Pikkujoulut

Oli sitten taas firman pikkujoulut. Jalkakin on edelleen ehjä. Ajattelin tuon kertoa, ihan siltä varalta mikäli olette aihetta arvuutellut.

Oli porukkaa, esiintyjiä, ohjelmaa, hienoa pukeutumista, ruokaa, ilmasta viinaa ja tilakin oli koristeltu kauniisti. Ihan hyvät bileet kai. En silti oikein viihtynyt. Musiikki soi niin kovalla, että kovin pitkiä keskusteluja ei jaksanut käydä. Ruokapuoli oli suorastaan köyhä. Perussalaattia, lihapullaa, leipää ja vähän jotain muuta höttöä. Ruoka piti syödä seisaaltaan ja kun pöytiäkään ei oikein ollut, niin juominen syödessä ei onnistunut. Penkkejäkään ei ollut oikein missään. Kun ruuan tarjoilu oli päättynyt oli reunostoilla olevat pöydät täynnä niilä istuvia väsyneitä toimistotyöläisiä.

En viitsinyt jatkoille lähteä, kun nekin olisivat olleet jossain melumestassa. Krapula tuli silti, vaikka en mielestäni edes paljoa juonut. Simalippujakin jäi yksi taskunpohjalle.

Olisin ollut paljon onnellisempi, jos juhlat olisi järjestetty samaan tapaan kuin pienessä voittamattomassa gallialaiskylässä. Koko porukka istuisi ison pöydän ääressä. Hyvää ruokaa ja juomaa olisi riittävästi. Ihmiset juttelisivat iloisina ja ehkä pari puhettakin pidettäisiin, mutta trubaduuri olisi suu tukittuna köytetty lähellä olevaan puuhun.

Byrokratia

Yksi suosikkikirjoittajistani netissä, Paul Graham, on taas kirjoittanut loistavan tekstin otsikolla "The other half of Artists ship". Tekstissä Paul käsittelee startuppien ja isojen yrityksen eroa erityisesti ohjelmien tekoon liittyvän byrokratian osalta. Yksi tärkeimpiä huomioita on, että siinä kun yritykset kasvavat, erilaisia sääntöjä, tarkastuksia ja hyväksyntöjä tulee lisää ja aina näiden aiheuttamia kustannuksia ei huomioida. Tämän vuoksi pienet yritykset ovat ketterämpiä, kun isoa joukkoa työn organisointia kahlitsevia sääntöjä ei ole vielä kerennyt muodostua.

Meillä firmassa muuttui säännöt Maccien hankintaa kohtaan juuri vähän aikaa sitten, niin että macin saa vain jos on pakottava tarve sille eli käytännössä tarve ohjelmalle, joka pyörii vain Macissä. Aikaisemmin riitti, että on hyvä syy. Samalla kuin politiikka muuttui, lisättiin myös tarvittavien hyväksyntöjen määrää.

Hyvä, että tulin taloon taloon ennen sääntöjen muutosta, sillä en usko, että uuden käytännön mukaan olisin saanut Macciä. Tällainen byrokratia on yksi syy miksi en pidä tietohallinnosta.

Firman tietokonepolitiikka ei oikeastaan mitenkään huomio sitä, että talossa on aika iso joukko meitä tuotekehityksessä toimivia ohjelmistoalan ammattilaisia, ohjelmistoinsinöörejä ja tutkijoita. Tuntuu aika oudolta, että firman mielestä me olemme päteviä suunnittelemaan tuotteidemme kriittisiä systeemikomponentteja (ohjelmistoja, käyttöjärjestelmän osia, yms.) asiakkaille myymiimme tuotteisiin, mutta samalla tietohallintomme mielestä me emme ole pätevä itse vapaasti valitsemaan tärkeintä päivittäistä työkaluamme eli tietokoneitamme.

Tässä mielessä kaipaan vanhaa aikaa kun puhuttiin vielä mikrotuesta. Ajatus oli kai, että tukea sai tarvitessaan. Nykyään kyse on tietohallinnosta. He hallitsevat tietojamme.

Kotiutuminen

Olen pikkuhiljaa kotiutunut uuteen asuntooni. Asunto on pohjaratkaisultaan tyypillinen 70-luvun kaksio. Itseasiassa todella tyypillinen. Keittiö, makuuhuone ja olohuone ovat samoissa paikoissa kuin mummolassani, mutta vessa ja vaatehuone ovat toisinpäin. Niinpä olen monta kertaa melkein mennyt vaatehuoneeseen tarpeilleni ja vasta viime hetkellä huomannut, että "ai niin joo..". Nyt sentään alan olla jo niin kotiutunut, että menen suoraan oikeaan paikkaan.

Sisustamisessa riittää puuhaa. Tarvitsisin vielä ainakin kirjahyllyn ja TV-tason. Valkoista Lundiaa ajattelin hommata, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi marssia kauppaan ja tehdä tilausta. Olen ollut vähän haluton tekemään päätöksiä, kun en oikein luota, että kalusteet muodostavat toimivan kokonaisuuden. Luotan kyllä makuuni kokonaisuuden suhteen, mutta on paljon vaikeampaa miettiä miten yksittäiset kalusteet sopisivat muihin. Kalusteet ovat aivan tolkuttoman hintaisia, eli mielelläni hommaisi kerralla kunnolliset ja tyylikkäät kalusteet. Paras olisi, jos ammattilainen laatisi ehdotuksen kokonaisuudesta ja sitten joko hylkäisin tai hyväksyisin sen. Hmm.. Kuinkahan monta vuotta minun pitäisi säästää, että olisi varaa moiseen?


Itse asunnosta pidän edelleen todella paljon, vaikka pari "bugia" olen huomannut. Keittiön laatoitus on tehty vähän hutiloiden ja muutaman laatan reunat irvistävät ikävästi. Vessanpönttö taas on vähän liian korkealla tällaisen lyhytjalkaisen kaverin näkökulmasta. Takaikkunasta näköalat ovat kuin neuvostoliitossa eli ikkunasta näkyy pelkkiä 70-luvun betonihirvityksiä ja miltei ainoa muuta tyyliä edustava rakennus taitaa olla talojen väleistä näkyvä vilaus sipulikirkosta. Eikä ne näköalat Tammelan puistokadun suuntaankaan kovin kaksiset ole, kuten ylläolevasta kuvasta näkyy.

Tammela on kuitenkin alueena juuri niin kiva kuin muistinkin. Ruokapaikkoja ja kapakoita riittää. Ydinkeskusta on vieressä ja kulkuyhteydet ovat hyvät. Odotan innolla ensi kesää. Ajatukset lounaista aurinkopaisteessa Tammelantorilla, päivän paistattelusta Sorsapuistossa, tuoppien kumoamisesta Pikilinnan, Telakan ja Pickwickin terasseilla lämmittävät kummasti mieltä näin talven kynnyksellä.

Tohelo

Pomo ja tuotepäällikkö pyysivät neuvotteluun heti aamulla, kun saavuin töihin. Keskustelimme hetken mitä korjattavaa prosessimme on ja sovimme miten yritämme ongelmia ratkaista. Palaverin lopuksi pomo kertoi, että oli saanut hyvää palautetta tekemisistäni monelta taholta ja sanoi, että jos haluan jatkaa tiiminvetäjänä, hän lopettaa projektipäällikön rekrytoinnin ja saan roolin pysyvästi. Kuten parista edellisestä blogitekstistä varmaan selviää, olen pohtinut asiaa aika lailla ja niinpä saatoin välittömästi todeta, että haluan roolin. Pomo totesi: "Selvä, mutta muista että kyseessä on rooli, eikä ylennys". Palkankorotusta on siis ilmeisesti turha odottaa.

Loppupäivä meni kiireisesti, enkä kerennyt asiaa kummemmin pohtia.

Ajaessani kotiin, aloin sitten pohtia mitä oikein on tapahtunut. Fiilis oli tosi hyvä. Olen ollut aidosti oma itseni, vetämättä mitään roolia. Olen tehnyt ahkerasti duunia ja sanonut mielipiteeni asioihin, joilla mielestäni on merkitystä. Olen ilmeisesti tehnyt oikeita asioita, sillä useat työkaverini olivat suositelleet minua tiimivetäjäksi, samoin kuin toinen tuotepäälliköistä. Myös scrum-valmentajamme oli antanut tekemisestäni hyvää palautetta pomolle.

Peruuttaessani pysäköintipaikalleni aloin ilmeisesti leijua liikaa omassa erinomaisuudessani. Paluu maanpinnalle tuli nopeasti. Kuului kräks, kun auton peili osui roskakatoksen seinään. Autossa oli jo ennestään ikävännäköinen naarmu, joka tuli heti pari viikkoa auton ostamisen jälkeen, kun ajoin autoa talliin.

Tämä on muuten jo toinen autoni, josta olen rikkonut peilin.

Vuoristorata

Ensimmäinen kahden viikon sykli, eli sprintti, tiimimme väliaikaisena Scrum Masterina on takana. Sprintti meni hyvin, teimme mitä lupasimme ja vähän ylimääräistäkin. Kaikki vaikuttivat tuloksiin tyytyväisiltä.

Aion jatkossa käyttää Scrum Masterin sijaan termiä tiiminvetäjä. Scrum Masterille ei liene vakiintunutta käännöstä ja tiiminvetäjä on sentään melkein suomea. En aio käyttää termiä projektipäällikkö, koska siitä tulee mieleen enempi pomo, joka käskee mitä tehdään. Mielestäni Scrum Masterin pitää olla itseohjautuvan tiimin jäsen, jonka tehtäviin kuuluu toimia tiimin rajapintana ulkomaailmaan.

Kun aloitin tiiminvetäjänä sanoin, että olen yhä osa tiimiä ja hommat jatkuu lähes kuten ennekin. Kerroin, että alkuun aion yrittää vetää yhteiset palaverimme jämäkämmin läpi, niin että ne pysyvät asiassa ja kestävät korkeintaan suunnitellun ajan.

Palavereiden tehostaminen on onnistunut. Päivittäiset tilannekatsaukset (eli Scrummit) kestivät n. 15 min, kun aikaisemmin ne ovat kestäneet n. 20 - 35 min. Perjantainen demo-sessio asiakkaille kesti tunnin, kuten pitikin ja sen jälkeinen tiimin sisäinen analyysi-palaveri (eli retrospektiivi) alle tunnin.

Kävin alkuviikosta Helsingissä Scrum-valmentajamme järjestämässä tapaamisessa, jonne oli kutsuttu kaikki osastomme tiiminvetäjät. Vaihdettiin kokemuksia ja näkemyksiä. Pari oluttakin tuli juotua (Scrum-valmentaja on Britti), hyvä reissu siis.

Seuraavana päivänä lounaalla kerroin tiimille tapaamisessa kuultuja näkemyksiä. Scrum-valmentajan mielestäkin siitä, onko Scrum Master osa tiimiä vai ei, on useita eri näkemyksiä. Kaikki meidän tiimissä oli samaa mieltä, että on parempi, että tiiminvetäjä on osa tiimiä ja osallistuu myös koodaukseen. Yllättäen he myös totesivat, että olen tehnyt hyvää työtä ja että haluavat että väliaikainen roolini muuttuisi pysyväksi. Sanoivat tämän myös samassa pöydässä istuneelle pomon pomolle. Täytyy myöntää, että menin ihan sanattomaksi.

Iltapäivällä joku sitten kävi kysymässä pomolta, että miksi me rekrytoidaan projektipäällikköä, kun homma menee nyt hyvin. Pomo kertoi, että jatkossa tehtävään kuuluu meidän tiimin vetämisen lisäksi parin alihankkijatiimin hallinta. Kokenutta projektipäällikköä siis haetaan.

Loistofiilis vaihtui ihan päinvastaiseksi. On minulla vähän projektinhallintakokemusta, mutta ei riittävästi. Uskon, että osaisin homman hoitaa, mutta en sitä tällä kokemuksella saa. Enkä edes tuota kuvausta vastaavaa työtä tällä hetkellä halua. Tiiminvetäjänä toimiminen on juuri sopivan vastuullista ja silti saa edelleen koodata. Täyspäiväistä projektipäällikköhommaa en halua.

Torstai-iltana kävin taas pelaamassa sählyä. Olin varmaan huonokuntoisin pelaaja ja oli pakko juosta oikein tosissaan. Liikunta teki hyvää, sain rentouduttua ja seuraavana päivänä olin taas ihan sinut tiiminvetotehtäväni väliaikaisuuden kanssa.

Perjantaina, itapäivällä, piti demota sidosryhmille sprinttimme tuloksia. Mitään valmista ei vielä aamulla ollut. Koko tiimimme pakkautui saman pöydän ääreen ja tsemppasi koko aamupäivän. Lounaskin piti jättää väliin. Viimeinen bugi saatiin korjattua vartti ennen demosessiota. Session puhepuolen revin hihasta, mutta sekin meni silti hyvin. Kaikki paikalla olleet olivat tosi tyytyväisiä.

Päivän päättäneessä tiimin sisäisessä palaverissa kaikki olivat tyytyväisiä sprintin tuloksiin. Sain vielä kiitokset siitä, että olin onnistunut pitämään palaverit lyhyinä.

Ensimmäisestä sprintistä tiiminvetäjänä jäi hyvä fiilis. Tylsää hetkeä ei ole kahteen viikkoon ollut. Vaikka tiedänkin tämän olevan vain väliaikaista, lähden silti innolla ensiviikolla taas tekemään parhaani.

Kokeilu

Töissä menee mukavasti. Ymmärrän mitä meidän halutaan tekevän ja tiedän miten haluaisin sen tehdä. Organisaatio, ihmiset ja työkalutkin alkavat olla hallussa. Opittavaa riittää, mutta se on hyvä juttu. Tylsäähän se olisi jos kaikki olisi selvää. Tähän mennessä opittavaa on ollut paljon, mutta ei liikaa.

Tutkimuspuolella vähän rasitti se valtava määrä tietoa mitä pitäisi koko ajan oppia. Osa ongelmaa oli toki se, että tutkimuskohteet vaihtuivat koko ajan. En kerennyt saavuttaa sellaista luottamusta, että olisin voinut sanoa, että nykytilanne on tämä ja me parannamme tilannetta näin. Sen sijaan takaraivossa raksutti ajatus, että entä jos joku on jo ratkaissut saman ongelman paremmin, mutta minä vain en ole kyseisestä ratkaisusta kuullut.

