisi nukkua koko päivän. Viikonloppuina ei tahtoisi saada mitään aikaiseksi. Vapaa-ajalla on nyt ollut väsynyt fiilis, en mielestäni ole saanut pakollisten kuvioiden lisäksi oikeen mitään tehtyä ja niiden pakollistenkin kanssa on vähän niin ja näin. Kaiken reissussa koetun jälkeen tuntuu arki Tampereella aika hiljaiselta.

Mukavaa on, että raskaan työpäivän jälkeen kämpillä on kaksi karvanaamaa isäntää odottamassa. Kissojen kommelluksia jaksaa sentään väsyneenäkin seurailla.

Kissa kotona

Hain viime viikonloppuna kissan takaisin Tampereelle vanhempien luota. Ilmeisesti b oli varsin tyytyväinen, päästyään takaisin isännän luo, sillä koko alkuviikon kissa oli alle metrin etäisyydellä, kehräsi ja puski. Ensimmäisenä yönä kissa kehräsi, kerjäsi silitystä ja puski niin innokaasti, että en tahtonut saada unta.

Nyt b käyttäytyy ihan normaalisti ja huomenna vanhemmat tuovat "punakaartin" vanhemman jäsenen tänne taas hoitoon ja sitten minulla on taas kaksi punaista kissaa jaloissa pyörimässä.

Sivuhuomautus: Kuva on otettu iPhonella :)

PortaProt ja iPhone

Olen ollut pääasiassa todella tyytyväinen iPhoneen. Laitteessa on kuitenkin yksi puute. Kuulokeliitin on upotettu kuoreen niin, että useimpien kuulokemallien liittimet eivät siihen sovi. Itselläni on Kossin PortaPro -kuulokkeet ja olen niistä pitänyt. Tietenkään kuulokkeitteni liitin ei sovi iPhoneen. Työkaverit olivat sitä mieltä, että liitintä voisi puukottaa. Niinpä sitten säädin liitintä ja lopputulos näkyy yllä olevassa kuvassa. Näyttää ikävältä, mutta toimii!

Synkronointi

iPhonen käyttöönotto (siis häkkäyksen jälkeen) oli helppoa. Mac OS X:n ja iTunesin kanssa iPhone toimii saumattomasti yhteen. Kontaktit iTunes haki käyttiksen AddressBookista, kalenterit iCalista, sähköpostiasetukset Mailista, ja bookmarkit Safarista. Nämä iTunes latasi iPhoneen automaattisesti ja synkronoi muutokset aina kun iPhone liitetään Macciin.

Median synkronointi on yhtä helppoa kuin iPodin synkronointi. Koska kaikki mediani ei mahdu 8GB:hen valitsin alkuun sopivat soittolistat, kuva-albumit ja tv-sarjat jotka haluan puhelimeen synkattavaksi. Kun näihin lisään tai poistan tavaraa synkronoituu muutokset aina kun kytken puhelimen tietokoneeseen.

Kaikki toimii hyvin yhteen, koska käytän Applen ohjelmia Maccissäni. Selaimena olen kyllä käyttänyt Caminoa, mutta selaimen bookmarkkien synkronointi onkin tehtävistä vähiten tärkein. Lähes kaikkia sivustoja seuraan RSS-syötteiden avulla Bloglinesilla. Olisi kuitenkin kiva, jos infrastruukturi muuttuisi avoimempaan suuntaan niin, että iTunesin iPhone synkronointi ei olisi yhtä paljoa Applen ohjelmiin naimisissa. Voisin vaikkapa haluta vaihtaa sähköpostiohjelmakseni Thunderbirdin ja silti haluaisin, että iTunes osaa hakea sieltä asetukset iPhoneen.

Kännykän muuttuessa yhä enemmän pelkästä puhelimesta kohti tiedonhallintaa suorittavaa laitetta tietojen synkronointi puhelimen ja tietokoneen välillä muuttuu yhä tärkeämmäksi. On ymmärrettävää, että Applen kännykän synkronointi Macin kanssa onnistuu vaivattomasti, koska Apple kontrolloi kumpaakin. En tiedä, kuinka hyvin Windows-versio iTunesista osaa homman, mutta epäilen, että Mac-versio voisi olla hieman parempi.