Vaikka pidän nykyisestä työstäni, niin jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa pitäisi seuraava askelma uralla saavuttaa. Realistiset suunnat nykyisessä fimassa olisivat asiantuntijapuolella ohjelmistoarkkitehdiksi tai spesialisiksi erikoistuminen. Kolmas vaihtoehto olisi siirtyä vastuunkantajapuolelle eli projektinhallinnan suuntaan.

Eilen, päivittäisessä Scrum-palaverissamme, tiimin vetäjä (eli Scurm Master) kertoi, että linjan vetäjällä on hänelle uusia tehtäviä, joten uusi tiimin vetäjä tarvitaan. Meitä ilmoittautui kaksi vapaaehtoisiksi. Sain tehtävän, väliaikaisesti ja sivutoimisesti. Eli pääosan aikaa käytän edelleen ohjelmistosuunnitteluun ja koodaamiseen. Pesti on myös väliaikainen, sillä tilalle ollaan palkkaamassa kokenutta projektipäällikköä.

Tässä kävi siis niin, että juuri kun pääsin tilanteeseen jossa uutta opittavaa oli sopivasti, hommasin ison läjän uutta opittavaa.

Olen kiinnostunut ketteristä menetelmistä ja Scrum tuntuu mielestäni aika luonnolliselta. Scrumissa tiimi on itseohjautuva, eli Scrum Master ei ole tiimin esimies, eikä myöskään projektipäällikkö, vaikka tehtävässä on joitain samantyyppisiä piirteitä. Scrum Master on ikäänkuin ryhmän järjestäjä, joka huolehtii siitä, että tiimi toimii Scrum prosessin mukaisesti ja että tiimi voi keskittyä oikean työn tekemiseen.

Tähän menessä meillä on ollut muutama ongelma siten miten toteutamma scrumia. Isoimpana ongelmana se, että backlog eli tekemättömien toimintojen lista on koko ajan muuttunut. Eli käytännössä vain kahden seuraavan viikon tehtävät ovat olleet selvillä. Listaa korjattiin, kun meillä kävi Scrum-valmentaja. Valitettavasti vierailun jälkeen tilanne on taas huonontunut eli lista on taas merkittävästi muuttumassa, mutta tälläkertaa ylhäältä tulleiden strategisten päätösten takia, eikä tiimimme tai tuotehallinnan (meidän asiakas) takia. En tiedä osaanko tai voinko tehdä asialle mitään. Tosin minun siirto tehtävään johtui osittain siitä, että näin vanhalle Scrum Masterille jää aikaa keskittyä pitkäjänteisempään tuotteen kehittämiseen, jota kautta backlogia saadaan kuntoon.

Minua tekemisessämme ovat ärsyttäneet tehottomat kokoukset ja Sprintin lyhyys. Suunnittelemme siis tekemistämme aina kahden viikon välein ja Sprintin suunnitteluun on pahimmillaan mennyt melkein kaksi päivää. Sprintin kestoa emme voi pidentää, mutta suunnittelua voimme tehostaa. Olemme usein on ajautuneet keskustelemaan epäoleellisista asioista, jolloin aikaa hukkuu. Lisäksi palavereja ei ole aina valmisteltu kunnolla, ja vähän liikaa asioita on keksitty lennossa. Yritän saada palavereihin jämäkkyyttä ja tekemisen meininkiä. Aion olla todella tarkkana, että palaverit etenee ja pysyy asiassa.


Ihan kiinnostava kokeilla Scrum Masterin roolia, toivottavasti vaan ei stressi iske.

Oikea ratkaisu

Olen viihtynyt uudessa työpaikassani. Tiimin kanssa tullaan hyvin juttuun. Kaikki ovat kokeneita ja paljon softaa kehittäneitä. Tuotteemme kannalta relevanttien teknologioiden osaaminen tuntuu olevan kaikilla suurin piirtein samalla tasolla. Tietysti omasta mielestäni minulla on hieman parempi ymmärrys siitä mitä meidän pitäisi tehdä kuin muilla.

Projektimme on vielä aivan alkuvaiheessa. Nyt selvitellään vaatimuksia, tehdään teknologiavalintoja, suunnitellaan ja rajataan projektia.

Tässä vaiheessa voi aika paljon vaikuttaa millainen tuotteemme tulee olemaan. Asian tiimoilta tiimimme onkin käynyt pitkiä keskusteluja. En ole ujostellut mielipiteideni kanssa, vaan alusta saakka olen painokkaasti ajanut kantojani. Ei tietenkään pitäisi yrittää juosta ennen kuin osaa kävellä. Eli olisi ehkä ollut fiksumpaa pikku hiljaa rakentaa kompetenssia ja uskottavuutta tiimin sisällä ja vasta sitten alkaa painokkaammin ajamaan mielipiteitä eteenpäin. Saa nyt nähdä miten käy, sillä mielipiteeni tietyissä avainkysymyksissä ovat radikaaleja. Tiimikaverit ovatkin jo tottuneet, että sanon aika suoraan ja painokkaasti mielipiteeni.

Puolustukseni täytyy sanoa, että aina minulla on selvät perustelut mielipiteelleni. Oikeastaan alusta saakka minulla on ollut ihan selvä näkemys siitä millainen tuotteen pitäisi olla ja kun kaikilla tiimikavereilla ei vielä ole näkemystä kokonaiskuvasta, tai he eivät sitä ole mainostaneet, olen sitten omaani ehkä vähän turhankin painokkaasti toitottanut.

Tässä vaiheessa tuntuu siltä, että vaihto tänne oli aivan oikea ratkaisu. Tuotekehitystyö tuntuu kuitenkin sopivan luonteelleni paljon paremmin kuin tutkimus. Täällä työ on selvästi enemmän tiimityötä kuin niissä tutkimusprojekteissa, missä minä olen ollut ja se sopii minulle mainiosti. Kiire täällä on lähes jatkuvasti päällä, mutta toistaiseksi se ei ole häirinnyt. Päivät vaan menevät nopeasti. Omat tehtäväni ovat edenneet hyvin ja uskoakseni esimiehet ja muu tiimi ovat tekemiseeni varsin tyytyväisiä.

On mukava tehdä asioita joita osaa.

Säätöä

Olen vähän miettinyt mitä tämän blogin kanssa tekisin, nyt kun en enää ole yliopistolla töissä, enkä ole tutkija, enkä tutkimuksellisissa tehtävissä.

Uusi työ vaikuttaa väkisin myös vähän sisältöönkin. Tulee mietittyä vähän tarkemmin miettiä mitä voi kirjoittaa ja mitä haluan kirjoittaa vaikkapa mielenkiintoisista teknologioista ja tuotteista. Kyse on enemmän omasta halusta olla varovainen kirjoittamisen suhteen kuin siitä, ettei oikeasti saisi.

Yksi vaihtoehto oli, että jos perustaisin ihan omalla nimellä blogin ja kertoisin siinä niin avoimesti kuin firma sallii missä olen töissä ja mitä teen. En ole ehkä vielä ihan valmis noin avoimeen toimintaan, päätinkin siis jatkaa vielä tällä konseptilla. Päivitysväli saattaa jatkossakin olla tällainen kohtuu harva, niinkuin koko kesän on ollut.

Keksin uudeksi nimeksi blogille "Tuotteita ja kehitystä". Ei se nyt kovin iskevä ole eli ehdotuksia otetaan vastaan. Lisäksi päivitin sivupalkkiin disclaimerin. Tässä blogissa esittämäni mielipiteeni ovat siis omiani, eikä niitä kovin tosissaan kannata ottaa.

Uusi työ

Nyt on viikko takana uudessa työssä. Ryhmämme vaikuttaa ihan mukavalta porukalta ja minut on otettu hyvin vastaan. Porukka vaikuttaa osaavalta. Suurinpiirtein minun ikäisiäni taitavat olla, noin niinkuin silmämääräisesti arvioiden.

Käytännön järjestelyt eivät ole aivan yhtä sulavasti menneet kuin edellisellä kerralla esim. en ole vielä työsuhdekännykkää saanut. No toimiihan iPhone, mutta olisi kiva saada edes se firman SIM-kortti, että voisi soitella ja surffailla firman piikkiin.

Jouduin eri kerrokseen istumaan, kuin muu ryhmämme. Hidastaa vähän tutustumista, kun täytyy erikseen lähteä käymään muiden luona. Tilanteen pitäisi olla väliaikainen. Ehkä ensi viikolla pääsen istumaan muiden kanssa samaan kerrokseen. Onneksi ryhmän jäsenet tulee kuitenkin nähtyä päivittäin, koska meillä on Scrum käytössä ja päivittäisten Scrum-palaverien jälkeen on ollut tapana mennä suoraan lounaalle.

Työn sisältö on vähän eri kuin mistä juteltiin työhaastattelussa, mutta ei se haittaa. Itseasiassa projekti johon päädyin on ehkäpä mielenkiintoisempi kuin se mitä aluksi ajattelin. Projektissa nimittäin on vielä rajaus auki ja sitä myöten meillä pitäisi olla vielä mahdollista vaikuttaa tekemisen sisältöön. Toisessa projektissa olisi ollut ehkä teknisesti vaativampia tehtäviä, mutta se projekti taas on paljon selkeemmin rajautunut ja he ovat jo lähempänä toteutusvaihetta eli samanlaista tilaisuutta vaikuttaa tekemisen sisältöön ei ole.

Ensimmäinen työviikko meni aika nopeasti viritellessä työkaluja kuntoon. Nyt minulla alkaa olla kaikki tarvittava asennettuna ja olen hommannuy käyttöoikeudet kaikkiin tarpeellisiin tietojärjestelmiin. Minun täytyy varmaan kääriä hihat ja alkaa tekemään oikeita töitä, kun järjestelyt alkavat olla, kännykkää lukuunottamatta, kunnossa. Yllätäen ekana tehtävänä joudun analysoimaan tiettyjä ohjelmakomponentteja ja kirjoittamaan niistä dokumentin. Ja mä ku luulin et tääl tuotekehityspuolel vaa koodataa..

Niin joo. Sain työkoneeksi MacBook Pron. Mainio kapistus.

Muutto

Muutto on nyt sitten kohtuu onnellisesti ohi. Se oli paljon raskaampi operaatio kuin olin kuvitellut. Ilmeisesti tavaraa on kertynyt viimeisen neljän vuoden aikana aika paljon lisää, sillä muistaakseni edellinen muutto oli paljon helpompi.

Avaimet uuteen asuntoon sain lauantaina ja sunnuntaiaamuna aloitimme muuton. Muutto alkoi olla valmis iltayhdeksältä ja ajoin muuttoapulaiset kotiin ja palasin siivoamaan. Huomasin kuitenkin, että irtaimistoa oli kaapeissa vielä vaikka kuinka paljon. Lastasin auton täyteen ja siivosin puoleen yöhön saakka. Oli pakko lopettaa sillä seuraavana aamuna oli ensimmäinen päivä uudessa työssä.

Seuraavana iltana palasin viimeistelemään siivousta. Puoleenyöhön taas meni, mutta tuli onneksi valmiiksi. Kamaa oli vielä autollinen ja osa siitäkin on vielä autossani sillä ylimääräistä energiaa ei pahemmin ole ollut kuin pakollisiin kuvioihin.

En kyllä tajua miksi muutto vei niin kauan. Kaikki piti olla kunnossa. Laatikoita oli ja pakannut olin etukäteen lähes kaiken. Hävitin paljon roskaa jo etukäteen. Portaita pitkinkään ei tarvinnut kuljettaa muita tavaroita kuin sånky. No se täytyy myöntää, että pakettiauto taisi olla liian pieni ja siivous olisi pitänyt aloittaa jo ennen muuttoa. Enemmän tavaraa olisi voinut hävittää.

Onneksi muuton venyminen ei haittaa tilalleni muuttavia, sillä he aloittavat muuttonsa vasta ensi viikonloppuna.

Kaikenkaikkijaan täytyy sanoa, että en suosittele muuttoa ja aloittamista uudessa työssä peräkkisinä päivinä.

Pala Tamperetta

Maanantaina maksoin kauppasumman ja osakekirja siirrettiin nimiini. Asunto-osakeyhtiö omistaa oman tonttinsa, joten omistan nyt sitten pienen palan Tamperetta (pankin kanssa kimpassa tietysti). Rakennus sijaitsee aika pienellä tontilla, mutta kaipa minä kuitenkin laskennallisesti ajatellen omistan nyt muutaman neliön Tampereen keskustaa. Miellyttävä ajatus!

Melkein kaikki asunnovaihtoon liittyvä byrokratia alkaa olla hoidettu. Yllättävän helposti kaikki on mennyt, vaikka myyjä myi asunnon minulle ilman välittäjää. Se aiheutti myös minulle vähän lisää tekemistä. Aion kyllä vakavasti harkita asunnon myymistä suoraan ihan itse, jos vielä joskus vaihdan asuntoa. Niin helposti kaupanteko sujui ilman välittäjääkin.

Muutto on kuukauden vaihteessa ja samantien aloitan uudessa työpaikassa. Kesän aikana tuli siis tehtyä isoja päätöksiä ja nyt tulee läjä muutoksia kerralla. Tällä hetkellä uskon tehneeni onnistuneita päätöksiä ja viihtyväni uudessa työssäni ja uudessa asunnossa. Talven aikana sitten selviää oliko päätökset niin hyviä kuin miltä ne nyt vaikuttavat.

Olen periaatteessa lomalla kuukauden loppuun saakka, mutta silti lupauduin esittelemään ennen tekemääni koodia huomenna ja katselmoimaan yhden dokumentin ensi viikon lopulla.

Minulle jää kuitenkin ihan riittävästi aikaa siivoilla ja hävittää vanhoja romuja. Päätin, että tällä kertaa en aio muuttaa sellaisia vaatteita ja tavaroita, joita en käytä ja että hommaan uuteen kämppään kunnolliset kalusteet. Eilen veinkin viisi pussillista vanhoja vaatteita kierrätykseen ja yhden pussin roskiin. A4 saastetta ja muuta roskaa on päätynyt pari pussillista roskiin. Seuraavaksi ajattelin viedä vanhjoa tietokoneita ja muuta romuelektroniikka kierrätyspisteeseen. Sitten olisi vielä jäljellä vanhojen huonekalujen hävittäminen.

On kyllä ihan uskomaton määrä tarpeetonta rojua pääsyt kertymään nurkkiin. Yllättävän vaikea siitä silti on luopua!

Takaisin Tammelaan

Ostin kämpän Tampereen Tammelasta.

Tunnen Tammelan kohtuu hyvin, koska olen ollut siellä töissä ja asunutkin pari vuotta. Pidin kovasti Tammelassa asumisesta. Palvelut oli hyvät, keskusta oli lähellä ja tunnelma oli kaupunkimainen, mutta ei kuitenkaan yhtä kiireinen ja tiivis kuin ydinkeskustassa. Tammelasta muutin aikoinaan takaisin Hervantaan, koska tulin Hervantaan töihin ja vuokrasopimukseni Tammelan asuntoon oli vain määräaikainen. Oli helppo tehdä päätös muuttaa takaisin Tammelaan, kun löysin hyvällä paikalla olevan, hyväkuntoisen asunnon ja vielä sopuhintaan.

Asunto on kaksio 70-luvulla valmistuneessa kerrostalossa. Asunto sijaitsee keskeisellä paikalla Tammelan puistokadun eteläpäässä. Paikka on erinomainen. Rautatieasema, Stockmann, Tullintori, Sorsapuisto ja Tammelantori ovat kaikki alle puolenkilometrin päässä. Uuteen työpaikkaan matkaa on vähän päälle kaksi kilometria, joka on juuri sopiva pyörämatka. Liikenteen melunkaan ei pitäisi olla iso haitta, vaikka asunto on lähellä vilkasta Itsenäisyydenkatua, koska asunto ei kuitenkaan ole sen varressa.

Asunto on remontoitu muutama vuosi sitten ja loistavassa kunnossa. Asunnossa on myös lasitettu parveke, joten kissatkin pääsevät ihailemaan maisemia. Oikeastaan ainoa isompi puute on se, että saunaa ei ole. Täytynee käydä kavereiden luona välillä saunomassa. Talonyhtiöön ei ole vielä tehty putkiremonttia ja se on varmasti tulossa jossain vaiheessa.

Asunnon mukana perin myös omistajan autohallipaikan. Autohallipaikka on merkittävä etu useimpiin ydinkeskustan kohteisiin verrattuna. Monessa käymässäni ydinkestustan kohteessa ei ole mahdollista saada minkäänlaista autopaikkaa.

Olen katsellut aika paljon ilmoituksia Tammelan kohteista ja niiden perusteella hintapyyntö oli heti alkuun mielestäni kohtuullinen. Vähän sain hintaa tingattuakin. Käsitykseni hinnan kohtuullisuudesta vahvistui, kun huomasin eilen, että samasta talosta on tullut myyntiin kaksio kerrosta ylempää. Myyntiin tullut kaksio ei ole yhtä hyvässä kunnossa kuin ostamani, mutta silti hintapyyntö on 15000E isompi kuin ostamani asunnon hintapyyntö oli.

Jouduin tinkimään alkuperäisestä tavoitehinnastani tuntuvasti, kun myin asuntoni. Uskon kuitenkin tehneeni oikean ratkaisun hyväksyessäni tarjouksen, sillä huomasin, että alakerran naapuri pyytää asunnostaan miltei 10000E vähemmän kuin itse sain ja asunto ei vieläkään ole mennyt kaupaksi, vaikka naapuri on myynyt asuntoaan koko kesän.

Tällä hetkellä tuntuu aika hyvältä. Asunnonvaihto on tähän mennessä onnistunut hyvin. Olen aika innoissani uudesta asunnosta ja varma, että viihdyn hyvin Tammelassa. Kaikkein kettumaisin eli muutto on kuitenkin vielä edessä.

Töihinpaluu

Loma on ohi. Lähes ensitöikseni eilen marssin proffan toimistoon ja kerroin lähteväni. Meillä oli hyvä keskustelu. Proffa ymmärsi ratkaisuni vallan hyvin. Proffa oli edelleen oikein tyytyväinen siihen mitä olin tähän mennessä tehnyt ja harmitteli sitä, että emme saaneet ideallemme pitkäkestoisempaa rahoitusta, jonka varassa olisin voinut väitöskirjan rauhassa tehdä. Kyllähän me yritimme kaikenlaista rahoituskuviota, mutta jostain se aina jäi kiinni.

Olen varma, että lähtöni on oikea ratkaisu. Saattaa olla, että vähän ajan päästä olisimme rahoituksen keksineet, mutta kaiken yrittämisen ja odottelun jälkeen, en enää jaksa odottaa.

Vanhemmaksi ohjelmistoinsinööriksi ison yrityksen tuotekehitysosastolle minut palkkasivat. Kuten aina yritysmaailmassa, kaikki on todella tärkeää, hys-hys ja huippusalaista. Enempää en siis töiden sisällöstä kerro. No sanotaan nyt kuitenkin vielä sen verran, että itseäni kiinnostaviin tehtäviin pääsin. Leppoisa tutkimus vaihtuu kiireiseksi tuotekehitykseksi syyskuun alussa. Työ on Tampereella edelleen, mutta ei kuitenkaan enää Hervannassa, vaan lähempänä keskustaa.

Uuden työnkin takia muutto keskustaan on hyvä juttu. Tänään menenkin katsomaan mukavanoloista kämppää Tammelassa. Pancho Villa on melkein kämpän alakerrassa, joten laihtuminen ei ainakaan uhkaa, jos kaupat syntyvät.

Kolhuja

Näistä ja parista muusta pikkukolhusta huolimatta nimet ovat kauppakirjassa. Minulla on vuoden loppuun saakka aikaa muuttaa pois.

En ole Tampereelta muuttamassa pois vaan haen kämppää keskustasta.

Tällä hetkellä harkitsen vakavasti kolmen kämpän väliltä. Yksi on muuten aika samanlainen kuin nykyinen asuntoni, paitsi sijaitsee Tampellan-alueella. Kaksi muuta ovat vanhoissa taloissa sijaitsevia remontoituja kaksioita aivan ydinkeskustassa. Pyynnit ovat hirvittäviä summia rahaa. Euroina ei summat eivät sentään kuulosta aivan yhtä poskettomilta, kuin jos niitä alkaa ajattelemaan markkoina. Toivottavasti hinnoissa on hieman ilmaa. Laskelmieni mukaan minun pitäisi kuitenkin selvitä lainasta. Pankkikin oli samaat mieltä ja pankithan tunnetusti eivät tee virheitä.

Kierrän kohteet tällä viikolla ja sitten teen päätökseni.

Ilmoitusten perusteella keskustakohteista isompi on tällä hetkellä suosikkini. Asunto on iso kaksio, kohtuu hyvässä kunnossa, hienossa kivitalossa aivan Tampereen ydinkeskustassa ja mikä parasta asuntoon kuuluu edullinen autopaikka. Sijanti on ymmärtääkseni aika rauhallinen, vaikka aivan keskustan ytimessä. Talon alakerrassa eikä naapurissa ole meluisia baareja, eikä kyseisen korttelin ympäri kulje yhtään pääväylääkään eli melunkaan ei pitäisi olla ongelma. Isoin kysymysmerkki on pohjaratkaisu, sillä ilmoituksessa ei ollut pohjakuvaa.

Tampellan kohde on lähes tasoissa edellisen kanssa. Kohde olisi turvallinen ratkaisu. Uudehko talo, hyvä pohjaratkaisu, hyvät materiaalit ja erinomainen kunto. Sauna ja parveke ovat myös kivoja. Ainoa kysymys on, että mihin auton saa ja mihin hintaan? Lisäksi minua on hieman alkanut epäilyttää, että onko tuo Tampella nyt kuitenkaan alueena aivan hintojensa veroinen.

Toinen keskustakohde on vähän edellisiä perässä. Sijainti on samalla kadulla kuin toinen keskustakohde, eli aivan yhtä hyvä. Asunto on remontoitu ja näyttää hyvälle, mutta keittiön osalta remontoijan ja minun maku eroaa merkittävästi. Keittiö on musta-valkoinen ja se vähän ottaa silmään. Pohjaratkaisu on hieman erikoinen, mutta ilmeisesti kuitenkin ihan ok. Autopaikkaa ei ole ja talonyhtiössä on ilmeisesti tulossa perusparannus, mitä se ikinä sitten tarkoittaakaan. Etuna taas selvästi edellisiä pienempi pyyntihinta.

Taisin jollekin joskus sanoa, että tavoitteeni on, että Stockka olisi jatkossa lähikauppani. Hitto, tavoite saattaa jopa toteutua. Pitää nähtävästi varoa mitä toivoo, sillä toiveet saattaa vahingossa vaikka toteutua.

Matti

Kävin vierailemassa mummon luona pohjoisessa. Ukkini kuoli hieman ennen vuoden vaihdetta ja suurin osa keskusteluja koski Ukkia, hänen tekemisiään ja luonnollisesti sairastelun viime vaiheita.

Itse tapasin isoisäni viimeistä kertaa vuosi sitten. Olin lähdössä Bostoniin ja tiesin, että ukki on vähän oireillut. Vierailun aikana ukki oli hajamielinen, mutta käyttäytyi aika lailla normaalisti. Huomasin toki huonontuneen terveyden ja varmaankin ensimmäistä kertaa pelkäsin, että hyvästit saattavat jäädä viimeisiksi.

Ukin sairastelu vaihteli pitkin syksyä. Loppusyksyllä tilanne vaikutti huonolta, joten viimein päätimme veljeni (ja hänen perheensä) kanssa vierailla pohjoisessa. Ajoimme perjantain pohjoiseen ja lauantaina oli tarkoitus vierailla sairaalassa. En ole eläessäni tuntenut oloani yhtä epäonnistuneeksi, kuin tuona lauantaina, kun kuulin, että ukki oli kuollut aamulla, ennen kuin olimme häntä tavanneet.

Paljon raskaampaa tuo sairastelun aika tietenkin on ollut mummolle ja oikeastaan vasta nyt alan tajuta kuinka raskaita nuo viimeiset kuukaudet ovat varmasti olleet hänelle.

Elämä alkaa asettua uusille uomille ja vaikka nyt vierailu pohjoisessa oli erilainen kuin aikaisemmin, niin jotenkin luulen että seuraavalla kertaa tilanne on normalisoitunut. Syödään, kahvitellaan, katsotaan telkkua ja kerrataan menneitä.

Lähtiessäni kohti etelää mummo löi kaksi lahjaa käteeni. Ukin lierihatun minulle ja shakkipelin veljelleni.

Shakkipelin nähdessäni tunteet nousivat taas pintaan. Joka kerta kun velipoika on vieraillut pohjoisessa on hän pelannut shakkia tai tammea ukkia vastaan ja minäkin toki useasti. Alkujaan ukki pelasi hienotunteisesti, jotta veli pärjäsi pelissä, myöhemmin tilanne taisi kääntyä toisin päin. Toivottavasti veli ymmärtää arvostaa lahjaansa. Jotenkin tuo 70-luvun massatuotantoa oleva shakkilauta on kuitenkin myös minullekin yksi arvokkaimmista muistoista ukista.

Shakki ja Matti.

Soveltuvuusarvio

Kävin sitten soveltuvuusarviossa. Soveltuvuuasrvio sisälsi personallisuutta kartoittavan ennakkotehtävän, ryhmätyötehtävän, haastattelun ja kaksiosaisen älykkyystestin. Meni hyvin, vaikka olinkin aika väsynyt, koska kissat olivat valvottaneet minua viime yönä.

Ryhmätyötehtävä oli viime kerralla, yli neljä vuotta sitten, aika samanlainen. Meni ihan putkeen, olin sopivasti aktiivinen, osasin ottaa hommat hanskaan aina tarvittaessa ja pidin ryhmämme puolesta pääoasan loppuyhteenvedosta, joka onnistui aika hyvin.

Haastattelukin meni aika hyvin, vaikka HR-konsultti oli sitä mieltä, että minulla on hiemen liikaa taipumus stressata hommista ja minun pitäisi yrittää ottaa asiat rennommin. Sukuvika vissiin, kun ei suksi luista. Toisena ongelmana tunnustin, että minun on vähän vaikea tehdä päätöksiä ja tapana jahkailla niiden kanssa.

Älykkyystesti oli täysin erilainen kun aikaisemmin. Toinen osa sisälsi tilastojen tulkintaa ja apuna sai käyttää laskinta ja paperia. Toinen osa taas oli luetun ymmärtämistä ja loogista päättelyä. Tehtävinä annettiin lyhyitä tekstikatkelmia ja esitettiin tekstiä koskeva väittämä. Ja piti vastata pitikö väittämä tekstin perusteella paikkansa vai ei vai onko niin, että tekstistä ei voi väittämän totuusarvoa päätellä. Yllättäen matemaattisempi testi jäi minulta pahasti kesken ja toisen testin vastaukset taas kerkesin jopa tarkastamaan. Mielenkiintoista kuulla tulokset.

Konsultti sanoi haastattelun jälkeen aikovansa suositella minua hakemaani tehtävään. Konsultti tekee arviosta raportin. Raportin saan viimeistään ensi maanantaina. Aika pian sen jälkeen varmistuu saanko paikan. Tuntuu siltä, että jos en kämmännyt palikkatestejä, on aika todennäköiseltä, että saan paikan.

Kesken haastattelua kaveri soitti ja kännykkä hälytti, vaikka olin laittanut sen hiljaiseksi. Oli hieman noloa kaivaa iPhone esille ja sammuttaa se.

SproutCore

Surffailin vähän Applen uuden MobileMe-palvelun esittelysivuja. Itse palvelua kiinnostuneempi olin websovellusten hyvin työpöytämäisistä käyttöliittymistä. Selaimessa toimivat versiot sovelluksista muistuttavat hämmästyttävän paljon Mac OS X:ssä toimivia esikuviaan. Webmail muistuttaa käyttöliittymältään todella paljon Mac OS X:n Mail ohjelmaa ja samoin kalenteri iCalia. Näppäinoikotiet toimivat, hakutulokset päivittyvät lennossa, drag'n'drop toimii, yms. Ero selaimessa toimivan sovelluksen ja normaalin tietokoneohjelman välillä ei enää ole iso.