Nokialaistenkin synkronointi tietokoneiden kanssakin on koko ajan parantunut, mutta Nokialla on vaan se ongelma, että se ei tee tietokoneiden käyttöjärjestelmiä, eikä paljoa niissä ajettavia ohjelmiakaan, jolloin Nokia väistämättä joutuu vähän seurailemaan käyttöjärjestelmiä tekeviä tahoja siinä mitä ja miten synkronoidaan.

Kaverini kertoi harkitsevansa HTC:n Windows Mobile -pohjaisen kännykän hommaamista. Pääasiassa Business-käyttöön Windows-ympäristössä se saattaa olla hyvä ratkaisu. Tämä siis, jos Windowsin-tietokoneen ja HTC-kännykän yhteistyö on yhtä saumatonta kuin Macin ja iPhonen.

Puhelin, weppiselain ja iPod

Nyt mulla on se.

Nettiin kännykällä

Monessa visiossa väitetään mobiilin internetin, siis kännykällä tapahtuvan webbisurffailun, olevan pian lyömässä itseään läpi. Hurjimmissa visioissa väitetään, että jossain vaiheessa enemmistö surffailusta tehdään kännykällä. Sunin Tim Bray kirjoittaa aiheesta. Brayn mukaan muotiin tullut trendi myydä datapaketteja on yksi estä tämän vision toteutumiselle. Olen pääasiassa samaa mieltä kuin Bray siitä, mitä operaattorien kannattaa tehdä. En kuitenkaan pidä mobiilia internettiä kuitenkaan yhtä tärkeänä ilmiönä kuin hän ja muut visioijat.

Minun on vaikea uskoa, että mobiili internet tulee koskaan olemaan muuta kuin satunnaista surffailua vaikkapa bussia odotellessa. Uskon vankasti, että ihmisillä tulee jatkossakin olemaan kotonaan ja töissään oikea tietokone. Pääosan internetin käytöstä ihmiset tekevät omalla ja työpaikan tietokoneella. Tämä siksi, että netin käyttö on oikealla tietokoneella monta kertaluokkaa mukavampaa kuin kännykällä. Iso näyttö, isompi muisti, nopeampi prosessori, hiiri, näppäimistö, kaiuttimet, yms eivät vain voi olla yhtä hyviä kännykässä kuin tietokoneessa. Kannettavien läpilyönnin jälkeen ei matkoillakaan tarvitse internettiä käyttää puhelimella. Hotelleissa on yleensä nopea langaton netti ja moni ottaa kannettavan matkalle mukaan.

Selaimet kännyköissä ja mobiililaitteissa ovat parantuneet huomattavasti. Mobiilidatan hintakin on tulossa kohtuulliselle tasolle. Sähköposti ja moni muukin netin palvelu on saatu jo kohtuu hyvin sovitettua kännyköihin. Netin käyttö ja satunnainen surffailu kännykällä tulevat varmasti lisääntymään merkittävästi, mutta jatkossakin nettiä tullaan pääasiassa käyttämään tietokoneilla.

Kaksi kuukautta

Ensimmäinen blogi-teksti on päivätty 20.7.2007. Nyt tuosta hetkestä on kulunut kaksi kuukautta. Tätä ennen olen julkaissut 50 kirjoitusta. Blogissa on vierailtu 818 kertaa ja sivunlatauksia on tullut 1493 kappaletta. Mukava määrä lukijoita tuoreelle blogille. Lukijoista aika iso osa on ilmeisesti sellaisia, joille olen itse mainostanut blogia tai joku tuttu on blogia mainostanut. Myös Googlen kautta on tullut vierailijota. Heistä aika moni on lukenut kirjoitukseni iPod Touchista, iPhonesta tai digiboxista vanhuksille. Digiboxeista en aio enempää kirjoittaa, mutta luultavasti ensi viikolla saan joko Touchin tai iPhonen ja kertoilen sitten kokemuksistani uuden lelun kanssa.

Ihan hirveästi kommentteja ei ole tullut, mutta muutama positiivinen palaute tutuilta sentään. Blogin kirjoittaminen on ollut hauskaa. Suosittelen kokeilemaan.