Tähän mennessä tällaiset palvelut ovat yleensä perustuneet joko Flashin tai Javan käyttöön. Kummankaan käyttö ei ole kovin hyvä ratkaisu. MobileMe-palvelu ei pohjaudu näistä kumpaankaan, vaan se on toteutettu SproutCore-nimiseen sovelluskehyksen avulla. SproutCore on tietysti Open Sourcea. SproutCore käyttää työpöytämäisten websovellusten luontiin Ajaxia eli se kykenee toimimaan selaimessa olevilla standarditeknologioilla eli JavaScriptillä, HTML:llä ja CSS:llä. Tällä hetkellä Firefox ja Safari ovat tuettuja. IE7 tuki on tulossa. Javaa tai Flashiä ei siis enää tarvita vaikka haluaisi luoda hyvin tavallisia ohjelmia muistuttavia websovelluksia.

Tekniikasta SproutCoren wiki sanoo:

SproutCore is also a set of development tools influenced by Rails and adopting Javascript best practices. A standard application directory tree is auto-generated, as are models, views, and controllers. HTML is written with the erb (embedded Ruby) templating system using helpers to generate boilerplate HTML and Javascript for UI elements. Testing is built-in. For deployment, the build system consolidates distributed segments of HTML, CSS, and Javascript (and minimizes the Javascript) producing a small set of completely static files.

SproutCore ei yritä tarjota kokonaisratkaisua kolmitasoarkkitehtuurin toteuttamiseen vaan keskittyy asiakaspäähän, eli selaimessa toimivaan käyttöliittymään. Palvelin ja tietokantakerroksen toteuttamiseen pitää käyttää muita ratkaisuja. Eli:

SproutCore is Server-agnostic
SproutCore applications are deployed as a directory of files: no dynamic server-side code is required. You can deliver a SproutCore application to the browser from any web server or web host without special configuration.

In addition, SproutCore can interact with any HTTP application server at runtime including Rails, Tomcat, WebObjects, and WebDav, via XHR calls. SproutCore includes out-of-the-box support for ReST-style backends that accept and receive JSON-formatted data.

Hieman raskas SproutCore on, kuten varmaan moni muukin JS-kehys. Pikaisessa testissäni huomasin, että parin rivin "Hello World"-sovelluksen mukana pitää siirtää lähes satoja kilotavuja JavaScript-koodia. Muilta osin ensivaikutelmani oli hyvin positiivinen.

Applen päätös käyttää SproutCorea mailin web-versioon on kuitenkin mielestäni vähän kyseenalainen. Käyttöliittymästä tulee varmaan aivan mainio, mutta epäilen että ratkaisusta tulee liian raskas. Webmailia kuitenkin tulee käytettyä monesti huonoilla laitteilla ja epämääräisten verkkoyhteyksien päästä. Googlen gmail-tyylinen kevyt käyttöliittymä sopii webmailiin paremmin.

Webissä on tarvetta niin erilaisille palveluille, että tietenkään mikään sovelluskehys ei tietenkään ratkaise kaikkia tarpeita. Flash on edelleen paras ratkaisu peleihin ja multimediaan. SproutCore näyttäisi sopivan hyvin silloin kun ei olla tekemässä vain sivua vaan selaimessa toimivia hyötyohjelmia, joissa tarvitaan työpöytämäinen käyttökokemus. Kevyemmät ratkaisut taas sopivat normaaleille sivustoille.

Aalto-korkeakoulu

Innovaatioyliopistomme sai hyvän nimen. Alvar Aalto kun on ylivoimaisesti yliarvostetuin arkkitehtimme. Aallon arkkitehtuuri ei ole toimivaa, eikä kaunista. Finlandia-talon marmori ei kestä, eikä akustiikka toimi. Kolmijalkainen tuoli ei tahdo pysyä pystyssä, muitakin esimerkkejä on loputtomasti. Helsingin parhaalle paikalle, historiallisesti arvokkaaseen ympäristöön Aalto taas sai suunniteltua järkyttävän ruman valkoisen kuution (Enson pääkonttori). Onko mikään Aallon suunnitelema rakennus oikeastaan kaunis? Kuten Comic Book Guy sanoisi: "Worst Architect.. EVER!"

Huippuyliopistomme on siis nimetty harvinaisen osuvasti.

Tämäkin teksti varmaan näyttää aika hölmöltä, kun Aalto-korkeakoulu tuottaa Suomelle Nobel-palkinnon, aivan aikataulun mukaisesti vuonna 2020.

Loman tarpeessa

Kevään työt on melkein tehty ja kiire on ohi.

Viimeinen tärkeä deadline oli eilen, kun meillä oli konferensissa pieni teknologiademo esillä. Demon tekeminen meni viime metreille, kun kuulin vasta viime viikon lopulla, että olisi pitänyt käyttää rajapinnan uusinta versiota, eikä sitä versiota minkä olimme saaneet projektin alussa yhteistyökumppaniltamme.

Porttaus uusimmalle versiolle vei sitten viimeiseen yöhön saakka. Puoli kahdelta aamuyöllä lopetin demon koodaamisen ja aamulla kuudelta oli lähtö Helsinkiin. Demoon jäi kuitenkin bugi, jonka vuoksi jouduimme hajautetun demon sijaan ajamaan sitä yhdellä koneella. Bugin vuoksi en ollut aivan tyytyväinen. Kaikki yhteistyökumppanimme edustajat, joiden kanssa juttelin, olivat kuitenkin oikein tyytyväisiä demoon ja konferenssivieraatkin näyttivät tykkäävän.

Laitokselta lähti konferenssiin minun lisäksi neljä tutkijaa, eikä silti koko porukasta kukaan tajunnut tehdä esitettä, ottaa mukaan laitosta esittelevää julistetta tai demomme lisäksi ylipäätään ottaa mukaan mitään materiaalia, jolla oltaisiin voitu markkinoida tutkistamme. Kyllä se nähtävisti niin on, että kaikki pitäisi tehdä itse.

Viimeiset viikot on tosiaan tullut paiskittua hikipäässä töitä ja viikonloppujakin pari mennyt töiden puitteissa. Seuraavat pari viikkoa onkin rauhallista dokkarien kirjoittelua, koodien siivomista ja sitten lomalle. Alan todella olla loman tarpeessa.

Se viime viikolla ollut haastattelukin meni ilmeisesti ihan hyvin, koska kutsuivat seuraavaan vaiheeseen eli soveltuvuusarvioon.

Coplien

Pattern ja Agile -guru Jim Coplien vieraili laitoksella. Coplien veti meille päivän patterni-workshopin, johon osallistuin.

Coplien on terävä kaveri ja hänellä on aika kärkkäitä mielipiteitä.

Coplienin mielestä esimerkiksi tunnetuimmassa Pattern kirjassa eli GoF:ssa, ei oikeasti ole ollenkaan oikeita patterneja vaan vain koodausmenetelmiä C++:n (ja smalltalkin) puutteiden paikkaamisen. Coplienin mukaan kirjan kirjoittajat eivät edes tajunneet mitä patternit oikeasti ovat. Myöhemmässä elämässään kuulemma yksi heistä oli tajunnut mitä Patternit ovat ja siksi meilasi asiasta vuonna 2004 Coplienille.

Coplien väitti myös, että GoF:n "patternien" käyttö saattaa jopa heikentää ohjelmien laatua. Coplien kertoi yhdestä tutkimuksesta, jossa ohjelmista oli poistettu GoF:n patternit ja tämän seurauksena ohjelmien laatu parantui! Tietenkin kyseessä saattaa olla vain se, että yleensä ohjelmien laatu parantuu, kun niitä saa jälkikäteen kirjoitella ratkaisevilta osin uusiksi.

Väitteet olisivat aika rohkeita lähes keneltä tahansa muulta henkilöltä kuin Coplienilta, sillä GoF:n patterneista osa on peräisin Coplienin kirjasta "Advanced C++ Programming Styles and Idioms" ja GoF:ssa kyseiseen kirjaan myös viitataan. Tämän lisäksi Coplien on patterniyhteisössä arvostettu hahmo ja ollut esimerkiksi perustamassa Pattern Languages of Programs -konferensseja.

Coplienilla tosiaan oli tarkka näkemys mitä patternit, patterni-kielet ja näiden mahdollisuudet ovat. Coplienin mukaan maailmassa ehkä n. 10 henkeä tajuaa asian, joten en aio enempää nolata tässä itseäni yrittämällä selittää omaa käsitystäni asiasta.

Itseluottamusta ei gurulta tosiaan puutunut ja esiintymistyyli muistutti matkasaarnaajaa. Täytyy myöntää, että ihailen kaverin rohkeutta, uskoa ja omistautumista näkemykselleen.

Haastattelu

En olekaan vähään aikaan kirjoittanut tänne mitään. Tekosyy on sama vanha eli kiire. Maanantaina ja tiistaina olisi pitänyt olla kolmessa paikassa yhtä aikaa. Ouluun tuli Bostonissa tapaamani tutkijaporukka vierailulle ja olisin päässyt osallistumaan heidän minikonferenssiinsa. Arkkitehtuurien arviontiprojektissa taas oli kaksikin tehtävää. Olisi pitänyt osallistua yhteen arviointiin ja lisäksi toimia isäntänä asiantuntijalle, joka saapui Unkarista arvioimaan yhden yhteistyökumppanimme järjestelmää. Koska olen tavallaan vastuussa kyseisestä yhteistyökumppanista oli pakko isännöidä vierasta.

Ouluun olisin halunnut lähteä. Suhteiden ylläpito olisi ollut tärkeää ja konferenssi olisi sisältänyt mielenkiintoista asiaa. Illanvietot yhteistyöyrityksen piikkiin olisivat varmasti olleet hauskoja.

Viime viikonloppu meni koodatessa, koska toisen projektin demo piti saada tällä viikolla valmiiksi. Nyt se toimii ja yhteistyökumppanilta saatiin hyvää palautetta videostamme joka esittelee alustaa ja demoamme. Edellisviikonloppu taas meni harjoitustöitä tarkastaessa. Tänä viikonloppunakin viimeistelen demoa, kun ensi viikolla pienessä konfernssissa sitä varmaan pitää esitellä.

Tänään kävin työhaastattelussa. En ollut ihan parhaimmillani. Olin istunut aamupäivän Pattern-workshopissa ja kolmen tunnin istuminen workshopissa oli syönyt energiaa. Haastattelun lopuksi haastattelija halusi testata asiantuntemustani. Ideana oli, että haastattelija sanoi yhden sanan ja minun piti vastata mitä mieleeni tulee. Tajusin idean aluksi vähän väärin ja oletin haastattelijan haluavan yhden sanan vastauksen. Haastattelija sanoi Gnome ja minä vastasin "ikkunointi". Haastattelija katsoi minua silmät pyöreänä ja pyysi täsmentämään. Aikani änkytettyäni tajusin, että tarkoitus oli lyhyesti kuvata käsitettä eikä vastata yhdellä sanalla. Myöhemmin sain sentään vähän pelastettua kasvojani kun tiesin mikä Dalvik on.

Pyysin noin tonnia parempaa palkkaa kuin tällä hetkellä tienaan. Vähän hävetti pyyntö sanoa, vaikka olin palkkapyynnön tarkkaan miettinyt. Palkka on käsittääkseni sellainen mitä hyville asiantuntijoille talo maksaa. Eli pari pykälää korkeammalla kuin vastavalmistuneiden dippainssien, mutta ei peruspalkka vedä vertoja ylitöitä tekeville lääkäreille, lakimiehille tai päteville ekonomeille. Pyyntö ei kuulemma ole ongelma. Lupasivat ensi viikolla kertoa jatkuuko haastatteluprosessi.

Paikka kuulosti hyvälle. Työssä keskipisteenä olisi ilmeisesti Python-ajoympäristö. Ihan mielenkiintoista asiaa siis ja vanhasta kokemuksestani olisi työssä varmaan iloa. Toinen haastattelijoista tiesikin vanhan pomoni (alan guru talossa) ja kollegani, joka oli todella pitkään ollut talossa samantyylisten projektien parissa.

Nyt kun asiaa ajattelen, niin siirtyminen teollisuuteen tuntuu yhä vain houkuttelevammalta. Kun kerran minulla on kiire ja stressiä, miksi ihmeessä en olisi kiireinen ja stressaantunut kunnon palkalla, ihan oikeiden tavoitteiden saavuttamiseksi? Mielessäni pyörii armeijan mainosten slogan: "Tee työtä, jolla on tarkoitus".

Parin viikon sisään kuulen pääsenkö tutkijakouluun. En oikeastaan enää tiedä, haluanko oikeastaan päästä sinne. En ole kovinkaan innostunut tutkimussuunnitelmastani ja olen luullakseni enempi kiinnostunut Python-ajoympäristöstä. Ja toki edelleen eniten ammattillisesti kiinnostaa Java-virtuaalikoneet :)

Dynaamiset kielet

Steve Yegge on kirjoittanut mielenkiintoisen blogiartikkelin dynaamisesti tyypitetyistä ohjelmointikielistä (joilla hän tarkoittaa Perliä, Pythonia, JavaScriptiä, Lispiä, Smalltalkia, jne). Usein väitetään, että dynaamiset kielet ovat hitaita, huonosti isoihin järjestelmiin sopivia ja että näille kielille ei ole mahdollista korkeatasoisia integroituja kehitysympäristöjä. Steve arvioi näitä väitteitä ja kykynee mielestäni osoittamaan kyseiset ennakkoluulot ainakin osittain vääriksi. Olen Steven kanssa aika pitkälti samoilla linjoilla. Dynaamisuus on monessa tilanteessa hyvä juttu ja olisi hyvä, että dynaamisia kieliä käytettäisiin nykyistä enemmän. Harmi vaan, että taitaa olla niin, että vanhojen staattisten kielien kanssa joudataan pärjäämään vielä pitkään.

Valtakunnan Virallinen Idoli

Vihreät haluavat Suomeen Valtakunnan Idolin toimen. Valtakunnan Idolin päätehtävä on viihdyttää kansaa sekä Suomeen saapuvia merkkihenkilöitä ja edustaa maatamme, lomailemalla ulkomailla.

Valtakunnan Idolin tärkeimpiä vuosittaisia tehtäviä on vetää Tanssii Eliitin kanssa -ohjelma, joka on syksyn suosituimpia TV-lähetyksiä. Tanssin lisäksi ohjelma sisältää myös urheilua, sillä ohjelman alussa lähetettävä kättelymarathon on yksi penkkiurheilijoiden suosikkilajeista.

Voittajalle on luvassa mahtava palkkio. Rahaa tulee verottomana 750 000€ (126000€/vuosi) ja lisäksi huvitteluun on varattuna 171 000€ joka vuosi. Idolin käytössä on kaupunkiasunto Helsingin keskustassa, tunnetun arkkitehdin suunnittelema moderni omakotitalo keskustan kupeessa ja kesämökki rantasaunoineen Länsi-Suomessa. Henkilökuntaakin käytössä on yllin kyllin ja aina parhaat turvajärjestelyt, jotta yli-innokkaat fanit eivät pääse juhlintaa häirtsemään.

Valtakunnan Idoli valitaan kuuden vuoden jaksoiksi kerrallaan ja valinta virkaan tapahtuu Idols-tyylisesti. Asiantuntijaraati raakkaa ehdokkaista ansiotuneimmat, joista sitten kansa pääsee valitsemaan. Ikävä kyllä, Valtakunnan Idolin valinta joudutaan toteuttamaan vanhanaikaisesti henkilökohtaisesti äänestämällä, vaikka muissa tärkeissä äänestyksissä, kuten Idols-ohjelmassa, äänestys kyetään hoitamaan modernisti tekstareilla.

Vihreiden ehdotus on rohkea, sillä Valtakunnan Idoli käytännössä korvaisi suositun Päämies-instituution. On mahdollista, että Valtakunnan Idolin valinnasta ei tule aivan yhtä suosittua kuin Päämiehen valinnasta sillä vaikka tehtävät muistuttavat toisiaan on Päämiehellä ns. muodollista valtaa, jonka vuoksi moni kokee valintaan osallistumisen "kansalaisvelvollisuutena". Viihdemaailman ulkopuoliset, taantumukselliset tahot, kannattavat yhä Päämies-instituution ylläpitoa ja väittävät Valtakunnan Idolia turhaksi toimeksi.

Onneksi valistuneet viihdemaailman tahot, kuten Vihreät, ymmärtävät, että on demokraattista ottaa kansan valitsemalta Päämieheltä valta pois ja antaa se puolueiden valitsemalle Mr. PrimeMinisterille eli Päällepäsmärille. Näin meille jää parempaa viihdettä tuottava Valtakunnan Idoli, joka voi keskittää kaiken aikansa viihteeseen, kun hänen ei tarvitse keskittyä arkipäiväisiin poliittisiin kuvioihin. Valintakin on helpompaa kun voi keskittyä vain ulkonäkökriteereihin ja käytöstapoihin. Halvallakin selvitään sillä Valtakunnan Idoli, tulee kuitenkin halvemmaksi järjestää kuin länsinaapurimme Monarkia-instituutio.

Idea on jopa niin hyvä, että itänaapurimme on päättänyt seurata samoilla linjoilla. Sielläkin ollaan Päämiehen tehtävää muuttamassa viihteelliseksi ja Päällepäsmärin tehtävää tylsiin asiakysymyksiin keskittyväksi. Tässä on sekin hyvä puoli, että viihdyttäjää on helppo vaihtaa määräajoin, kun viihdyttäjään kyllästytään. Silti sama asiat osaava taho säilyy päällepäsmärinä.

Ubuntu

Kirjoittelen tätä työnantajan käyttööni antamalla Lenovo-merkkisellä kannettavalla. Käyttöjärjestelmänä koneessa on Linux. Tarkemmin sanottuna distribuutio on Ubunty 7.10 Gutsy Gibbon.

Vuosien varrella on Linuxien käytettävyys kehittynyt ja täytyy sanoa, että tämä Ubuntu tuntuu aika mukavalta ja viimeistellyltä tuotteelta. Asennus oli helppo ja käyttö on myös helppoa. Käyttöliittymää on modernisoitu ja on jopa kaikenlaista graafista efektiä koristamassa käyttöliittymää, aivan kuten Mac OS X:ssä. Edes järjestelmän säätämiseen ei tarvitse käyttää komentoriviä ja säätöpaneelit on saatu niin selkeiksi, että niitä käyttää ihan mielellään.

Koska tarvitsen kyseiseen laitteeseen root-oikeudet, läppäri ei ole laitoksemme virallisen ylläpidon piirissä. Niinpä sain itse valita sopivan Linux-distribuution ja asentaa sen. Aivan ongelmaton asennusprosessi ei ollut. Suoraan asennuksen jälkeen ei näytönohjaimen 3D-kiihdytys toiminut. Kun sain ajurien asennuksen jälkeen 3D-kiihdytyksen toimimaan, ei näytön kirkkauden säätö toiminut. Näytön kirkkauden säätö, erityisesti kannettavassa, on aika tärkeä ominaisuus, joten säätöä piti jatkaa. Ongelman korjaamiseksi piti hieman muokata konfiguraatiotiedostoja. Viimeisenä ongelmana huomasin, että näyttö ei mene päälle, kun yrittää herättää koneen unitilasta. Pieni konfiguraatiotiedostojen muokkaus korjasi onneksi tämänkin ongelman. Ohjeet ongelmien korjaamiseksi löysin ThinkWikistä. Onneksi on Internet!

Kyllä minä edelleen mielummin Macciä käytän kuin Ubuntua. Jos Ubuntun ja Windowsin väliltä pitäisi valita niin tiukaksi menee. Asennusongelmieni vuoksi sanoisin, että ehkä läppäriin helpompi ratkaisu on laittaa Windows ja työpöytäkoneessa Ubuntu on varmasti yhtä hyvä, jollei jopa helpompi kuin Winkkari.

Minulla on työpöydälläni toinenkin Linuxilla varustettu tietokone. Kone on laitoksemme virallisen ylläpidon piirissä ja distribuutiona on CentOS, joka on Red Hat Enterprise Linux -klooni. Alunperin koneessa oli Gentoo, mutta sitten ylläpitomme päätti vaihtaa Gentoosta CentOS:iin. Valinta oli huono. Käytettävyys heikkeni ja joistain ohjelmista Gentoossa oli uudemmat versiot. CentOS:sta en pidä yhtään. Käyttäjän näkökulmasta katsottuna se on jotenkin köyhä ja kömpelö. Ei Gentookaan käytettävyydellään loistanut, mutta oli se parempi kuin CentOS.

Tätä Ubuntua voin kyllä ihan vilpittömästi suositella. Linux on kasvanut aikuiseksi nyt myös työpöydällä.

Unelmakämppä

Asunnonvaihtoprojektini oikeastaan lähti liikkeelle, kun bongasin netistä kivan kämpän. Eilen kävin asuntoesittelyssä katsomassa kyseistä asuntoa.

Asunto oli oikeastaan juuri sellainen kuin ajattelinkin sen olevan. Kyseessä oli hyväkuntoinen kaksio Tampereen keskustassa. Pohjaratkaisu ja pintamateriaalit olivat mieleisiäni. Sauna, parveke ja parkkipaikka autollekin oli. Sijainti ei paljoa keskeisempi voi olla, kun kämppä oli aivan Stokkan vieressä.

En vielä eilen uskaltanut jättää tarjousta, kun oma kämppäni on vielä myynnissä ja pankilta ei ollut vielä tullut lainapäätöstä. Olisi pitänyt jättää tarjous. Katsomani kämppä ei ole enää myynnissä.

Tänään tuli pankilta positiivinen lainapäätös ja huomenna on asuntoni ensimmäinen näyttö. Toivottavasti saan kämpän nopeasti kaupattua, sillä bongasin jo netistä toisen hyvän kämpän. Oikeastaan aika samanlainen, kun aluksi haaveilemani, paitsi hieman isompi ja parveketta ei ole.

Epäilenpä silti, että asuntoni myynti saattaa kestää, sillä talonyhtiössäni on kaksi muutakin asuntoa myynnissä. Eipä kai tässä kiirettä, valmiissa maailmassa.

Kiirettä taas

Olipa vaihteeksi kiireinen viikko. Tarkastin läjän harjoitustöitä, hain töitä, hain tohtorikouluun, kävin pankissa anomassa lainaa, pistin asunnon myyntiin ja perjantaina oli koko päivän kestävä workshoppi.

Kuten kerroin hain sitten sitä työpaikkaa jonka bongasin kuukausi sitten. Kuukausi sitten meni hakupäätöstä jahkaillessa, mutta vihdoin sain hakemuksen jätettyä.

Keskiviikkona proffani kertoi, että minun kannattaisi hakea yliopiston tutkijakouluun. Kolmen vuoden rahoituksesta on kyse ja saisin toteuttaa omaa tutkimussuunnitelmaani eli saisin tehdä sitä mitä olen halunnut. Jos minut tutkijakouluun hyväksytään, niin kyllä minä sinne sitten menen.

Tein hätäisesti hakemuksen, koska aikaa hakudeadlineen oli vain pari tuntia. Vaikka oli kiire, sain vaatimukset täyttävän hakemuksen pakkollisine liitteineen tehtyä ja palautettua ajoissa. Ilmeisesti ennen juhannusta pitäisi kuulla pääsinkö. Uskoisin, että monella hakijoista on kursseista parempia arvosanoja kuin minulla. Minulla etuna taasen on kokemus. Kyse on nyt siitä arvostaako hakukomitea myös monipuolista taustaani ja minkä arvoisena he tutkimussuunnitelmani näkevät.

Pongasin viime viikonloppuna netistä kivan kämpän. Kämppä on saunallinen kaksio, kunto on hyvä, sijainti on kivenheiton päässä stokkalta ja hinta oli sellainen, että minulla saattaisi siihen juuri ja juuri olla varaa. Keskiviikkona kävin pankissa ja hekin olivat sitä mieltä, että kykenisin isommasta lainasta selviämään. Torstaina pistin sitten oman kämpän myyntiin. En aio jäädä kahden asunnon loukkuun, vaan myyn ensiksi oman kämppäni ja vasta sitten ostan uuden. Silläkin uhalla, että missaan tuon ekan löytöni.

Kämppäkin on nyt siisti, kun oli pakko siivota myynti-ilmoituksen kuvia varten. Siivosin torstaina koko aamupäivän ja tänään olen jatkanut operaatiota. Pakko pitää kämppä jatkuvasti siistinä, kun ei sitä koskaan tiedä koska joku haluaa tulla kämppää katsomaan.

Perjantai meni sitten workshoppissa yhteistyöyrityksen tiloissa ja siellä meni koko päivä. Arvioitiin yrityksen tuotteen ohjelmistoarkkitehtuuria. Olin vielä kirjurina, joten koko päivä piti olla skarppina. Oli pitkä ja raskas päivä, mutta saimme sentään jotain aikaan sillä yrityksen edustaja oli tyytyväinen. Saimme myös luotua ihan hyvin materiaalia, jonka perusteella kirjoitan arviointiraportin.

Olin kyllä aika naatti perjantai-iltana, mutta jotenkin vapautunut fiilis oli. Tuntui hyvältä saada paljon aikaan. Hyvä, että sain tehtyä tärkeitä päätöksiä, joita olen pitkään harkinnut.

Tietämyksen meri

Ehkäpä eilinen analyysini eroista työskentelyssä yliopistolla ja yrityksissä ei ollut aivan tasapuolinen. Yliopistolla olemisessa on nimittäin myös omat haittapuolensa.

Se, että teen nyt yliopistossa tutkimusta on vähän sama asia, kuin istuisin isossa purjelaivassa ja puhaltaisin purjetta. Todellisuudessa laivaa ohjaa joku aivan muu. Laivan ovat suunnitelleet ja tehneet muut. On myös aivan sama puhallanko vai en. Paljon puhallustani isommat tuulet vievät laivaamme tietämyksen merellä eteenpäin. Pitäisi vaan hyväksyä oma merkityksettömyys ja ymmärtää nauttia maisemista.

Yrityspuolella parhaimmillaan pääsisin ehkä kokoamaan laivaa tai ainakin vahtimaan, että se kootaan oikein. Ja kun laiva 2.0-projekti on alkamassa voisin sanoa, että tehdään nyt sentään diesel-moottorilla varustettu laiva, kun parhailla kilpailijoillakin sellainen jo on. Lopuksi pomot päättää, että tyydytään nyt vaan höyrylaivaan. Sitten haaveilen taas paluusta merelle, kun minut siirretään soutuveneprojektiin.

Edut ja Haitat

Nyt kun olen miettinyt taas uraani päädyin pohtimaan sitä, että mitä etuja ja haittoja siinä on jos siirtyisin taas yksityiselle puolelle.

Aloitan huonoista puolista.

Fyysinen työympäristö vaikuttaa viihtymiseeni todella paljon. Juuri nyt tilanne on hyvä. Olen kahden hengen toimistossa, jossa työkaveri on aika harvoin paikalla. Ympäristö on miellyttävä. Tunnen oloni hyvin kotoisaksi toimistossamme ja muutenkin yliopistolla. Yksityisellä puolella joutuisin varmaan avokonttoriin tai cubicleen. Masentava ajatuskin.

Joutuisin sietämään normaalia yrityselämää. Siellä on enempi kokouksia, enempi powerpointteja, enempi selvitysdokkareita, enempi pomoja, jatkuva kiire, ikuinen organisaatiomuutos, YT-neuvotteluita, vähemmän kontrollia siihen miten ja missä työni teen. Lisäksi on enemmän turhaa spämmiä mailiboxissa. Melkein joka päivä tulee jokin "HR tiedottaa"-maili, joka ei oikeastaan koskaan sisällä mitään relevanttia tietoa.

Oman powerbookin työkäytöstä tietenkin joutuisi luopumaan. Varmaan myös iPhonen sijaan pitäisi käyttää jotain firman tietohallinnon hyväksymää puhelinta. iPhonesta luopuminen oikeasti kirpaisee, se nyt vaan on minun tarpeisiin juuri sopiva. Olen niin tottunut kuuntelmaan musaa ja surffailemaan iPhonella.

Isoin muutos olisi tietenkin uusi yhteisö. Uuteen työympäristöön tottuminen ottaa aina aikansa ja työkavereihin tutustuminen ja sitä myötä olonsa mukavaksi tunteminen kestää ja vaatii panostusta. Nyt kun on muutaman kerran vaihtanut työpaikkaa tuntuu siltä, että joka kerta raskaammalta on tuntunut yrittää jaksaa tutustua uusiin ihmisiin.