Alkuun ajattelin kirjoitella enemmän asiaa ja siinä sivussa välillä kirjoittella arkielämän kommelluksistani. Reissun myötä blogista on tullut pääasiassa virtuaalinen matkapäiväkirjani. Kommelluksista syntyi ihan mukava matkapäiväkirja, jota varmaan tavailen, kun reissu pääsee unohtumaan. Jatkossa päivitystahti saattaa hieman hidastua, ei arjessa kuitenkaan tapahdu samalla lailla kuin reissussa. Tavoitteena on kuitenkin kirjoitella ainakin pari kertaa viikossa. Sisältö on jatkossa luultavasti enempi asiaa, kuin aikaisemmin. Tietenkin, jos jotain oikein “hauskaa” sattuu niin kyllä minä siitäkin sitten kirjoittelen.

Oikoluku ja tavutus NeoOfficeen

NeoOffice on Open Officeen perustuva ilmainen ohjelmistopaketti Mac OS X:lle. Uusin versio alkaa olemaan jo varsin käyttökelpoinen. Itse olen tyytyväinen NeoOfficen käyttäjä. NeoOffice ei ehkä käytettävyydeltään ole kuitenkaan vielä edes MS:n Office-paketin veroinen, mutta aika lähellä.

NeoOfficen suurin puute tähän mennessä on ollut se, että ohjelmassa ei ole ollut suomen oikolukua ja tavutusta. Nyt tämä puute on korjattu. Ohjeet oikoluvun ja tavutuksen asentamiseen löytyy viestistä Omenamehu-foorumilta.

Oikoluku perustuu Soikon Mac OS X-versioon. Soikosta mainion tekee se että, se asentuu Macin käyttöjärjestelmän oikolukupalveluun, jolloin oikoluku toimii kaikissa ohjelmissa, jotka tuota palvelua käyttävät. Näitä ovat esimerkiksi Mail, Teksturi, iChat, ja Adium. Ja nykyään siis myös NeoOffice.

Millainen Amerikka on?

Lyhyt vastaus: "En minä tiedä". USA on niin iso maa, että yhdessä nurkassa käyneenä ei pitäisi laukoa mitään yleistäviä totuuksia koko maasta. Lähes sama asia olisi, jos joku vain Suomessa käynyt sanoisi, että Eurooppa on sitä tai tätä. Vielä vähemmän pitää väittää Amerikasta, jos ei ole edes käynyt koko mantereella.

Uskokaa pois, pelkästään lukemalla ja TV:tä katsomalla ei voi tietää millaista jossain on. Olen nähnyt lukemattomia TV-sarjoja, dokumentteja ja uutiskuvaa New Yorkista. Olen lukenut lehtiartikkeleja, kirjoja, blogeja ja vaikka mitä. Silti mikään ei osannut valmistaa minua kokemukseeni. Kaikki olikin yllättävän tavallista. Ihmiset eivät olleet sinkkuelämän trendikkäitä sinkkuja, frendien yltiösosiaalisia kahvinjuojia tai NYPD:n kovia konnia ja kyttiä. Ihmiset oli ihan tavallisia. Paikat oli ihan tavallisia. No olihan ne isoja, mutta ei ne paikanpäällä tuntuneet niin massiivisilta kuin oli kuvitellut. Rähjäisyys, likaisuus, hajut ja tunnelma teki paikan jotenkin inhimilliseksi ja jopa arkiseksi. Luomani mielikuva oli jotenkin polarisoitunut. Olin pitänyt hienoimpia asioita liian hienoina ja olin kuvitellut rumimmat jutut liian rumiksi. Todellisuudessa hienot asiat ei ole niin kliinisen puhtoisia kuin kuvittelisi, ja pahimmat asiat ovatkin paljon kuviteltua siistimpiä.

Joka tapauksessa olen samaa mieltä kuin Aamulehden toimittaja sunnuntaisessa artikkelissaan. USA:a mollataan ihan liikaa. Ymmärrän sen, että maan ulkopolitiikkaa ruoditaan kovin sanakääntein. Siihen on selvästi syytä. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että miltei kaikkea amerikkalaisuutta kritisoidaan lähes sokeasti. Tuntuu, että vain negatiiviset asiat ylittävät uutiskynnyksen. Kuitenkin ainakin ne itärannikon paikat, joissa kävin muistuttivat kovin paljon Eurooppaa. Ihmisiä on tietenkin kaikenlaisia, mutta ne ihmiset joiden kanssa töitä tehtiin olivat hyvin samanhenkisiä, älykkäitä ja mukavia. Vapaalla tapaamani ihmisetkin vaikuttivat oikein mukavilta. Reissullani viihdyin sekä töissä, että vapaalla. Voisin kuvitella eläväni Amerikassa pidempäänkin.