No entäs sitten ne hyvät puolet yksityisellä?

Palkka.

...

Laitoin hakemuksen sisään.

Kanta-asiakas

Luin Suomen pankin visiosta, jonka mukaan kännykät korvaavat käteisen ja kortit. Siihen en ihan usko. Itseasiassa kyseessä ei ilmeisesti ollutkaan muuta kuin jonkun toimittajan harhaanjohtava otsikointi tai oma väärinymmärrykseni. Tarkemmin luettuani kävi selville, että Suomen pankin mukaan ensi vuosikymmenen aikana kännykällä maksaminen yleistyy merkittävästi. Ehkä totta. Ainakin Helsingin tekstiviestimatkalippu on tällaiselle satunnaiselle kävijällekin ihan näppärältä tuntuva ratkaisu.

Tuli tuosta mieleen, että ehkä kuitenkin on lähdetty liikkeelle väärästä päästä. Jo pitkään on ollut selvää, että kaikki lompakoissamme pyörivät maksukortit, bonuskortit, bussikortit, kulkukortit, jäsenkortit yms. voisi teknisesti yhdistää yhteen älykorttiin, mutta poliittista ja taloudellista yhteisymmärrystä ei asiasta ole saatu aikaan. Ehkäpä kännykkä voisi alkaa korvata näitä kortteja yksi kerrallaan.

Mielestäni bonus-korteista olisi ihan järkevä aloittaa. Voisin kuvitella, että jollain lyhyen kantaman langattomalla tekniikalla toteutettuna Bonus-toiminnon saisi kännyyn näppärästi toteutettua. Esimerkiksi maksaessa voisi vaan kopauttaa kännykällä tiskiä ja känny antaisi bonus-tunnukseni kaupalle. Kuluttuja voisi näin helposti olla kaikkien mahdollisten ketjujen bonus-asiakas ja bonus-kortit olisivat aina mukana kuin kännykin on mukana.

Itse aioin silti jatkossakin boikotoida kaikkia bonus-ohjelmia ja asioida hintalapuiltaan halvimmissa liikkeissä. Isoveli kun valvoo, tiedättehän.

Kevättä ilmassa

Kevät näyttää vihdoin saapuneen. Lämpötilat parvekkeella alkaa olla kohdillaan kuten kuvasta huomaa.

Kevään kunniaksi vaihdoin autoon kesärenkaat alle ja kävin viime viikonloppuna viemässä talvirenkaat kotiin talteen. Samalla reissulla muistin, että osa vanhoista sarjakuvistani oli säilössä autotallissa. Siellä ne edelleen olivat odottamassa. Päätin tuoda tärkeimmät Tampereelle.

Pidän keräilystä. Ostelen DVD-levyjä, kirjoja, lehtiä ja sarjakuvia. Viikkolehtiä lukuunottamatta en yleensä heitä mitään ostamaani viihdettä pois. On kiva, että kirjat, lehdet, yms. on tallessa jos niistä haluan joskus uudelleen nauttia. Rehellisesti täytyy kyllä tunnustaa, että harvoin tulee kirjaa kahta kertaa luettua. Leffan saattaa muutaman kerran katsoa. Vanhoja lehtiä ei tule juurikaan luettua. Sarjakuvat eroavat muusta keräämästäni viihteestä. Ne ovat niin kevyttä luettavaa, että niitä tulee luettua uudelleen ja uudelleen.

Sain joululahjaksi mainion kirjan, Tintti tarinoiden todelliset taustat, joka kertoo tietenkin Hergéstä ja Tintti-albumien synnystä. Samalla kuin luin kirjaa oli tietenkin pakko lukea omistamani Tintit. Samalla tuli mieleen, että olisi kiva täydentää kokoelmani. Osa Tinteistä oli vanhempien luona säilössä ja osa täällä, joten en tiennyt mitkä albumit minulta oikeasti puuttuu. Nyt kun hain loput Tintit tänne, tein inventaarion. Tintti kokoelmani ei ole vielä lähellekään täydellinen. Minulta puuttuu vielä kahdeksan albumia ja neljä on hukassa (Tarttis vissiin siivota). Nyt sentään tiedän, mitkä minulta puuttuu ja voin täydentää kokoelmani kun näen albumeja kaupoissa.

Kissatkin ovat havainneet kevään saapuneen ja tykkäävät viettää aikaa parvekkeella. Varsinkin vanhempi kissa vaatii aika äänekkäästi heti aamulla pääsyä parvekkeelle. Itsepäinen kaveri, aina sitä saa olla palvelemassa.

Web-suunnittelua

Projektissamme käytämme yhtenä osana järjestelmää, joka tullaan jossain vaiheessa muuttamaan Open Sourceksi. Minua pyydettiin mukaan antamaan palautetta tulevan web-sivun suunnitelmasta. Kävimme eilenläpi suunnitelman ja annoimme palautetta.

Olin parille kaverille leikilläni luvannut, että jos joku mainitsee palaverissa sanan Flash, niin annan välittömästi fyysistä palautetta. No tottakai sitten lähes välittömästi palverin alussa kävimme läpi sivuston etusivua ja Web-designer esitti puolileikillään, että sitä voisi elävöittää Flashillä. Tyydyin verbaaliseen palautteeseen. Totesin, että Open Source -yhteisön jäsenet eivät yleensä pidä Flashiä sisältävistä sivustoista. Itseasiassa yllätyin kun, asiasta ei tullut edes väittelyä, vaan Web-designerin pomo totesi, että jo aikaisemmissa keskusteluissa he olivat päätyneet samaan.

Itse sivuston suunnitelma vaikutti ihan järkevältä ja ulkoasu hyvältä. Web2 hengessä oli tietty otettu kaikki yhteisöllisyyttä korostavat kilkkeet sivustolle mukaan: foorumit, blogit, wikit, feedit yms. En loppujen lopuksi paljoa palautetta antanut, kun olin muiden kanssa aika samaa mieltä.

Saattaa olla, että vielä itsekin päädyn kyseiselle sivulle bloggaajaksi, kun olivat sitä mieltä, että sivustolle olisi hyvä saada blogaajia myös yhteistyötä tekevistä tahoista, kuten meiltä. Omalle nimellä tietenkin pitäisi kirjoitella, englannin kielellä ja pysytellä lähinnä asia-aiheissa. Eivät muuten tiedä tästä blogista. En sitten tiedä onko se hyvä vai huono. Ihan mielenkiintoinen tilaisuus ja kyllä minulla jo jotain ideoita on mitä voisin tuonne kirjoitella, jos lopulta päätyvät siihen, että haluavat minut sinne.

Tänään pohdin vielä yleisesti sivustojen teknisiä puolia. Ylipäätään olen sitä mieltä, että sivustojen tulee toimia kaikilla kunnon selaimilla. Tätä tietenkin helpottaa, jos noudattaa W3C:n standardeja. Navigaation tulee toimia myös ilman JavaScriptiä ja back-nappia ei saa rikkoa. Sivujen URLien pitää olla muistettavia ja helppoja. Niiden pitää siis olla loogisia eli mielummin www.jotain.jo/downloads kuin www.jotain.jo/get.py?content=a5123. Kertakäyttö URLeja ei saa missään tapauksessa olla, koska ne estävät sivun bookmarkkaamisen tai linkin lähettämisen eteenpäin.

Suutarin lapsilla ei tietenkään ole kenkiä. En siis ole itse tarkastanut noudattaako tämä blogi mitään ylläolevista ohjeista.

Ongelmien ratkaisuja

Kuten kerroin, viime viikonloppuna ei kaikki mennyt ihan putkeen. Auton akku irtisanoi sopimuksensa ilman varoitusaikaa, langattoman verkon toiminta aiheutti vaikeuksia ja videotkaan eivät tahtoneet pyöriä pleikkarissa. Viikko kului ongelmia selvitellessä.

Auton akkuun yritin vielä tekohengittää lisää ikää lataamalla sen täyteen laturilla. Vaikka latasin akkua yli yön, ei se laturin mukaan tullut täyteen. En malttanut odottaa pidempään. Laitoin akun takaisin autoon ja kokeilin startata. Ei onnistunut. Päättelin, että akku on kuollut, sillä kyllä 14 tunnin latauksen jälkeen pitäisi auton käynnistämiseen riittää potkua. Ostin sitten uuden akun. Ei maksanut kuin 45 Euroa ja nyt auto toimii aivan mainiosti.

Sain yhteyden tietokoneesta langattomaan verkkooni, kun tiputin tietokoneen verkkoadapterista nopeutta. Otin yhteyden tukiasemaani ja päätin kokeilla jotain toista kanavaa. Kanavalla 8 ei näyttänyt olevan muiden tukiasemia, joten laitoin sen omani kanavaksi. Kanavan vaihdon jälkeen tietokone saa nyt yhteyden langattomaan verkkooni täydellä nopeudella. Nähtävästi tukiaseman automaattiseen kanavanvalintaan ei kannata luottaa mikäli haluaa saada langattomasta verkosta maksimaalisen nopeuden irti.

Tietokoneelle talletettujen ohjelmien toistamisen pleikkarilla ratkaisin niin, että pakkaan ne ensiksi H.264 formaattiin ja kopioin ne pleikkarin kovalevylle. Toistan ne sitten pleikkarin omalta kovalevyltä. Toistaiseksi järjestely on toiminut. Harmi vaan, että joutuu erikseen kopioimaan laitteelta toiselle. Verkossani kun on aivan varmasti riittävästi kapasiteettia tallenteiden katsomiseksi lennossa. Pleikkari vaan ei osaa puskuroida siirtoa oikein, jonka vuoksi toisto pätki.

Teollisuuteen paluun suhteen fiilis on se, että jos kevään aikana saan omalle tutkimusidealleni rahoituksen järjestettyä jään yliopistolle, koska pääsen tutkimaan niitä asioita joita haluan. Muussa tapauksessa ainakin haen paikkaa, jonka huomasin pari päivää sitten ja jos pääsen työhaastatteluun otan selvää onko paikka niin hyvä kuin luulen ja teen sitten päätökseni sen mukaan.

Vähän tässä on olo kuin tuuliviirillä, kun parin vuoden välein tuntuu tulevan tarve vaihtaa työpaikkaa. Toisaalta taas:

When the facts change, I change my opinion. What do you do, sir?

- John Maynard Keynes

Vanha suola janottaa

Lueskentelin aamulla alan blogeja ja yhdessä mainittiin, että vanhassa työpaikassani olisi auennut kiinnostavia työpaikkoja. Surffasin firman sivuille ja yksi työilmoitus näytti kiinnostavalta. Vähän samansuuntaisia hommia, kun tein siellä aikaisemmin, mutta tuotekehityksen puolella. Työpaikan kuvauksen perusteella hommat olisi juuri sellaisia, joihin olisin halunnut panostaa jo silloin kun lähdin. Silloin vain tuntui, että työni sisältö oli menossa eri suuntaan.

Nyt tekisi kieltämättä mieli hakea tuota paikkaa. Pääsisin varmaan aika nopeasti taloon ja hommiin sisään, eihän lähdöstäni ole kulunut kuin vasta kaksi vuotta. Palkka olisi parempi kuin täällä ja tuotekehityspuolella ei varmasti ole tylsää.

Käytännössä vaihto takaisin tarkoittaisi sitä, että jatko-opinnot varmasti jäisivät ja pitäisi oikeasti tosissaan alkaa tehdä töitä "uran" luomiseksi. Pitäisi myös myöntää, että tavallaan viimeiset kaksi vuotta ovat menneet hukkaan. Jos vaihto tapahtuisi, pitäisi blogikin varmaan nimetä uusiksi. Uusi nimi voisi olla vaikkapa tusinainsinööri.

Pitkällä tähtäimellä uran rakentaminen voisi mennä esimerkiksi niin, että alkuun olisin pari vuotta tuossa tehtävässä, jonka jälkeen hakisin firman sisällä ulkomaankomennusta (jenkkilä lienee järkevin kohde). Komennuksen jälkeen voisi palata takaisin kotimaahan, tai jos maailmalla viihdyn, niin voisin etsiä haastavan homman samasta maasta, mutta jostain muusta teknologiafirmasta.

En osaa sanoa olisiko nyt paluu teollisuuteen hyvä juttu vai ei. Tällä hetkellä mahdollisuus kiinnostaa kovasti. Pitää pohtia asiaa.

Teknisiä ongelmia

Torstai-iltana olin lähdössä pelaamaan sählyä. Istahdin autoon. Käänsin avainta virtalukossa. Starttimoottori pyöräytti konetta kerran, mutta moottori ei käynnistynyt. Yritin uudestaan ja tulos oli sama. Ilmeisesti akku alkaa olla elinkaarensa päässä.

Perjantai-iltana istuin television ääreen ja ajattelin katsoa edellisenä iltana tallennetun Lost-jakson. Käynnistin television ja pleikkarin. Valitsin jakson ja painoin play. Sisältöä näkyi vain muutama sekunti kerrallaan ja sitten odottelua muutama sekunti ja taas sisältöä pari sekuntia. Nähtävästi pleikkari tai tietokoneella oleva Medialink-ohjelmisto (TV-ohjelma oli siis talletettuna tietokoneen kovalevyllä) ei osannut puskuroida sisältöä oikein koska toisto tökki. Ongelma on uusi. Täsmälleen samanlaisen tv-ohjelman toisto toimi vielä viikko sitten, mutta sen jälkeen olen asentanut päivityksen PS3:seen.

Tökkinyt tallenne oli H.264 pakattu. Koska minulla oli sama jakso myös MPEG2 Transport stream -muodossa, päätin kokeilla sitä. Tämä videoformaatti ei toiminut aikaisemmin, mutta ajattelin kuitenkin kokeilla, kun tosiaan olin päivittänyt pleikkarin ohjelmiston uuden versioon. Lost-jakso pyörähti ruutuun täysin ongelmitta. Korkkasin oluen ja istuin katsomaan. Viimeisen mainoskatkon jälkeen toisto yllättäen katkesi ja pleikkari kertoi, että ei voi toistaa tiedostoa. Loppuratkaisun katsoin sitten suosiolla iMacin ruudulta.

Lauantaina ajattelin päivittää Internet Tablettiini (siis omaan vanhaan 770:aan) uuden ohjelmistoversion. Siihen kun on saatavilla ns. Hacker Edition, joka ei ole virallisesti tuettu versio, mutta pitäisi sisältää joitain uusia ominaisuuksia. Koska minulla on ollut satunnaisia ongelmia vanhan version kanssa, ajattelin että ei uudesta versiosta voi haittaakaan olla. Asennus onnistui. 2007 Hacker Edition vaikuttaa kieltämättä hienommalta kuin vanhempi käyttis. Päivityksen jälkeen tabletissa oli yksi iso ongelma. Tabletti ei päässyt sisään langattomaan verkkooni. Kokeilin kaikenlaista ja viimeisenä kokeiluna päätin bootata langattoman verkon tukiasemani. Ongelma ratkesi. Tabletti pääsi verkkoon. Tukiaseman boottauksen jälkeen tosin pöytäkoneeni ei enää pääse verkkoon.

Aina ei näköjään voi onnistua. Pitäisiköhän hakea Sampo-pankkiin töihin?

Kissat parvekkeella

Eilen oli oikein komea kevätpäivä. Päästin kissat ensimmäistä kertaa tänä keväänä parvekkeelle. Kissat nuuskivat ilmaa ja tarkkailivat maailmaa oikein tyytyväisinä.

Kevät

Saisi tulla jo kesä. Ei tätä takatalvea kestä. En ole yhtään talvi-ihminen. Muuttaisin alta aikayksikön jos saisin hyvän homman jostain lämpimästä maasta.
Saatiin Bostonin reissun kokemuksista kirjoitettu paperi läpi konferenssiin. Meni läpi taas rimaa hipoen. Kollega on paperin pääkirjoittaja ja sovellusalue on enemmän kollegan erikoisalaa. Olisi siis fiksumpaa, että kollega pitää esityksen konferenssissa, enkä minä. Saapa nähdä pääsenkö silti reissuun mukaan. Konferenssi olisi kesällä Kreikassa. Sinne olisi kiva päästä. Maisemat on varmaan vähän erinäköisiä kuin tänään täällä.

Kotiteatteri on valmis

Kävin torstaina ostamassa PlayStation 3:sen Blu-Ray toistimeksi. Kotiteatterini alkaa nyt olla valmis. Taulutelevisiotani käytän arkiseen telkkarin katsomiseen ja videotykkiä leffojen katsomiseen. Blu-Ray leffat ja DVD:t pyörittää pleikkari. Äänet toistaa Onkyon vahvistin ja Infinityn 5.1 kaiutinsarja. Johtoa on siis aika läjä ympäri olohuonetta.

Kun tekniikka alkoi olemaan kunnossa, aloin miettiä sisältöä. Hervannan videovuokraamoissa oli vasta pari Blu-Ray leffaa vuokrattavana, eikä oikein mitään katsomisen arvioista. Kävin Kaukajärven Makuunissakin, kun ketjun kotisivun mukaan siellä pitäisi olla laajennettu valikoima Blu-Ray leffoja. No ei ollut. Kun kerran vuokrattavaa ei ole, on pakko ostaa.

Lauantaina kiertelin kauppoja ja päädyin ostamaan uusimman Pirates of the Caribian-leffan. Osasin jo etukäteen arvata, että leffa ei ole kovin hyvä. Tarkoitukseni oli ostaa demo-leffa, eli sellainen jossa on panostettu kuvaan ja ääneen. Siis leffa, jolla on hyvä esitellä teräväpiirtoa kavereille. Leffan kuva ja ääni olivatkin aivan loistavia. Harmi vaan, että paraskaan kuvanlaatu ei tee huonosta elokuvasta hyvää. Leffan juoni kun oli varsin köyhä ja sekava.

Tutustuin parin kaupan Blu-Ray tarjontaan. Tarjontaa alkaa olla, mutta hinnat ovat vielä aika korkeat. Melkein kolmekymppiä upouudesta leffasta on paljon, mutta ei paljoa enempää kuin vastaavat DVD:nä. Vanhemmissa leffoissa hinnat ovat kohtuuttomia. Ainakaan minä en ole valmis maksamaan päälle kahtakymppiä sellaisen elokuvan Blu-Ray versiosta, jonka DVD-versio löytyy "Osta kolme kympillä"-tarjouskorista.

Taitaa olla niin, että vuokrailen ja ostelen vastaisuudessakin pääasiassa DVD-levyjä. Ehkä jonkun huippuleffan ostan teräväpiirtona. Tai ehkä keskustassa on joku vuokraamo, jossa on parempi valikoima. Toivottavasti pian vuokraamojen valikoimat paranevat ja leffojen hinnat laskevat. Teräväpiirto kyllä houkuttaa, mutta ei vielä näillä hinnoilla.

Markkinointia

Pitäisi laatia pari kalvoa tutkimusideamme markkinointiin. Syksyllä laadin aiheesta jo tutkimussuunnitelman ja naapurifirmassa oli silloin vähän kiinnostusta rahoittaa hanketta. Ei siitä vaan sitten tullut mitään jostain syystä. Nyt proffa oli jutellut toisen saman firman tyypin kanssa ja kiinnostusta taas oli. Tällä henkilöllä pitäisi olla vähän enempi päätäntävaltaa kuin edellisillä ja hän lupasi ehdottaa jossain strategiaryhmässä meidän ideaa. Pyysi, että laadimme jonkinlaisen kalvosetin, jota he sitten vielä parantavat ja esittävät hankkeelle rahoitusta. Luulen, että teen tällä kertaa normaalia markkinahenkisemmät kalvot, eli lupaan kuun taivaalta ja hopealuodin kaikkien ongelmien ratkaisemiseksi. Saapa nähdä tärppääkö tällä kertaa.

Tuntuu kovasti vaihtelevan työn määrä. Välillä turhautuu, kun tuntuu että ei ole mitään järkevää tekemistä, eikä saa mitään aikaan. Nyt sitten taas saisi hikipäässä tehdä töitä. Ensi viikolla on luvassa töitä kahdessa projektissa, tutkimusidean markkinointia ja harkkatöiden tarkastamista.

iPhone SDK Beta

Aloin kokeilla ohjelmistonkehitystä iPhonelle. Asia kiinnostaa ammatillisessa mielessä, kun tulee erinäköisten kehityskalujen ja ohjelmitoalustojen kanssa puuhailtua. Ohjelmistonkehitys iPhonelle kiinnostaa tietenkin myös harrastusmielessä, koska itselläni on kyseinen kapula.

Valitettavasti iPhone SDK Betan käyttöehtojen mukaan SDK ja iPhonen dokumentaatio ovat luottamuksellista tietoa eli yksityiskohdista en oikein voi kirjoittaa. Applen sivustolta löytyvästä SDK:n julkistustilaisuuden videosta saa kyllä ihan hyvän kuvan siitä mitä työkalut käytännössä tarjoavat.

Ihan harjoituksen vuoksi päätin tehdä tuppi-pelin iPhonelle. Tuppea päädyin toteuttamaan, koska aikaisemmin olen sen toteuttanut Java-applettina ja J2ME-midlettinä. Lisäksi minulla on tietokonepelaajalle tekoälyalgoritmi C++:lla koodattuna, jonka integrointi iPhone-versioon pitäisi olla triviaalia.

Olen käyttänyt tähän nyt pari iltaa. Alku oli aika hidas, kun ohjelmointikieli, työkalut ja rajapinnat olivat kaikki minulle uusia. Nyt Objective-C:n syntaksi alkaa sujua ja alan olla perillä siitä mitä minun pitää tehdä. Aloitin toteutuksen käyttöliittymästä. Kuten kuvasta näkyy olen jotain sentään saanut jo aikaan. Aion tehdä alkuun yksinkertaisimman mahdollisen käyttöliittymän ja sitten tehdä pelin valmiiksi. Jos intoa sitten vielä riittää saatan kokeilla tehdä käyttöliittymäkarkkia, kuten animointia.

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että iPhonelle ohjelmointi on hieman helpompaa ja mukavempaa kuin Symbianille. Midlettien koodaminen J2ME:lle taas on paljon helpompaa kuin kumpikaan edellisistä.

Kiinnostaisi kokeilla Googlen Androidiakin, sillä Androidille kehittämistä helpottaa se, että siinä käytetään kielenä Javaa, jota osaan jo ennestään hyvin. Ehkäpä kun iPhone-version saan valmiiksi, kokeilen Tuppi-midlettini porttaamista Androidille.

Uusi telkku

Vuosi sitten tilasin videotykkini ja luovuin putkitelevisiosta. Samalla päätin, että ostan taulutelevision kun kaapeliverkon digivirittimellä varustetut mallit alkavat olla kohtuullisesti hinnoiteltuja. Joulun jälkeen hinnat ovat vaikuttaneet kohtuullisilta ja päädyin tilaamaan 32 tuumaisen Sonyn. Pääsyynä oli se, että televisiossa on sekä kaapeliverkon, että antenniverkon virittimet ja hinta oli kohtuullinen.

Aion myös hypätä teräväpiirtoaikaan ja tilata Playstation 3:sen. Videotykin ostosta saakka on ollut selvää, että heti kun on järkevää siirryn jompaa kumpaa teräväpiirtoformaattia käyttämään. Nyt on selvää, että Bluray on voittanut formaattisodan HD-DVD:tä vastaan ja ymmärtääkseni PS3 on tällä hetkellä hinta-laatusuhteeltaan paras Bluray-toistin. Odotan vielä pari päivää ennenkuin teen tilauksen, sillä huhuttu 399E hintainen paketti, joka sisältää itse konsolin ja kolme leffaa kiinostaisi. Jos tuota ei tule Suomeen tällä viikolla niin anti olla, tilaan sitten pelkän konsolin.

Televisio tuli tänään ja olen aika tyytyväinen hankintaani. Kuvanlaatu on hyvä ja on mukava, että erillistä digiboxia ei tarvita.

N810

Lupauduin mukaan toiseen projektiin, kun nykyinen rahoittaa minua vain puolipäiväisesti. Olen nyt siis kahdessa projektissa. Kävin juttelemassa, mitä uudessa projektissa pitäisi tehdä. Nähtävästi pitäisi jotain tehdä Nokian uusimman Internet Tabletin kanssa, kun sellaisen, eli Nokian N810:n lykkäsivät käteen.

Minulla on ollut tabletin vanhempi versio eli 770 jo kolmisen vuotta. Onkin ollut mielenkiintoista kokeilla uudempaa N810:ä. Ovat Nokialla tehneet hyvää työtä. N810 on selvästi parempi tuote kuin 770. Ohjelmat käynnistyvät nopeammin, toimivat nopeammin, käyttöliittymä tuntuu paremmalta ja laite ei kaatuile. Fyysisesti laite on vanhaa pienempi (mahtuu taskuun) ja viimeistellympi. Oikea näppäimistö helpottaa käyttöä. Toisaalta on ikävä, että nuolinäppäimet eivät ole laitteen kannessa vaan näppäimistön yhteydessä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että aina kun haluan laitetta tosissani käyttää on minun liu'utettava näppäimistö näkyviin.

En tietenkään voi olla vertaamatta uutta tablettia iPhoneeni. Siinä määrin samantyylisistä kapistuksista on kyse. Kummassakin on hyvä näyttö ja erinomaisesti toimiva selain. N810 tarjoaa enemmän toimintoja, mutta iPhonessa toiminnot on vähän paremmin hiottuja; niiden käyttöliittymä on mukavampi ja ne reagoivat nopeammin. Selaimet lataavat sivut käytännössä melkein yhtä nopeasti. Ehkä iPhone lataa sivut marginaalisesti nopeammin. Zoomaaminen on iPhonen eleillä vaivattomampaa, mutta ison näytön ansiosta N810:llä ei ole tarvetta zoomailla yhtä paljoa. Joidenkin sivujen käyttö on iPhonella näppärämpää, mutta ehkä suuremman osan N810:llä. Ohjelmat käynnistyvät iPhonessa hieman nopeammin, mutta ei tablettikaan hitaalta tunnu. Sähköpostiohjelma tabletissa on edelleen kelvoton ja iPhonessa taas aivan mainio.

Tabletissa on sisäänrakennettu GPS ja karttaohjelmisto, mutta niihin olen pettynyt. Tabletilla sijainnin löytämiseen meni ensimmäisellä kertaa yli 5 minuuttia. Vanha bluetooth-gps palikkani (Nokian LD-3W) löytää sijaintini aina paljon nopeammin. Karttaohjelmistossa navigointi on lisämaksullinen toiminto, eikä ohjelmisto piirrä karttaan edes kulkemaani reittiä. Taidanpa asentaa tähänkin tablettiin MaemoMapperin karttaohjelmistoksi. Ilmainen OpenStreetMap alkaa sisältää niin paljon dataa, että MaemoMapperia voi hyvin käyttää sen kanssa, eikä tarvitse "varastaa" karttoja googlen karttapalvelusta.

Vaikka olin joskus kova tabletti-intoilija ja olen sitä mieltä, että N810 on hieno tuote, niin nyt en keksi laitteelle oikein mitään vapaa-ajan käyttöä. Nojatuolisurffailuun käytän läppäriä ja muuten minulla on aina iPhone mukana ja sillä saan oikein hyvin hoidettua musan kuuntelun, surffailut ja sähköpostit. Työmatkalle tuon ehkä voisi ottaa mukaan navigaattoriksi, mutta ei oikein vapaa-ajan reissuille viitsi ottaa, kun laite ei kuitenkaan ole oma. Huoh, näyttää siltä, että käytän työpaikan uutta lelua vaan työn tekemiseen. Tylsää!

Kaupoilla

Olin eilen kävelemässä töistä kotiin keskellä tuiskua kun muistin, että pitää ostaa kissanhiekkaa. Kaksi kissaa kuluttaa hiekkaa valtavat määrät. Onneksi auton avaimet olivat valmiiksi taskussa. Niinpä kävelin suoraan autolle. Auton putsaamiseen kaikesta kertyneestä lumesta meni aika lailla aikaa, sillä viimeisenä parina päivänä on tuota lunta tullut kiitettävät määrät.

Kävin hakemassa eläinkaupasta 15kg hyvää kissanhiekkaa (siis sellaista joka ei haise edes kerätessä paakkuja roskiin). Päästyäni autoon ajattelin, että samalla kun olen kerrankin autolla liikkeellä voisin käydä kaupassa.

Ajelin Hervannan Duo -kauppakeskuksen parkkihalliin. Kuten monessa muussakin parkkihallissa on täälläkin otettava automaatista lippu, ennen kuin pääsee portista halliin sisään. Automaatin vierässä huomasin, että sivuikkuna on vielä niin jäässä, ettei se aukea. Paketin vähän taakseppäin, jotta sain oven aukeamaan niin, että sain lipun automaatista. Puomi aukeni ja kerkesin juuri päästä puomin alle autoineni kun puomin edessä oleva autohallin liukuovi laskeutui eteeni. En sentään törmännyt siihen. Vähän aikaa odotin, mutta ovi ei auennut. En keksinyt muuta ratkaisua kuin peruttaa ja yrittää uudelleen. Peruutin automaatin kohdalle ja otin uuden pysäköintilipun ja puomi aukesi. Ajoin sen alle, mutta liukuovi ei vieläkään auennut. Peruutin taas automaatin kohdalle ja ihmettelin vähän aikaa, että mitä tässä voi tehdä. Tietenkin takanani alkoi jo olla jonoa. Onneksi joku oli tulossa ulos hallista ja sen takia liukuovi aukesi. Salaman nopeasti nappasin uuden lipun automaatista ja kaahasin halliin sisään.

Päätin sitten ostaa kokonaisen korin olutta. Eihän sitä tiedä koska sitä uudestaan pääsee autolla olutta ostamaan.

Unirytmi

Kun talossa on kolme vahvaa persoonaa kaikki ei aina mene putkeen.

Minun unirytmini on aika perinteinen. Menen arkisin nukkumaan yleensä puoli yhdentoista maissa ja herään puoli kahdeksalta. Kissat taas nukkuvat aina, paitsi silloin kun on aika syödä tai päivystää.

Viime yönä unirytmimme meni hieman ristiin. Vanhempi kissa heräsi kolmelta yöllä ja oli sitä mieltä, että on aika päivystää. Tiesin tämän siitä, että kissa sanoi “mauu” ja tönäisi tassulla nenääni. Koska ruokakupissa oli raksuja ja vesikään ei ollut loppu, tarkoitti “mauu” ilmeisesti päivystysvuoron alkamista. Kissan mielestä minun, asunnon omistajana, pitäisi kanssa osallistua päivystämiseen, sillä joka kerta kun olin juuri nukahtanut, kissa tuli viereen ja herätti minut puskemalla tai antamalla kevyesti tassua. Kissan päiviystysvuoro päättyi viideltä ja kissa nukahti viereeni.

Vähän aikaa nukahtamiseni jälkeen keksi nuorempi kissa, että olisi tosi kiva juosta täyttä vauhtia ympäri taloa. Noin kuuden aikaan kissa oli saanut tyhjennettyä patterinsa ja palasi takaisin nukkumaan.

Olin unohtanut laittaa herätyskellon päälle, joten heräsin normaalia myöhemmin. Kissat olisivat olleet valmiit nukkumaan pidempäänkin.

En myöhästynyt projektipalaverista kuin tunnin.

iPhoto 08

Asensin tänään uuden iPhoton koneelle. Arvelin, että uusi on vähän parempi kuin vanha ja velipoika oli kehunut uuden iPhoton tapaa organisoida kuvat. Täytyy myöntää, että olisi pitänyt hommata uusi iPhoto jo aikaisemmin, sen verta hyödyllisiä parannuksia ohjelma sisältää.

Kuvankäsittelyyn oli tullut muutama erittäin tarpeellinen parannus. Värisävyn säätöön eli oikean valkotasapainon löytämiseksi, on tullut työkalu. Eli ideana on että kuvasta pitää klikata neutraalia harmaata tai valkoista ja ohjelma säätää sen mukaan värit. Toimii ja helpottaa värikorjailua todella paljon! Kirkkaiden ja varjoisien kohtien kirkkauden säätöön on nyt omat säätimensä. Kohinan poistoon on liukusäädin, joka toimii kohtuullisen hyvin. Ja mikä parasta kun tekee yhdelle kuvalle säädöt voi asetukset kopioida ja ajaa toisille kuville. Helpottaa aika paljon kun on monta samoissa olosuhteissa otettua kuvaa, jotka pitää korjata.

Toiminnot ei sinänsä ole mitään erikoisia, kunnollisissa kuvankäsittelyohjelmissa nämä toiminnot ovat tietty olleet kauan. Nyt iPhoto parantui kuitenkin sen verran, että tarve käyttää sen kaverina erillistä kuvankäsittelyohjelmaa, kuten Photoshoppia, väheni huomattavasti.

iPhoto on nyt sen verta toimiva, että suurin into päivittää Lightroomiin tai Apertureen kyllä toistaiseksi minulta hiipui. Ainoa huono asia uudessa iPhotossa on se, että PowerBookista tahtoo loppua teho joissain toiminnoissa.

Väärin sammutettu

Viimeaikoina on laki internetin sensuroinnista ja lakialoite naskalipakosta jäillä herättäneet keskustelua. Kummatkin ovat tarkoitettu korjaamaan ihan oikeita ongelmia, mutta tekevät sen mielestäni väärin. Kummassakin on isoja periaatteellisia ongelmia ja pieniä käytännöllisiä ongelmia.

Käytännöllinen ongelma naskalipakossa on esimerkiksi se, että sitä ei pystytä valvomaan, Toinen esimerkki se, että jos laki tulee voimaan saattaa käydä jopa niin, että ihmiset menevät useammin ajattelematta heikoille jäille juuri sen takia kun heillä on ne naskalit mukana. Eikä ne naskalit kuitenkaan aina riitä pelastautumiseen.

Isoin käytännön ongelma internetin sensuroinnissa on se, että nyt keskitytään siihen, että miten suomalaisten pääsy laittomille sivuille estetään sensijaan, että keskityttäisiin parantamaan kansainvälistä viranomaisyhteistyötä näiden sivujen sulkemiseksi. Jälkimmäinen tie olisi pysyvämpi , toimivampi ratkaisu ja sen avulla oikeasti syylliset saisivat rangaistuksen. Täytyy kuitenkin muistaa, että nyt kielletty materiaali on kaikkialla mailmassa kiellettyä.

Suuri periaattellinen ongelma naskalipakossa on tietenkin yksilönvapaudet. Ja vaikka kaltevan pinnan argumenttia yleensä pidetäänkin väittelyvirheenä, niin silti pyöräilykypäräpakon jälkeen naskalipakko kieltämättä epäilyttävästi muistuttaa trendiä kohti pumpuliyhteiskuntaa, jossa ulkoilla ei saa ilman kypärää, liukuesteitä kengissä ja kokovartalopanssaria. Eräs kollega muuten kaatui viime viikonloppuna kaksi kertaa, vieläpä kummallakin kertaa valoisaan aikaan, aivan selvinpäin ja liukuesteet kengissä.

Ensin ne hakivat juutalaiset
en sanonut siihen mitään,
sillä enhän ollut juutalainen.

Sitten ne hakivat kommunistit
enkä sanonut mitään,
koska en ollut kommunisti.

Sitten ne hakivat ammattiliittoon kuuluvat
enkä sanonut siihenkään mitään,
koska en kuulunut ammattiliittoon.

Sitten ne hakivat minut.
Eikä ollut jäljellä enää ketään,
joka olisi puhunut puolestani.

- Pastori Martin Niemöller, keskitysleirivanki

Periaattellinen ongelma internetin sensuroinnissa on se, että se on virkamiesten harjoittamaa ennakkosensuuria eli sananvapautta rajoitetaan sokkona, oikeusturva on siis kyseenalainen. Periaattelisesti ongelmallisia asioita sensuurissa on monia. Sensuurilistat on salaiset, kohteille ei ilmoiteta, päätöksentekijää ei ilmoiteta ja päätös on virkamiespäätös (ei siis oikeuden). Iso käytännön ongelma taas on se, että sensuurilistalla on myös sivuja jotka eivät sisällä laitonta materiaalia. Kaltevalla pinnalla taas liikutaan, mutta jos porttiteoria pätee huumeille, miksi se ei pätisi sensuuriinkin? Nyt kun on jotain saatu sensuroitua on helpompi sensuroida muutakin epäilyttävää (uhkapelit, terroristisivustot, piraattisivustot, natsit, anarkistit, kommunistit, yms.).

Eivät nämä lait sinänsä minua käytännössä tällä hetkellä mitenkään kosketa ja olen toki sitä mieltä että ongelmat on oikeita. En vain nyt ole ratkaisutavoista ollenkaan samaa mieltä. Nämä lait siis harmittavat vain periaatteen vuoksi. Vuosi vuodelta vaan tuntuu yhä enemmän, että vapaudet tässä vapaassa maassamme vain vähenevät. Kannattaa ajatella lainausta:

The only thing necessary for the triumph of evil, is for good men to do nothing

- Edmund Burke

Näissä hyvää tarkoittavissa asioissa isot periaattelliset ongelmat ovat tärkeitä, sillä tarkoitus ei saa pyhittää keinoja!

Vielä Ylestä

Iltalehden tämänpäiväisestä pääkirjoituksesta:

Liikenneministeriö on saanut myös asiantuntijaselvityksen tv-markkinoiden suomalaisuuden turvaamisesta. Se onkin yksi julkisen tv-palvelun tavoitteista. Pitääkö verovaroin silti rahoittaa esimerkiksi Mannerheimia rienaavaa jälkitaistolaista propagandaa, jonka tavoitteet tekijä on itse myöntänyt?

Kakkoskanavan teemailta vahvisti, että kysymys Ylen rahoituksesta ja roolista on levällään. Moni kansanedustaja on enemmän Ison Pajan edustaja Arkadianmäellä kuin päinvastoin. Budjettirahoitusta torjutaan jo kulunein perusteluin. Se jäänee silti ainoaksi realistiseksi vaihtoehdoksi. Maksukanavien yleistyminen on taas yhtä luonnollista kuin lehtien tilaaminen, kun näppärä teknologia maksamiseen on viimein olemassa.

Olen aika pitkälti kirjoituksen kanssa samaa mieltä. Itsekin yritin kakkosen teemailtaa katsoa, mutta se oli sen verta karmeata katsottavaa, että ei sitä kauaa jaksanut katsoa. Ihan ymmärrettävää toisaalta. Kun Yle järjestää teemaillan omasta rahoituksestaan on aivan selvää, että kovin kriittinen ei illan sisältö voi olla.

Ei aivan Air, mutta melkein

Pari viikkoa sitten ostamani pikku-PowerBook ei ole yhtä pieni kuin MacBook Air, mutta aika pieni kuitenkin. Laite on toiminut oikein hyvin ja olen varsin tyytyväinen hankintaani. PowerBook on kohtuu kevyt ja kulkee mukavasti repussa kun sitä suojaa Tucanon Second Skin -pussi Paljon mukavampi ratkaisu kuin läppärilaukun käyttö. (Sivuhuomautusena on selvennettävä, että kuvassa ylhäällä ei siis ole tuo Second Skin pussi, vaan ihan normi toimistokirjekuori, kun piti kokeilla saako tämän masiinan mahtumaan normaaliin toimistokuoreen kuten tuon alussa mainitun Airin). Voisihan kone tietty olla vielä pienempi, kevyempi ja tehokkaampi, mutta aika mukavasti tällaisella parivuotiaalla läppärillä pärjää. Toki vähän tekisi mieli hankkia tuo Air, mutta toistaiseksi aion tällä pärjätä.

Lenovo muuten onnistui mielestäni paremmin kuin Apple oman ultrakevyen läppärinsä suunnittelussa. Lenovon uusi X300 on aavistuksen isompi kuin MacBook Air, mutta aivan täysiverinen tietokone, joka sisältää DVD-aseman, vaihdettavan akun ja paremmat liitännät. X300:sessa on oikeastaan vain yksi ongelma. Se on kallis koska sitä ei saa tavallisella kovalevyllä varustettuna vaan aina on otettava kallis flash-pohjainen SSD asema.

Miehiä vai hiiriä?

Nyt kun pääsin vauhtiin liikunnasta, niin täytyy myöntää, että minua askarruttaa urheilijoiden ihmisoikeudet ja ennenkaikkea urheilujärjestöjen ja näiden toimihenkilöiden otteet.

Harri Olli on nuori mäkihyppääjä, joka kävi viettämässä iltaa Obersdorfin kaupungilla. Ilta meni pitkään ja saapuminen hotellille taisi mennä seuraavaan päivään, mutta hommat mäessä tuli kuitenkin kunnialla hoidettua. Tämähän ei tietenkään lajiliitolle käynyt vaan nyt on puhuttu kilpailukiellosta. Kun hyppääjä kuuli lehdistöltä uhkaavasta kilpailukiellosta pääsi syystäkin nuorukaiselta pari ärräpäätä ja kirousta näitä esittäneitä lajiliiton miehiä kohtaan. Tästä sitten sponsoritkin riemastuivat vaativamaan rangaistusta kilpailijalle. Taitamattomalla toiminnallaan hiihtoliiton miehet ovat onnistuneet tekemään kärpäsestä härkäsen. Kummallista. Kultaisella 80-luvulla samaisen liiton miehet sentään pärjäsivät Nykäsen tempaustenkin kanssa varsin hyvin.

Ateenassa Olympialaisissa KOK kielsi urheilijoita bloggaamasta kisakylästä ja nyt Kiinan olympialaisissa urheilijat saavat sentää blogata omista kokemuksistaan, mutta eivät kritisoida yhteiskuntaa.

Jere Karalahti sai kenkää Oulun Kärpistä rikosepäilyn vuoksi ennen asian menoa oikeuteen.

Jos minä käyn työmatkalla ja vietän iltaa jossain ei työnantajaani voisi vähempää kiinnostaa kunhan teen hommani. On se hienoa, että on työaika ja vapaa-aika erikseen. Vaikka kritisoisin työmatkani kohdemaan yhteiskuntaa blogissani ei työnantajaani voisi edelleenkään vähempää kiinnostaa. Sananvapaus on mukava juttu. Tätä en tiedä, mutta olettaisin, että jos töpeksisin vapaa-ajallani en saisi kenkää ennen oikeudessa tapahtuvaa tuomion julistamista. Luullakseni Suomessa on valtion tehtävä rankaista rikoksista, ei työnantajan.

Onneksi en ole urheilija, ja työnantajani ymmärtää olevansa työnantaja eikä holhoojani.